Parempi kertoa itse ensimmäisenä

Ruotsin kuningashuone joutui turvautumaan kriisiviestintään sunnuntaina estääkseen huhumyllyn.

Kriisiviestintä on pitkälti ikävien tilanteiden ennakointia ja ennaltaehkäisyä. Hyvin hoidettu kriisiviestintä ei näy ulospäin, sillä varsinainen mainekriisi onnistutaan välttämään.

Ruotsin kuningashuone pääsi testaamaan kriisivalmiuttaan viikonloppuna, kun prinsessa Madeleinen raskausuutinen uhkasi levitä julkisuuteen.

Hovi teki päätöksen julkistaa tieto heti: outona ajankohtana (sunnuntai-ilta) ja suunniteltua aiemmin (raskauden ensimmäisellä kolmanneksella). Miksi kriisiviestintätilanteissa on tärkeää kertoa totuus oma-aloitteisesti mahdollisimman pian?

IMG_0145

Tässä päällimmäiset syyt:

1. Jos sinä et kerro, joku muu kertoo.

2. Katkaiset huhuilta siivet.

3. Kun kerrot itse, pääset vaikuttamaan viestinnän kulmaan ja tyyliin.

Madeleine joutui nyt kertomaan uutisensa toivottua aiemmin, mutta välttyy samalla ”pyöristyykö vatsa” -otsikoilta kuvasarjoineen sekä kaverin kummin kaiman haastatteluilta, joissa olisi ruodittu koska hovi aikoo vahvistaa vuotaneet tiedot.

Toivottavasti Madeleine nyt saa rauhoitettua tilannetta ja keskityttyä olennaiseen. Tässä kuninkaallisia musiikillisia terveisiä: 

Mainokset

Uudelleenlanseeraus on haastava laji

Don huonot palaa keikkalavoille tänä syksynä. Nopealla googlauksella löysin aiheesta 3 mediaosumaa. Liian paljon, liian usein.

Väärinymmärrysten välttämiseksi faktat alkuun: Minulla on jo liput syyskuun Tavastian keikalle. Ostin ne heti lipunmyynnin alettua. Don huonot oli nuoruuteni merkityksellisin bändi.

Mutta silti: Edellisestä comebackistä on vain kaksi vuotta. Ja se oli jo toinen paluu. Jos nyt vertaa vaikkapa Ultra bran kesäkeikkoihin, niin puhutaan aivan eri tason huomioarvosta. Ultra brassa on taas uutuusarvoa, Donkkareissa ei.

IMG_0269

Vertaistan nyt tilanteen viestijän työssä tuttuun tilanteeseen: uutisoipa aina vaan uudestaan asiasta, joka pysyy samana.

Hyvä esimerkki on tuotteiden uudelleenlanseeraukset. Ei, se uusi pakkausväri ei tee vanhasta tuotteesta mediaseksikästä. Viestintään täytyy siis keksiä jotain lisäarvoa. Jos omassa tarinassa ei ole itsessään mitään uutta, se kannattaa liittää itseään isompaan ilmiöön.

Rakenna isompi ilmiö

Don huonojen tapauksessa tällainen ilmiö on maailmalla yleistynyt tapa soittaa konsertissa takavuosien hittialbumi kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa Hyvää yötä ja huomenta alusta loppuun. Yhtye kyllä kertoo asian tiedotteessaan, mutta ilmiöstä olisi ehkä kannattanut rakentaa isompi tarina, jonka uusin ilmentymä syksyn Donkkari-keikat ovat.

En tiedä, onko kyseessä Suomessa uusi ilmiö, mutta ainakin tämän tason artistien keikoilla väitän näin olevan. Don huonot olisi voinut omistaa ilmiön. Sen sijaan syksyn keikat saivat muutaman maininnan lähinnä musiikkimedioissa.

Ensi kerralla viestintää kannattaa suunnitella pitkäjänteisemmin ja lähestyä sitä omaa tuotetta tai palvelua isommasta perspektiivistä. Tai sitten paluukeikkojen väliin tulee jättää noin 15 vuotta, jotta uutiskriteerit täyttyvät.

Tällä kertaa tosin en valita. Vaikka jos saisin valita, kuulisin mieluiten Don huonojen levyistä keikalla kokonaisuudessaan Kameleontin.

