Tee tarinatekoja — Case Air New Zealand

Video tekee kovasti tuloaan merkkinointiviestintään. Se on oiva keino käyttää tarinankerrontaa viestinnän keinona: herättää tunteita ja koukuttaa kuuntelemaan. Mutta kuinka moni Suomessa videoviestintään tarttunut tekee tarinatekoja?

Kun mietin, millaisia markkinointiviestinnän videoita muistan Suomessa nähneeni, tuntuu niistä suurin osa jollakin tapaa irrallisilta. Ja kyllä, vertaan nyt epäreilusti kansainväliseen huipputasoon.

IMG_0145

Otetaan esimerkiksi lentoyhtiö Air New Zealand. Yhtiö on jo vuosia tehnyt markkinointiyhteistyötä Taru sormusten herrasta ja Hobitti-elokuvien tuotttajien kanssa. Yhteistyö on luontevaa, koska elokuvasarjat on kuvattu Uudessa-Seelannissa ja alueen matkailu on saanut sitä myötä hyvää nostetta.

Kaikki elokuvasarjojen osat on julkaistu joulumarkkinoille. Samoin syksyyn on ajoittunut aina edellisen elokuvan DVD-julkaisu. Se, että elokuvien oman markkinoinnin lisäksi kumppanit käyttävät elokuvien teemoja markkinoinnissaan on erinomainen win-win-tilanne.

Air New Zealand on muun muassa maalannut Smaug-lohikäärmeen kuvan koneensa pyrstöön. Eniten huomiota näin digitaalisen viestinnän aikakautena ovat kuitenkin saaneet YouTube-videot.

 

Uusin video on turvallisuusvideo, joka on tehty tarinan muotoon. Videossa vilahtaa elokuvien näyttelijöitä, hahmoja ja tosifanien DVD-ekstroilta tunnistamia taustavoimia. Samalla kerrataan lentomatkan turvallisuusohjeet. Idea ei ole uusi — vuonna 2012 lentoyhtiön ensimmäinen Hobitti-aiheinen markkinointivideo oli myös turvallisuusvideo — mutta toimiva.

Miten tämä nyt sitten eroaa tekojen tasolla suomalaisista YouTubessa julkaistuista markkinointivideoista?

Siten, että kyseiset turvallisuusvideot ovat olleet oikeasti käytössä Air New Zealandin lennoilla.

Jos verrataan vaikka Finnairin sinällään ansiokkaisiin Muumi- ja Marimekko-aiheisiin kampanjoihin, mielestäni niissä oltaisiin voitu mennä vielä pidemmälle. Ihan kelpoja markkinointikampanjoita, mutta mahdollisuuksia kokemuksellisempiin tekoihin olisi enemmänkin. Sama koskee kaikkia nyt muistamiani kotimaisia, viihteellisiäkin markkinointivideoita. Ne ovat jääneet kampanjoinnin tasolle, kun niistä olisi voinut olla teoiksi asti. Moni brändi ja yritys on oikeilla jälijillä, mutta vielä yksi askel eteenpäin veisi markkinoinnin ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Voin vain kuvitella, miltä Uuteen-Seelantiin lempielokuviensa maisemiin suuntaavasta lentomatkustajasta tuntuu lähtöhetkellä kokea koneessa Keski-Maahan sijoittuva turvallisuusvideo!

ps. Pöllin tämän tekstin otsikon AC-Sanaforin blogiin osittain samalla otsikolla kirjoittaneelta Anne Kalliomäeltä. Kiitos Annelle inspiraatiosta tarinatekoihin!

Hiljattain julkistettiin, että ohjaaja Peter Jackson on pyytänyt LOTR-elokuvissa Pippiniä näytellyttä Billy Boydia tekemään viimeisen Hobitti-elokuvan tunnuskappaleen. Boyd onkin lahjakas muusikko ja odotan tunnuskappaletta innolla. Odotellessamme voimme kuunnella hänen Beecake-yhtyeensä aiempaa musiikkia:

Mainokset

Miksi Neumann ei puhuttele Motörhead-faneja?

