Uudelleenlanseeraus on haastava laji

Don huonot palaa keikkalavoille tänä syksynä. Nopealla googlauksella löysin aiheesta 3 mediaosumaa. Liian paljon, liian usein.

Väärinymmärrysten välttämiseksi faktat alkuun: Minulla on jo liput syyskuun Tavastian keikalle. Ostin ne heti lipunmyynnin alettua. Don huonot oli nuoruuteni merkityksellisin bändi.

Mutta silti: Edellisestä comebackistä on vain kaksi vuotta. Ja se oli jo toinen paluu. Jos nyt vertaa vaikkapa Ultra bran kesäkeikkoihin, niin puhutaan aivan eri tason huomioarvosta. Ultra brassa on taas uutuusarvoa, Donkkareissa ei.

IMG_0269

Vertaistan nyt tilanteen viestijän työssä tuttuun tilanteeseen: uutisoipa aina vaan uudestaan asiasta, joka pysyy samana.

Hyvä esimerkki on tuotteiden uudelleenlanseeraukset. Ei, se uusi pakkausväri ei tee vanhasta tuotteesta mediaseksikästä. Viestintään täytyy siis keksiä jotain lisäarvoa. Jos omassa tarinassa ei ole itsessään mitään uutta, se kannattaa liittää itseään isompaan ilmiöön.

Rakenna isompi ilmiö

Don huonojen tapauksessa tällainen ilmiö on maailmalla yleistynyt tapa soittaa konsertissa takavuosien hittialbumi kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa Hyvää yötä ja huomenta alusta loppuun. Yhtye kyllä kertoo asian tiedotteessaan, mutta ilmiöstä olisi ehkä kannattanut rakentaa isompi tarina, jonka uusin ilmentymä syksyn Donkkari-keikat ovat.

En tiedä, onko kyseessä Suomessa uusi ilmiö, mutta ainakin tämän tason artistien keikoilla väitän näin olevan. Don huonot olisi voinut omistaa ilmiön. Sen sijaan syksyn keikat saivat muutaman maininnan lähinnä musiikkimedioissa.

Ensi kerralla viestintää kannattaa suunnitella pitkäjänteisemmin ja lähestyä sitä omaa tuotetta tai palvelua isommasta perspektiivistä. Tai sitten paluukeikkojen väliin tulee jättää noin 15 vuotta, jotta uutiskriteerit täyttyvät.

Tällä kertaa tosin en valita. Vaikka jos saisin valita, kuulisin mieluiten Don huonojen levyistä keikalla kokonaisuudessaan Kameleontin.

Tässä loppuun luonnollisesti Hyvää yötä ja huomenta -albumin nimikkokappale. Ja kyllä, se eturivin innokas tyttö olen minä lähes 20 vuotta sitten…

Mainokset

Hyvä tarina tarvitsee päämäärän, niin myös viestintä

Jokin aika sitten Facebookin puolella Digitalist Network Developers -ryhmässä oli pitkä keskustelu, jonka timmellyksessä Petteri Kallio ja Jari Ullakko päätyivät vertaamaan vahvasti datavetoista sisältömarkkinointia datavetoisiin TV-sarjoihin. Petteri Kallio kirjoitti:

”…jotkut vahvasti datavetoiset sarjat kuten House of Cards ja Game of Thrones punovat juoniaan jotenkin loputtomasti ihan kuin etsien että mikä mahtaa olla se paras hahmo tai kulma mistä saisi seuraavan sarjan, spinoffin tai muuta myytävää. Silloin tarina kärsii. Sormusten herran tarina on se, että sormus viedään sinne saakelin Mordoriin. Mikä on tarina Game of Thronesissa. Ei ainakaan se peli valtaistuimesta. Mut saatko kiinni ajatuksesta?”

Itse olen aina ihaillut ennaltasuunniteltuja populaarikulttuurin tarinoita. Yksi klassikkoesimerkki on 1990-luvun scifi-sarja Babylon 5, jonka viisivuotinen tarina oli tuottaja-käsikirjoittaja J. Michael Straczynskin päässä tarkkana alusta saakka. Yksittäiset tv-sarjan jaksot veivät vahvasti tarinaa eteenpäin, vaikka toki kokonaisuudessa jonkin verran irrallisia täytejaksojakin oli.

Tällainen sarja vaatii toteutuakseen menestystä ja vannoutuneen fanipohjan. Riittämättömillä vakituisilla katsojaluvuilla pitkällistä tarinaa ei pysty kertomaan. Toinen tarvittava asia on tekijäjoukon pysyvyys.

P1050924

Tänä talvena moni iloitsi Gilmoren tyttöjen paluusta. Ehkä eniten asiasta iloitsi itse sarjan luoja Amy Sherman-Palladino, joka sai vihdoin kertoa tarinansa loppuun toivomallaan tavalla. Aikanaan Gilmore Girlsin viimeinen tuotantokausi tehtiin ilman sarjan alkuperäisten tekijöiden näkemystä eikä näin ollen loppunut alkuperäisen suunnitelman mukaan. Vasta 10 vuotta myöhemmin sarjan neliosainen jatkokausi sai päättyä niihin neljään sanaan, mitä Sherman-Palladino oli halunnut.

Toinen sarja, joka ei loppuun saakka seurannut luojansa visiota on Sinkkuelämää. Tuottaja Darren Star on avoimesti kertonut pettyneensä sarjan lopetustapaan ja pitäneensä sitä jopa petoksena sarjan alkuperäistä ajatusta vastaan. Mikä se alkuperäinen ajatus oli? No se, ettei nainen välttämättä tarvitse avioliittoa ollakseen onnellinen. Sarjan loppuvaiheilla ja tarinaa jatkaneissa elokuvissa tavoitellaan aika perinteisellä tavalla romanttista avioliittoa tekemään naisesta kokonainen.

Viestinnän pitkäjänteisyys vaatii suunnittelua

Mitä tästä kaikesta voi oppia organisaatioviestinnän näkökulmasta? Vuosien jatkuvuus avainihmisten pysyvyydessä voi organisaatiossa nimittäin olla mahdotota. Sen sijaan vannoutuneen fanijoukon pysyvyys on kyllä saavutettavissa oleva tavoite.

Kannattaakin miettiä, miten kaikessa tekemisessä pidettäisiin mukana se tärkein punainen lanka. Sen sijaan, että jatkuvasti tavoitellaan pikavoittoja, mieti viestinnän pitkää kaarta ja päämäärää. Tarjoamalla kaikille vähän kaikkea ei myöskään sitouteta pysyvää yleisöä.

Toki liika suunnitelmallisuus ei saa johtaa joustamattomuuteen. Straczynski kirjoitti Babylon 5 -sarjaan takaportteja eli vaihtoehtoja tiettyjen avainhahmojen tarinakaariin. Siltä varalta, että kaikki näyttelijät eivät pysyisi sarjassa mukana koko aikaa. Samalla tavalla viestintäsuunnitelmissa voi varautua toimintaympäristön muutoksiin vaihtoehdoilla.

Gilmore Girlsin alkutunnuksena soi ihana Carole Kingin Where you lead.