Tässä loppuun luonnollisesti Hyvää yötä ja huomenta -albumin nimikkokappale. Ja kyllä, se eturivin innokas tyttö olen minä lähes 20 vuotta sitten…

Hyvä tarina tarvitsee päämäärän, niin myös viestintä

Jokin aika sitten Facebookin puolella Digitalist Network Developers -ryhmässä oli pitkä keskustelu, jonka timmellyksessä Petteri Kallio ja Jari Ullakko päätyivät vertaamaan vahvasti datavetoista sisältömarkkinointia datavetoisiin TV-sarjoihin. Petteri Kallio kirjoitti:

”…jotkut vahvasti datavetoiset sarjat kuten House of Cards ja Game of Thrones punovat juoniaan jotenkin loputtomasti ihan kuin etsien että mikä mahtaa olla se paras hahmo tai kulma mistä saisi seuraavan sarjan, spinoffin tai muuta myytävää. Silloin tarina kärsii. Sormusten herran tarina on se, että sormus viedään sinne saakelin Mordoriin. Mikä on tarina Game of Thronesissa. Ei ainakaan se peli valtaistuimesta. Mut saatko kiinni ajatuksesta?”

Itse olen aina ihaillut ennaltasuunniteltuja populaarikulttuurin tarinoita. Yksi klassikkoesimerkki on 1990-luvun scifi-sarja Babylon 5, jonka viisivuotinen tarina oli tuottaja-käsikirjoittaja J. Michael Straczynskin päässä tarkkana alusta saakka. Yksittäiset tv-sarjan jaksot veivät vahvasti tarinaa eteenpäin, vaikka toki kokonaisuudessa jonkin verran irrallisia täytejaksojakin oli.

Tällainen sarja vaatii toteutuakseen menestystä ja vannoutuneen fanipohjan. Riittämättömillä vakituisilla katsojaluvuilla pitkällistä tarinaa ei pysty kertomaan. Toinen tarvittava asia on tekijäjoukon pysyvyys.

P1050924

Tänä talvena moni iloitsi Gilmoren tyttöjen paluusta. Ehkä eniten asiasta iloitsi itse sarjan luoja Amy Sherman-Palladino, joka sai vihdoin kertoa tarinansa loppuun toivomallaan tavalla. Aikanaan Gilmore Girlsin viimeinen tuotantokausi tehtiin ilman sarjan alkuperäisten tekijöiden näkemystä eikä näin ollen loppunut alkuperäisen suunnitelman mukaan. Vasta 10 vuotta myöhemmin sarjan neliosainen jatkokausi sai päättyä niihin neljään sanaan, mitä Sherman-Palladino oli halunnut.

Toinen sarja, joka ei loppuun saakka seurannut luojansa visiota on Sinkkuelämää. Tuottaja Darren Star on avoimesti kertonut pettyneensä sarjan lopetustapaan ja pitäneensä sitä jopa petoksena sarjan alkuperäistä ajatusta vastaan. Mikä se alkuperäinen ajatus oli? No se, ettei nainen välttämättä tarvitse avioliittoa ollakseen onnellinen. Sarjan loppuvaiheilla ja tarinaa jatkaneissa elokuvissa tavoitellaan aika perinteisellä tavalla romanttista avioliittoa tekemään naisesta kokonainen.

Viestinnän pitkäjänteisyys vaatii suunnittelua

Mitä tästä kaikesta voi oppia organisaatioviestinnän näkökulmasta? Vuosien jatkuvuus avainihmisten pysyvyydessä voi organisaatiossa nimittäin olla mahdotota. Sen sijaan vannoutuneen fanijoukon pysyvyys on kyllä saavutettavissa oleva tavoite.

Kannattaakin miettiä, miten kaikessa tekemisessä pidettäisiin mukana se tärkein punainen lanka. Sen sijaan, että jatkuvasti tavoitellaan pikavoittoja, mieti viestinnän pitkää kaarta ja päämäärää. Tarjoamalla kaikille vähän kaikkea ei myöskään sitouteta pysyvää yleisöä.

Toki liika suunnitelmallisuus ei saa johtaa joustamattomuuteen. Straczynski kirjoitti Babylon 5 -sarjaan takaportteja eli vaihtoehtoja tiettyjen avainhahmojen tarinakaariin. Siltä varalta, että kaikki näyttelijät eivät pysyisi sarjassa mukana koko aikaa. Samalla tavalla viestintäsuunnitelmissa voi varautua toimintaympäristön muutoksiin vaihtoehdoilla.

Gilmore Girlsin alkutunnuksena soi ihana Carole Kingin Where you lead.

Aino Ruikka on nyt Aino Sten

Vaihdoin nimeni. Samalla muuttuu tämän blogin nimi, yhteystietoni sekä käyttäjänimeni kaikissa sosiaalisen median kanavissa.

Nimeni vaihtui hääpäivänäni 9.7.2016. Nimenvaihdokseen liittyy paljon työtä, mm. kaikenlaisten virallisten korttien (pankkikortit, ajokortti, mitä näitä nyt on) uusiminen. Henkilökohtaisesti priorisoin kuitenkin nimenvaihdoksen Facebookissa. Toisena seurasi sähköpostiosoite. Nyt vuorossa on tämä blogi.