Motörhead julkaisi Facebook-sivuillaan kuvan, jossa keskimmäisenä kolmesta herrasta komeilee Neumann. Siis kyllä, Dingosta tuttu Neumann. Lähestulkoon jokaisen sivun suomalaisen seuraajan reaktio asiaan oli tiivistettynä ”WTF?!”.

Kyseisessä päivityksessä on kyse Motörheadin oluen lanseerauksesta. Kyseinen juoma on pian saatavilla erinäisistä marketeista Suomessa. Sinällään hienoa, että markkinoinnissa on haluttu puhutella suomalaista kohderyhmää paikallista julkkista hyväksikäyttäen.

Miksi yleisö ei reagoikaan halutusti?

Mieleeni on jäänyt kerran ProComin tilaisuudessa kuulemani anekdootti erään merkittävän suomalaisen brändin some-viestinnästä ulkomailla. En mainitse firmaa, koska en ole varma tarinan julkisuudesta (vaikka se avoimessa seminaarissa kerrottiinkin). USA:ssa brändin paikallinen viestintätoimisto oli päättänyt nostaa Facebook-sivulla esiin suomalaisen urheilusankarin, moninkertaisen olympiavoittajan Matti Nykäsen oikein kuvapäivityksen kera. Viestintäjohtaja sai pikaisesti soittaa Amerikkaan ja selittää, miksi kyseinen urheilusankari ei nyt kuitenkaan edustanut sitä Suomi-kuvaa, mitä brändi halusi välittää.

Neumannin kuvassa Motörheadin sivuilla on jotain samaa, vaikkei b(r)ändi sitä heti tajunnutkaan, vaan yleisö. Neumann ei vastaa fanien Suomi-kuvaa, eikä puhuttele heitä. Moni kommentoikin sivulla, että odotti bändin olutta, mutta ”Neumann pilasi sen”. Fanina on todella vaikeaa sulattaa sitä, jos ihailun kohde epäonnistuu yleisön puhuttelussa. Hyvän brändin pitäisi herättää samansuuntaisia intohimoja, kuin hyvän bändin.

P1110754

Älä oleta, tarkista

Viestintännässä ulkomaille kannattaa aina hyödyntää paikallisia toimijoita (kotimaasta koordinoiden). En usko siihen, että mikään yritys tai toimisto pystyisi menestyksekkäästi viestimään oman maansa rajojen ulkopuolelle — ainakaan pitkällä tähtäimellä. Niinkin lähekkäin sijaitsevat maat kuin Suomi ja Ruotsi ovat yllättävänkin erilaisia, kun tarkastellaan markkinointiviestinnän onnistumisen avaimia. Puhumattakaan kulttuuriltaan selvästi päälisin puolinkin erilaisista maista.

Nykänen-casesta voimme kuitenkin myös oppia sen, ettei paikallisen toimiston kannata antaa puuhata pelkästään omien oletustensa pohjalta. Yritys itse tuntee brändinsä parhaiten ja myös sen, mihin se halutaan yhdistää ja mihin ei.

Pidä mielessä:

  1. Puhuttele kohdeyleisöäsi heidän tyylillään
  2. Paikallisuus on valttia viestinnässä
  3. Tarkista, tarkista, tarkista

Jottei tästä nyt jää sellainen kuva, etten arvostaisi Neumannia, nostetaan tähän loppuun Dingon video. Dingo oli ensimmäinen musiikillinen idolini ja rakastan heidän musiikkiaan edelleen. Kyllä asia vain on niin, että jos jotain bändiä fanittaa jo alle kouluikäisenä, on ihastuksesta kai mahdotonta koskaan kasvaa pois. Eikä tarvitsekaan.

Aktivistijulkkikset haastavat jäävesiämpärikampanjan

Kaikki lienevät jo huomanneet Lihastautiliiton ALS Ice Bucket Challengen ja monet suomessakin jo siihen osallistuneet. Taina Rönnqvist pohti tällä viikolla AC-Sanaforin blogissa sitä, onko kaikki some-kampanjointi aina esimerkiksi potilasjärjestön kannalta pelkästään hyödyllistä.

Henkilökohtaisesti arvostan sitä, että asioita pohditaan useilta eri kanteilta eikä seurata joukkoa sokeasti. Esimerkiksi jäävesiämpärikampanja on herättänyt paljon hyvää keskustelua aiemmin monille tuntemattomasta sairaudesta. Asia ei kuitenkaan ole täysin mustavalkoinen.

kran

Eläinaktivisti Pamela Anderson kieltäytyi osallistumasta ALS-haasteeseen paljon huomiota herättäneessä Facebook-päivityksessä. Anderson on kuuluisampi kauniista ja rohkeasta ulkomuodostaan kuin näyttelijänurastaan (vaikka Baywatch olikin oikeasti hyvä TV-sarja). Päivityksessään hän muistuttaa, että on aina valmis osallistumaan hauskoihin haasteisiin. Tähän kyseiseen hän ei kuitenkaan halunnut osallistua ja haastoi sen sijaan Lihastautiliiton lopettamaan eläinkokeiden tukemisen.

Näyttelijä Matt Damon taas näki kampanjassa toisenlaisen haasteen, mutta osallistui siihen kuitenkin — omalla tavallaan. Damon kertoo videolla, miten länsimainen viemärivesi on itse asiassa puhtaampaa kuin vesi, joka valtaosalla maailman väestöstä on saatavillaan. Damon kertoo  perustaneensa water.org-järjestön, joka tukee vesi- ja hygieniahankkeita erityisesti kehitysmaissa. Maailmanlaajuiseen vesipulaan perehtyneenä hän ei katsonut voivansa kaataa täysin juomakelpoista jäävettä hukkaan. Siksi hän päätyykin kaatamaan päälleen ämpärillisen WC-pöntöstä kauhomaansa vettä.

Mihin jäävesiämpärivideoiden katsojat lahjoittavat?

Verkossa kiertää parhaillaan myös mielenkiintoinen infograafi, joka kuvaa USA:ssa eniten ihmisiä tappavien sairauksien ja ihmisten hyväntekeväisyyteen lahjoittamien varojen suhdetta toisiinsa. Näiden tietojen mukaan eniten rahaa lahjoitetaan rinta- ja eturauhassyöpäkohteisiin. Suurimpia ”tappajia” ovat kuitenkin sydäntaudit ja keuhkoahtaumatauti. Näihin verrattuna ALS ja Movemberin myötä pian taas ajankohtainen eturauhassyöpä ovat harvinaisia sairauksia.

En todellakaan väitä, etteikö ALS olisi vakava sairaus ja äärimmäisen tärkeä hyväntekeväisyyskohde. Välillä kuitenkin sosiaalisen median voima kasvaa kampanjoita suuremmaksi unohtaen alkuperäisen tarkoituksen tai mahdolliset muut näkökulmat asiaan. Mielestäni sekä Pamela Anderson että Matt Damon herättävät hyviä kysymyksiä. Jokainen meistä näitä jäävesiämpärivideoita katsoneista voi myös katsoa peiliin ja kysyä itseltään, onko itse lahjoittanut kampanjan yhteydessä Lihastautiliitolle. Tai voisiko lahjoittaa johonkin muuhun itselle tärkeään asiaan? Vaikkapa niihin Suomessakin kansanterveyden kannalta merkittäviin sydän- ja verisuonitauteihin liittyen?

Koska Baywatch tuli mainittua, on loppuun pakko liittää linkki ohjelman introon. Siellä se Pamelakin juoksee!