IMG_0397

Kuva: Otto Turunen

Muutokset blogissa olivat lopulta paljon vähätöisempiä kuin olin odottanut. Uusi domain, tai siis kaksi, koska halusin omistaa sekä fi- että com-osoitteet. Uusien domainien yhdistäminen WordPressissä olemassaolemaan blogiin oli helppoa. Lopuksi vain ensisijaisen osoitteen muutos muotoon ainosten.fi. Ja tietysti sisällölliset muutokset, jotka tässä tapauksessa olivat pieniä.

Tämän postauksen otsikon tarkoituksena on jatkossa auttaa ihmisiä löytämään minut, jos joku esimerkiksi sattuisi googlaamaan Aino Ruikkaa, jota siis ei enää ole olemassa. Muita vinkkejä löydettävyyden helpottamiseen otan ilolla vastaan!

Tästä sitten kanava kerrallaan kertomaan tätä uutista. Niin ja taloyhtiötä voisi pyytää poistamaan nimen Ruikka kotiovestamme. Ehkä sitten on niiden pienten käytännön asioiden, kuten tärkeiden korttien vuoro!

Loppukevennyksenä biisi, joka jossain määrin kuvailee tämänhetkisiä tunnelmiani, kun ensimmäinen kirjekuori uudella nimellä on tipahtanut postiluukusta. Kuka minä olen?

Auta asiakastasi videoilla

Viikonloppuna Uuden musiikin kilpailun pistelaskenta herätti TV:n katsojissa kränää. Tältä olisi säästytty, jos pisteiden laskutapa olisi avattu yhtä kätevällä videolla, kuin EBU:n hiljattain julkaisema pistelaskuvideo.

IMG_0211

Muutama viikko sitten EBU kertoi, että Euroviisujen pistelaskutapa muuttuu. Kyse on valtavasta uudistuksesta, jonka tavoitteena on säilyttää finaalin jännitys loppuun saakka. Käytännössä pisteiden laskutapa ei itse asiassa muutu vaan ennemminkin pisteiden julkistustapa. Mutta turhaanpa minä avaan asiaa tässä sen enempää: paras tapa ymmärtää muutos on katsoa EBU:n tekemä video aiheesta:

Jos nyt ajatellaan UMK-kilpailun finaalia: Juontajat olisivat voineet raatien pisteiden jälkeen spiikata videon, jossa yleisöäänien pisteyttäminen olisi selitetty. Näin tuottaja Anssi Aution ei olisi tarvinnut myöhemmin selittää asiaa medialle. Ja eihän tuo monimutkaista lopulta ollut. Asian olisi vain voinut avata havainnollisemmin.

Video on viestintämuotona omaa luokkaansa. Ääni, kuva ja teksti yhdistyvät formaatissa, jossa voi kertoa tarinan. Videon vahvuus on juuri tällaisissa havainnollistavissa videoissa. Saman asian selittämiseen tarvittaisiin pitkiä lauseita ja mahdollisesti useita kuvia. Silti tulkinnanvaraa jäisi enemmän kuin videossa, jossa asioiden suhde toisiinsa on helposti osoitettavissa. Videoiden toinen vahvuus on tunteiden herättäminen, joka sekin liittyy tarinankerrontaan. Tästä ehkä lisää jossain toisessa blogitekstissä.

Video ostoprosessin apuna

Omaan Euroviisu-kokemukseeni liittyy tänä vuonna toinenkin minua asiakkaana auttanut video. Kyseinen video löytyy Euroviisu-lippuja myyvän AXS.comin sivuilta. Videossa selitetään sivulla käytetty virtuaalinen odotushuone, jonka tavoite on lipunmyynnin alkuhetkellä poistaa jonosta lipputrokarit:

Täytyy tosin mainita, että kätevinkään video ei auta, jos palvelu jumittaa. Vaikka videossa nimenomaan kiellettiin lataamasta sivua odotuksen aikana, teimme niin sivun selvästi jäädyttyä. Jäikö meiltä tämän takia finaaliliput saamatta? Ehkä. Olen lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen päästessäni Globeniin Euroviisujen toiseen semifinaaliin paikan päälle. Harmi tosin, että Suomen edustaja arvottiin esiintymään jo ensimmäisessä semifinaalissa.

Muistellaan lopuksi vielä viime vuoden tunnelmia. Tämän biisin aikana sain mieheni lupaamaan, että jos Ruotsi voittaa, lähdemme seuraaviin viisuihin paikan päälle. Hän ei voinut kuvitella, että Ruotsi olisi voinut taas menestyä niin pian Loreenin jälkeen. Mutta Måns korjasi potin.

Avoin kirje Foodoralle

Foodora on loistava palvelu, joka on pelastanut meidän kotona useamman illan, kun väsyneet puolivuotiaan vanhemmat eivät ole jaksaneet kokata. Sosiaalisen median markkinoinnissa Foodoralla on harmi kyllä vielä paljon opittavaa.