Häsärit: harrasta maltilla oikeissa kanavissa

Hashtag, aihetunniste, häsäri, häsä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Monelle aihetunnisteet aiheuttavat päänvaivaa. Missä tilanteissa niitä pitäisi käyttää ja kuinka monta on sopiva määrä? Käsittelen tässä ensisisijaisesti aihetunnisteiden käyttöä Twitterissä.

Twitterissä yhden viestin rajallinen pituus rajoittaa onneksi myös aihetunnisteiden määrää. Silti moni käyttää niitä enemmän kuin tarpeeksi. Omasta kokemuksestani hyödyllisimpiä ovat tapahtumiin liittyvät aihetunnisteet, siis esimerkiksi seminaariin, jalkapalloturnaukseen tai TV-ohjelmaan. Hyvä tapahtumajärjestäjä myös antaa tapahtumalle suositellun häsärin ja promoaa sitä väsymättä. Usein nimittäin promoamisesta huolimatta ihmiset keksivät itse omasta mielestään loogisia häsäreitä ja käyttävät niitä tarkistamatta ns. virallista kantaa asiaan. Tällöin kyseisen aiheen seuraaminen vaikeutuu, koska kaikki keskustelun osallistujat eivät käytä samaa aihetunnistetta.

Joskus oman aihetunnisteen muodostaminen voi olla haastavaa, jos haluamasi aihetunniste on jo varattu. Olen itse esimerkiksi useamman kerran intoutunut twiittaamaan ProCom ry:n tapahtumissa käyttäen häsäriä #procom. Tämä ei ole ProCom ry:n itse käyttämä ja suosittelema aihetunniste, vaan se on #procomry. Ihmisten opettamisessa ei auta muu kuin kertaus, kertaus, kertaus.

P1230344

Pidä aihetunnisteiden määrä hallittavana

Olen innokas amerikkalaisten TV-laulukilpailujen katsoja. American Idol ja The Voice ovat laulajatasollaan pilanneet minulta kyvyn katsoa niiden suomalaisia versioita. Suomalaisista yksikään ei pääsisi alkukarsintoja pidemmälle USA:ssa. Tai no, muutamia poikkeuksia on.

Erityisesti American Idolissa aihetunnisteiden käyttö on lähtenyt täysin käsistä. Melkein jokaiselle musiikkiesitykselle on oma häsärinsä, jota promotaan ruudussa. Siis sekä kilpailijoiden esityksille että vieraileville tähdille tai tähtituomareiden esiintymisille tyyliin #jloonidol Jennifer Lopezin (JLo) esiintyessä.

Lisäksi myös ohjelman vitsiosuuksille on omat aihetunnisteensa. Tätä on käytetty myös yleisön aktivointikeinona. Esimerkiksi tänä vuonna ohjelmassa naureskeltiin tuomari Harry Connick Jr:n tunteita paljastamattomalle pokerinaamalle. Ennen mainoskatkoa saatettiin näyttää visailunomaisesti pätkä Harrysta katsomassa jotain kilpailuesitystä aiemmista jaksoista ja kysyttiin ”katsooko Harry tässä hyvää vai huonoa lauluesitystä?”. Sekä huonolle että hyvälle vaihtoehdolle annetttiin oma aihetunniste. Mainoskatkon jälkeen näytettiin ruudussa barometrinä yleisön veikkaus ja paljastettiin oikea vastaus. Hauskaa ja helppoa.

The Voicessa joillain tuotantokausilla on myös pidetty pikaäänestyksiä Twitterissä. Kun kaksi kilpailijaa on ollut pudotusuhan alla, on yleisö saanut yhden mainoskatkon ajan äänestää Twitterissä kumpi pelastetaan. Äänestysaika on ollut hyvin lyhyt.

Twitter-äänestys on hyvä idea, mutta varoisin itse tässä kohtaa hyvin lyhyitä äänestysaikoja ja yleisön ohjeistuksen onnistumista. Voicessakin juontaja on joutunut useaan kertaan huomauttelemaan, että ”äänestysaika ei ole vielä alkanut ja äänenne menevät siis tällä hetkellä hukkaan”.

Lisäksi useiden aihetunnisteiden kanssa kokonaisuus saattaa hajota käsiin ja keskustelijat eivät enää käy samaa keskustelua yhdellä tunnisteella. Useiden häsäreiden kanssa kannattaa siis olla maltillinen.

Rajoita aihetunnisteet yhteen kanavaan

Aihetunnisteet toimivat parhaiten Twitterissä ja Instagramissa. Facebookissa niiden käyttö tuntuu edelleen hakevan muotoaan. Asiaa ei auta se, että moni ihminen jakaa täysin saman päivityksen moneen eri kanavaan välittämättä kanavien eroavaisuuksista. Kontekstistaan irroitetut häsärit aiheuttavat hämmennystä Facebookissa erityisesti niissä ihmisissä, jotka eivät ole löytäneet Twitterin iloja. Myös LinkedInissä Twitter-päivitykseen tarkoitetut häsärit näyttävät aikalailla orvoilta.

Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että rikon itse tässä peräänkuuluttamiani tapoja jakamalla Instagram-kuvani usein Facebookiin Instgram-häsärien kera. Sori kaverit, mutta kaikkea ei jaksa tehdä kahteen kertaan!

Pääsääntöisesti kannatan kuitenkin ajatusta siitä, että jokainen päivitys tehtäisiin kuhunkin sosiaalisen median kanavaan erikseen kyseisen kanavan ehdoilla ja tyylillä. Vaikka asia olisi sellainen, että se haluttaisiin suhteellisen samanlaisena jakaa kaikissa kanavissa. Mutta siis ei Twitter-häsäreitä Facebookiin ja LinkedIniin, please!

 

Loppukevennyksenä kaikista American Idol -voittajista oman suosikkini Phillip Phillipsin debyyttisingle parin vuoden takaa. Edelleen ainoa tosi-tv-voittaja, jolta olen ostanut kaksi albumia.

Käytä kalenterikoukkuja vain tositarkoituksella

Kesäkuun viimeisenä vietettiin kansainvälistä sosiaalisen median päivää. Firma jos toinenkin toivotti minunkin uutisvirrassani hyvää sosiaalisen median päivää. Oikeasti, ettekö muuta keksineet?

IMG_0152

Tein aiemmin vuosia yhteistyötä saksalaisen viestintätoimiston kanssa, jonka konsultit olivat mestareita hyödyntämään mitä erinäisempiä kalenterikoukkuja yhteisen asiakkaamme viestinnässä. Täysin itsestäänselvien päivien kuten äitienpäivän ja isänpäivän lisäksi maailma on pullollaan mitä erinäisempiä erityispäiviä.

Kansainvälisellä pyyhepäivällä muistetaan kirjailija Douglas Adamsia, jonka kirjassa Linnunradan käsikirja liftareille pyyhe oli tärkeässä roolissa. Älkää edes kysykö, mistä marraskuussa vietettävä voileipäpäivä on saanut alkunsa! Päiviä riittää ja niille löytyy luonnollisesti myös oma Facebook-sivunsa.

Harvinaisempiin päiviin onkin ihan hauskaa tarttua. Samalla kertaa voi kertoa jotain uutta ja mielenkiintoista yleisölleen ja käyttää tätä aasinsiltana kertoa myös oma viestintä. Mutta valitun päivän on syytä liittyä siitä kertovaan yritykseen tavalla tai toisella. Muuten ollaan täysin metsässä. Niinkuin suurin osa yrityksistä on joka juhannus, joulu ja uusi vuosi — muutaman mainitakseni.

Ole relevantti ja omaperäinen

Ainakaan itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa nähdä Facebook-aikajanalla hyvän juhannuksen toivotus joka ikiseltä seuraamaltani sivulta. En usko, että kovin montaa muutakaan. Juhlapyhiin voi halutessaan tarttua, mutta keksi edes jotain omaperäistä tai suoraan yritykseesi liittyvää. Mielellään täytä molemmat kiinnostavuuden kriteerit.