Unelmistani tuli totta, kun viime vuonna Helsingissä aloitti ei yksi vaan kaksi ruoan kotiinkuljetuspalvelua. Käytän molempia, mutta perheessämme suositaan Foodoraa kahdesta syystä: 1. Foodoran lähetit kulkevat pääosin polkupyörillä, kun taas Wolt käyttää enemmän autoja. 2. Woltista jäi paha maku suuhun työntekijöiden työehtoja käsittelevän artikkelin jälkeen eikä Woltin aiheesta tekemä FAQ täysin vakuuttanut minua. Ongelma saattaa olla asian turhan monimutkaisessa esittämisessä. Kiteytystä kehiin!

Koska lievästi suosin Foodoraa, olen tilannut heidän uutiskirjeensä ja seuraan brändiä Facebookissa. Turhauttavin tuloksin. Haluan tässä avoimessa kirjeessä ystävällisesti kannustaa Foodoraa parempaan some-viestintään.

IMG_0177

Lokalisointi on taitolaji

Viestinnän perusteella Berliinistä maailmalle levittäytyneen Foodoran viestintää tehdään hyvin keskusjohtoisesti. Some-viestintä perustuu pääosin kansainvälisiin #foodoracle-videoihin, joissa esitellään ravintoloita eri puolilta maailmaa. Visuaalisesti hienoja videoita. Ymmärrän täysin, että kun kansainvälinen organisaatio tarjoaa tällaisia, tuntuu helpolta ratkaisulta jakaa niitä sellaisinaan suomeksi käännetyn saatteen kera. Tästä seuraa kuitenkin useampia ongelmia:

1. Videoiden ja kuvien saatteet on selvästi käännetty sellaisenaan. Tämän näkee kuka tahansa viestinnän ammattilainen lauseisiin jääneistä anglismeista. Myöskään sisältöjen kulttuurisidonnaisuutta ei aina ole muistettu miettiä, mikä kävi ilmi naispuolista kokkia esitelleessä päivityksessä:

Vaikka hän on kolmen lapsen äiti, Rosy työskentelee ahkerasti yllättääkseen asiakkaansa ainutlaatuisilla italialais-japanilais-annoksilla. http://foodoracle.foodora.com/milan/

Julkaissut foodora 3. helmikuuta 2016

2. Onko sisältöstrategiaa mietitty vai käytetäänkö vain helpolla kv-tasolta saatuja videoita, koska niitä nyt sattuu olemaan? Miksi suomalaista kuluttajaa kiinnostaisi toisessa maassa sijaitsevan ravintolan esittely – useita kertoja päivässä? Tätä on Facebook-sivulla myös seuraajakunta ihmetellyt, esimerkiksi tämän päivityksen kommenteissa:

Chef Rott on ylpeä siitä, että työntekijät viettävät iltaa Saints & Sinners:ssä. Mutta tämä ei ole yllätys johtuen ravintolan hyvästä tunnelmasta. #foodoracle http://foodoracle.foodora.com/hamburg/

Julkaissut foodora 10. helmikuuta 2016

3.  Seurataanko julkaisutahdin ja tulosten yhtälöä? Facebook-sivulla päivityksiä julkaistaan useamman kerran päivässä, vaikka tykkäyksiä on todella vähän ja kommentteja vielä vähemmän. Tällaisella toiminnalla ammutaan omaa toimintaa nilkkaan, kun Facebookin algoritmi tulee rankaisemaan huonosta engagementista. Sitten kun teillä on jotain oikeasti kiinnostavaa sanottavaa, saattaa olla, etteivät seuraajanne näe sitä uutisvirrassaan lainkaan. Elleivät ole tilanneet kaikkia päivityksiänne. Ja tämän hetkisellä viestinnän tasolla suhtautuisin epäilevästi ihmisten innostukseen tilata kaikki päivitykset.

Myöskin uutiskirje ilmestyy useammin, kuin tilausvaiheessa luvattu kerran viikossa. Tämä saa ainakin minut herkästi kallistumaan unsubscribe-napin puoleen.

4. Kannattaisiko itse tuottaa suomalaista yleisöä eli asiakkaitanne kiinnostavaa sisältöä? Kyllä, siihen tarvittaisiin budjettia, mutta väittäisin sen kannattavan silti. Huomasin teidän hakevan yhteisömanageria, mikä on arvotettu yrityksessänne näköjään harjoittelijan hommaksi. Markkinointibudjetin lisäksi kannattaisi myös panostaa ammattilaisen palkkaamiseen.

Ja kyllä, paikallista yrittämistä on: Uusista jakelualueista luonnollisesti viestitään ja aika ajoin tehdään nostoja uusista tai muuten kiinnostavista ravintoloista. Yksittäisten annosten kuvina nämä jäävät kuitenkin melko tehottomiksi päivityksiksi. Voisiko ravintoloista kertoa jotain enemmän? Voisiko niistä tehdä videoita ja haastatella ravintoloitsijoita? Voisitteko päästää asiakkaanne ääneen esimerkiksi kertomaan suosikkiravintoloistaan tai annoksistaan? Ainakin itse ottaisin mielelläni muilta vinkkejä vastaan, niin ei aina tulisi tilattua samoista paikoista samoja ruokia…

Ratkaisu löytyy asiakaslähtöisyydestä

Mitä siis ehdotan Foodoralle? Asiakaslähtöisyyttä.

Tässä kohtaa kannattaisi rauhassa istua alas ja miettiä, millaista sisältöä asiakkaanne arvostaisivat. Olette helpolla alalla: ruoka koskettaa jokaista ihmistä ja herättää tunteita. Viestintään sopivia tarinoita siis riittää! Kirjoitin vuosi sitten asiakaslähtöisestä kuluttajaviestinnästä nimenomaan ruokabrändien kohdalla Viestijät.fi-blogiin. Kiteytettynä asiakaslähtöinen kuluttajaviestintä luo kiinnostavia puheenaiheita, joihin tuote tai palvelu vastaa. Suosittelen tätä ajattelutapaa!

Asiakaslähtöinen kuluttajaviestintä luo kiinnostavia puheenaiheita, joihin tuote tai palvelu vastaa. Se tarjoaa elämyksiä, joihin kuluttajilla on mahdollisuus osallistua. Parhaimmillaan se herättää vahvoja tunteita.

Vaikken missään nimessä kehota kopioimaan kilpailijan kikkoja, kannattaa Woltin some-meiningistä kuitenkin napata inspiraatiota. Muutama huomio Woltin onnistuneesta tyylistä kiteytettynä yhteen päivitykseen:

Hyvät naiset ja miehet. Vain tänä perjantaina.WOLT JAKAA HELSINGISSÄ 150:LLE SATUNNAISELLE KOTIINKULJETUKSEN…

Julkaissut Wolt 19. helmikuuta 2016

Woltin tempaus jakaa ilmaisia ämpäreitä (jonottamatta!) on mainio. Ensinnäkin, huumoria on käytetty. Woltilla on oma, tunnistettava ja rento tyyli puhua somessa. Toisekseen, asia koskettaa paikallisesti: Jonotetaanko New Yorkissa tai Kööpenhaminassa ämpäreitä? Tuskin. Kolmanneksi, päivitys on ajankohtainen. Sellainen päivitys, jonka voisi julkaista milloin vain on harvoin yhtä osuva, kuin ajan hermoon osuva päivitys.

Rakas Foodora, päätän avoimen kirjeeni tähän. Arvostan palveluanne ja vilpittömästi toivon, että some-viestintänne yltäisi pian samalle tasolle. Joudun muuten valitettavasti luopumaan seuraamisestanne. Meidän asiakkaiden etu on se, jos Suomessa toimii kaksi kilpailevaa ruoan kotiinkuljetuspalvelua. Toivottavasti pysytte tasaväkisinä!

(Jos artikkelin Facebook-upotukset eivät näy, klikkaa kuvien päivämäärien kohdalla olevia linkkejä.)

Olisin halunnut loppukevennykseen Egotripin Polkupyörälaulun, mutta siihen ei ole videota. Linkataan sitten toinen mainio pyöräilylaulu eli Queenin Bicycle Race. Varokaa alastomia pyöräilijöitä eli videossa paljasta pintaa!

Lanseeraus suuren maailman tyyliin

Tänä syksynä nähtiin yksi hauskimmista lanseerauskampanjoista ikinä, kun Muppetit pohjustivat syyskuussa alkanutta TV-sarjaansa USA:ssa. Muppeteilta voi oppia paljon. 

Elokuussa monen maailma järkkyi, kun uutinen Kermitin ja Miss Piggyn erosta saavutti median. Pitkään yhtä pitänyt (tosin ajoittain on-off-suhteessa elänyt) pariskunta sai laajalti palstatilaa niin perinteisissä juorulehdissä kuin vaikkapa Timen verkkosivuilla. He myös esiintyivät TV:n talkshow-ohjelmissa, kuten mikä tahansa julkkispariskunta. Toki muut julkkispariskunnat eivät kykenisi heittämään erostaa yhtä sarkastisen hersyvää huumoria kuin Kermit ja Miss Piggy.

Elokuun loppupuolella Muppettien lanseerauskampanjaan rekrytoitiin myös muita julkkiksia. Muun muassa Nälkäpeli-elokuvista tuttu näyttelijä Liam Hemsworth korkkasi Instagram-tilinsä flirttailevalla yhteiskuvalla Miss Piggyn kanssa. Heräsi kysymys: voisiko possujen kuningatar seurustella näyttelijäkomistuksen kanssa!??!

Spent Friday with the most beautiful girl in the world. Kermit, #SorryNotSorry. #TheMuppets #misspiggy

Kuva, jonka Liam Hemsworth (@liamhemsworth) julkaisi 31. 08ta 2015 klo 8.17 PDT

 

Sen lisäksi, että kampanjassa hyödynnettiin muiden julkkisten some-tilejä, luotiin niillekin Muppeteille, joilla sellaista ei vielä ollut tilit mm. Instagramiin ja Twitteriin. Esimerkiksi elokuun alun kohutun erouutisen vahvisti tuoreeltaan itse Miss Piggy Twitterissä virallisella lausunnolla.

Twitteristä löytyy oma tili tottakai myös Kermitille ja Gonzolle, ruotsalaiselle kokille ja Elukalle sekä uudelle hahmolle: Kermitin tyttöystävälle Denise-possulle. Huomioitavaa on se, ettei näiden tilien aktiivisuus päättynyt lanseerauskampanjaan eivätkä ne myöskään pelkästään tuuttaa ennaltamääriteltyä sisältöä vaan ovat avoimia keskustelulle.

IMG_0226

Mitä Muppeteilta voi oppia?

Vastaavanlaista kampanjaa on toki vaikea toteuttaa ilman yleisölle tuttuja, hyvin brändättyjä hahmoja. Mutta jos brändilläsi on maskotti tai persoona, jota voisi hyödyntää, kannattaa miettiä hahmolle omaa tiliä ehkä yllättäväänkin mediaan. Vai mitä mieltä olette Barbie-nuken omasta LinkedIn-tilistä? Ei ehkä ihan ensimmäisenä tulisi mieleen, että Barbien kohderyhmä olisi ammattiverkostossa, mutta tavallaan kattavan uran lukemattomilla eri aloilla tehnyt Barbie sopii LinkedIniin erinomaisesti. Ja eivät ne ihan nuorimmat Barbien ystävät itse siellä lelukaupassa käy!

Vaikkei lanseeraus suuren maailman tyyliin olisi mahdollinen, voi Muppettien kampanjasta pistää korvan taakse ainakin seuraavanlaisia ajatuksia:

  • Minkä tahansa lanseerauksen markkinointi kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.
  • Samoin kampanjaan kannattaa aina suunnitella myös jatkuvuutta. Esim. some-tilejä ei koskaan kannata luoda vain lyhytaikaista käyttöä varten.
  • Jos brändillä on maskotti tai muu hahmo, sitä kannattaa hyödyntää kuin oikeaa persoonaa sosiaalisessa mediassa.
  • Itseään tai brändiään ei kannata ottaa liian vakavasti.
  • Sitouta sidosryhmät levittämään viestiä puolestasi!

 

Toivon, että Muppettien uusi TV-sarja on pian nähtävissä myös Suomessa. Sitä odotellessa katson repeatilla ruotsalaisen kokin tulkintaa Rapper’s Delight -klassikkokipaleesta.

 

Tiedote ei ole kuollut

Viimeksi eilen minulta kysyttiin, kannattaako lehdistöviestintää – esimerkiksi tiedotteita – tehdä enää ollenkaan? Joka paikassa kun korostetaan sisällöntuotantoa omiin kanaviin ja sosiaalisen median roolia nopeassa tiedonvälityksessä. Vastaukseni siihen, kannattaako lehdistöviestintää edelleen tehdä? Totta hemmetissä kannattaa!

Olen itsekin sisältömarkkinoinnin puolestapuhuja, mutta teen työssäni myös hyvinkin perinteistä lehdistöviestintää. Menestyksekkäästi. Uudet kanavat ja keinot ovat tärkeitä, mutta niistä innostuessa ei ole mitään syytä heittää vanhoja roskikseen.

IMG_0154

Väitän, että valtaosan toimittajista tavoittaa edelleen paremmin sähköpostitse kuin somessa. Varsinkin, jos oma kohderyhmä sisältää muutakin kuin maan viisi suurinta mediaa, joissa väitän toimittajien someaktiivisuuden olevan muita medioita merkittävämpää. Eli kyllä, ihan perinteisiä tiedotteita kannattaa edelleen lähettää ihan perinteisesti sähköpostitse.

Tänä päivänä tiedotteet menevät usein mediassa jopa helpommin ja suoremmin läpi aiempaan verrattuna. Kun toimituksissa resurssit tiukkenevat, uutisten tekoon jää vähemmän aikaa. Tällöin hyvin kirjoitettu tiedote oikein kohdennettuna voi pelastaa toimittajan päivän ja päästä lähes sellaisenaan julkaisuun. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, onko se hyvä vai huono asia kaikissa tilanteissa.

Vaikka on totta, että toimittajia on aiempaa vaikea saada paikan päälle tapahtumiin tai tekemään haastatteluita, ei kasvokkaisten mediasuhteiden ylläpidosta kannata kuitenkaan kokonaan luopua. Panostetaan laatuun määrän sijaan. Jos asianne on oikeasti kohdemedialle kiinnostava, tapaaminen onnistuu kyllä.

Loppukevennyksenä Queenin muistutus siitä, että uusi ei aina ole parempi kuin vanha. Radio Ga Ga oli ylistyslaulu radiolle siinä vaiheessa, kun musiikkitelevision uskottiin tappavan sen sukupuuttoon. Toivottavasti Freddie Mercury on pilven reunalla iloinen siitä, että radio on edelleen voimissaan.

Kertaa kertsiä ja onnistu sisäisessä viestinnässä

Kirjoitin syksyllä siitä, miten viestinnän perusviestistä on hyvä tehdä tarttuva kuin pop-biisin kertosäe. Olen viime viikkoina palannut ajatuksissani samaan teemaan pohtiessani sisäistä viestintää. Oma käytännön päivittäinen työsarkani on oman organisaation asiantuntijoiden jatkuva innostaminen sisällöntuotantoon omassa markkinoinnissamme.

Monelta osin asiat ovat hyvällä mallilla, mutta sisäisenä viestijänä ei voi olla turhautumatta niinä hetkinä, kun kollega vaikuttaa kuulevan ensimmäistä kertaa asiasta, josta olet mielestäsi maininnut eri yhteyksissä lukuisia kertoja jo parin vuoden ajan. Olen tullut siihen tulokseen, että kertaus on sisäisen viestinnän isä ja äiti ja kaikki muutkin sukulaiset.

Ei sis riitä, että sisältö on kohdillaan ja se on paketoitu koukuttavaan kertosäkeeseen. Samaa kertsiä pitää toistaa, toistaa, toistaa. Mutta hyvissä pop-kappaleissa on muitakin osia, jotka tukevat kertosäettä ja tekevät siitä entistä kiinnostavamman.

Lainasin Rockwayn sivulta opastuksen kappaleiden rakenteesta:

”Kappaleiden osat ja niiden tehtävät

Tavallisimmin pop- tai rock-kappaleesta löytyy seuraavanlaisia osia:
– säkeistö
– kertosäkeistö
– bridge eli pre-chorus
– väliosa (eli C-osa)
– välisoitto, intro, outro

Säkeistö kuljettaa tarinaa ja luo tunnelmaa.

Kertosäkeistö kiteyttää kappaleen sekä musiikillisen että lyyrisen sanoman.

Säkeistön ja kertosäkeen välissä on monesti lyhyenkö bridge (eli pre-chorus), joka nimensäkin mukaisesti yhdistää säkeistön ja kertsin.

Bridgessä myös pohjustetaan tunnelman muutosta osien välillä.

Osien välillä voi olla välisoitto, joka voi olla esim. sama kuin kappaleen alkusoitto (intro) tai loppusoitto (outro).

Välisoitto voi sisältää esim. säkeistön tai kertsin aineksia ilman laulua. Se voi myös olla joku riffi.

Intro ja outro voivat olla samoja kuin välisoitto, mutta niillä on eri nimi luonteensa vuoksi.

Väliosalla tuodaan vaihtelua keskelle kappaletta. Parin säkeistön ja kertsin jälkeen on hyvä tuoda jotain uutta mukaan ennen lopun kertosäkeistöjä.

Tyypillisimmillään pop-kappaleen rakenne on siis esimerkiksi:

Intro – säkeistö – kertsi – säkeistö – kertsi – C-osa – kertsi – outro”

P1230919

Mitä hyötyä pop-biisin rakenne voi tuoda viestintään?

  1. Sisäisen viestijän tärkein työkalu on oma innostus. Jos kyllästyt omaan viestiisi, ei sitä kukaan muukaan kuuntele. Varioimalla omaa perusviestiäsi pidät myös omaa innostustasi yllä!
  2. Kukaan ei jaksa jankkaamista. Ystävällisten muistutustesi täytyy olla aina vähän eri tavoin esitettyjä, jotta vastaanottaja pysähtyy kuuntelemaan.
  3. Säkeistöt ovat lisätiedon paikka: vaikka perusviestisi (kertsi) olisi aina sama, voit säkeistöissä tuoda aina uutta tietoa. Omassa tilanteessani säkeistöt sisältävät tyypillisesti eri some-kanavien uusimpia muutoksia tai trendejä.
  4. Kappaleen eri osissa voivat eri esittäjät päästä ääneen ja esittää sooloja. Uusien asioiden jalkauttamisessa on aina hyvä päästää työntekijöitä ääneen ja itse kokeilemaan ja sitä kautta sisäistämään asioita.

 

Vuonna 2007 YLE pyysi suomalaisia eturivin muusikoita tutkimaan Euroviisuissa menestyviä kappaleita ja luomaan täydellisen viisubiisin. Esittäjäksi valikoitui luonnollisesti Jari Sillanpää, joka heittäytyy ihailtavasti hassunhauskaan kappaleeseen ja videoon. Kannattaa katsoa!

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jari_sillanpaa_party_4_love_21918.html#media=21919

 

 

Tee perusviestistäsi tarttuva kertosäe

Organisaation viestinnässä on hyvä olla selkeä sävel. Viestintää helpottaa ja viestin perillemenoa vahvistaa selkeästi muotoiltu perusviesti: se ydinasia, minkä haluat kuulijan ymmärtävän. Perusviestin muotoileminen ei kuitenkaan riitä, vaan se pitää saada perille. Usein viestintä on kuin rikkinäinen puhelin: viesti muuttuu matkan varrella. Selkeyden lisäksi perusviestin läpimenossa olennaista on kertaus.

Hyvä perusviesti on kuin pop-kappaleen kertosäe: ytimekäs ja tarttuva. Ja mikä tärkeintä, kertosäettä nimensä mukaisesti kerrataan, kunnes viesti menee perille.

Otetaan esimerkiksi näin joulun alla ajankohtainen pop-klassikko We are the world. Muistat varmaan kappaleen! Mutta muistatko, mitä sen säkeistöissä lauletaan? Tuskin, mutta kertosäkeen muistat. Ainakin osittain.

Kertosäettä tai perusviestiä ei tarvitse muistaa ulkoa sanasta sanaan. Riittää, että asian merkitys menee perille. We are the world -kappaleessa halutaan sanoa, että me ihmiset olemme maailma ja voimme tehdä siitä halutessamme paremman. Meille kaikille.

On kuitenkin tärkeää alleviivata, että nimenomaan kertosäkeen sanoma on se tärkein perusviesti. Tyypillisiä keioja toiston lisäksi tähän ovat kappaleen aloittaminen tai lopettaminen kertosäkeellä tai jopa molemmat samassa kappaleessa. Suosittu keino on myös modulaatio eli sävellajin vaihdos. Tätä harrastetaan tehokeinona erityisesti Euroviisuissa, mutta myös monissa klassikoissa — kuten We are the world.

P1020656

Mihin säkeistöjä tarvitaan?

Jokainen vuoden 2008 vaali-illasta Jutta Urpilaisen ”aivan aluksi haluaisin kiittää kaikkia äänestäjiä” -jankutuksen muistava karsastaa ajatusta perusviestin toistamisesta. Perusviestin tyylikäs toistaminen onkin taitolaji, mutta täysin mahdollinen opeteltava. Kuten pop-biisissäkin, perusviestiä voi varioida hieman eri toistokerroilla. Siihen voi lisätä jotain, sen voi sanoa hieman eri sanoin tai sen lausumistapaa voi muuttaa. Pop-kappaleissa tyypillisesti kappaleen loppupuolella kertosäettä muutetaan hieman joko sanoiltaan tai melodialtaan ja/tai sen päälle aletaan improvisoida joko laulua tai soittoa.

Säkeistöt ovat kuitenkin tuiki tärkeitä, koska pelkällä kertosäkeellä biisit olisivat puuduttavan tylsiä ja pinnallisia. Organisaatioviestinnässä perusviestiä on syytä avata esimerkkien, tarinoiden tai viestiä vahvistavien faktojen avulla.

We are the world -kappaleessa säkeistöt eivät ole suunnattoman informatiivisia, mutta ne vetoavat kuulijan tunteisiin tarinankerronnan keinoin ja esimerkiksi muistuttamalla, että meidän on turha odottaa jonkun tai jonkin muuttavan maailmaa paremmaksi puolestamme. Meidän täytyy tehdä se itse.

Viesti on helppo ymmärtää väärin

Vaikka omaa perusviestiä viilaisi kuinka hyväksi, on aina se mahdollisuus, että kuulija ymmärtää sen väärin. Meinasin tässä kirjoituksessa käyttää esimerkkinä toista hyväntekeväisyysklassikkoa Do they know it’s Christmas, kunnes tajusin itse vastaanottaneeni sen perusviestin pitkään väärin. Noin 30-vuotiaaksi asti luulin (ihan oikeasti), että kappaleen kertosäkeessä lauletaan ”People, whoa, Let them know it’s Christmastime again”. Onhan siinäkin viesti ja asian merkitys ei suunnattomasti hävinnyt, mutta kyllä alkuperäinen kertosäe ”Feed the world, Let them know it’s Christmastime again” on parempi perusviesti.

Lasten oikeuksien päivän kunniaksi haastan kaikki lukijani lahjoittamaan edes pienen summan Unicefin hätäapurahastoon.