Viime vuosina Tori.fi on näyttänyt mallia kalenterikoukkujen käytössä. Juhannuksesta löytyy muutama hauska esimerkki Tori.fi:n Facebook-sivulta. Pelkän perinteisen toivotuksen sijaan puhutaan trendiin palanneista kukkamekoista ja veneistä, joihin täytyy pelastusliivien lisäksi varata mukaan äyskäri Suomen kaunista kesää varten. Elintarvikebrändeillä kuten Valiolla on suhteellisen helppoa tarttua kalenterikoukkuihin reseptien muodossa.

Itse pyrin kalenterikoukkujen kohdalla aina muistelemaan saksalaisten kollegoitteni villeimpiä ideoita ja samalla suhtautumaan kalenterikoukkuihin tositarkoituksella. Tylsä kalenterikoukku on ajanhukkaa, sosiaalisen median spämmäystä itsestäänselvyyksillä. Ensi kerralla mieti, voisitko pelkän toivottelun sijaan kiinnittää kalenterikoukun oikeasti omaan viestiisi.

 

Kalenterikoukkuja miettiessäni muistin, että ensi joulun hittialbumeita äänitetään parhaillaan kesäkuumissa studioissa ympäri maailman. Eiväthän ne muuten ehtisi joulumarkkinoille. Myös Mariah Careyn jouluhitti All I want for Christmas on todennäköisesti äänitetty kesähelteillä. Pari joulua sitten Mariah Carey vieraili Jimmy Fallonin talkshow’ssa. Mariah, Jimmy, The Roots ja pari erityisen söpöä lapsosta esittivät jouluhitin lasten luokkahuoneinstrumenteilla. Kannattaa tsekata!

Trollit: kannattaako heille vastata vai ei?

Moni on heidät jo kohdannut, moni tulee kohtaamaan. Trollit, nuo nykyajan hovinarreina itseään pitävät verkossa asustavat kiusanmielet. Trollien ”iskua” varten kannattaa oma kriisiviestintävalmius olla kunnossa. Pohdittuna ja harjoiteltuna.

Kuulen usein kysymyksiä siitä, miten mainekriiseihin ja häiriköintiin sosiaalisessa mediassa kannattaisi reagoida. Tämä on valitettavasti kysymys, johon yksinkertaisesti ei voi antaa yksiselitteistä vastausta. Tilanteet voivat olla todella erilaisia riippuen monesta eri tekijästä alkaen yrityksestä itsestään ja sen verkkopresenssistä. Lisäksi tilanteeseen vaikuttavat ainakin ajankohta, trollauksen konteksti ja teema. Usein trollauksen kohteesta tuntuu samalta kuin Bart Simpsonista 1990-luvun The Simpsons Sing the Blues -albumin kappaleessa Deep Deep Trouble:

”Well, you’re damned if you do and you’re damned if you don’t”

IMG_0126_3

Vaihtoehtoja reagointiin on monia ja jokainen tilanne pitää arvioida erikseen. Muutamia vinkkejä (huom. nämä eivät ole suositusjärjestyksessä):

1. Älä tee mitään

Useissa tapauksissa ei kannata tehdä mitään. Asian voi jättää omaan arvoonsa ja odottaa trollien siirtymistä muualle. Parhaassa tapauksessa saat puolestapuhujia, jotka alkavat —paremman sanavalinnan puutteessa — puhua puolestasi. Piinaavassa tilanteessa jokainen minuutti voi tuntua liian pitkältä, mutta puuttumista tilanteeseen kannattaa harkita tarkoin. Joissain tapauksissa keskustelun aloittaminen voi ajaa ojasta allikkoon ja ainoastaan pahentaa tilannetta. Odottavan aika on pitkä, mutta usein kärsivällisyys palkitaan. Jos päätät kommentoida tilannetta, suunnittele myös poistumisstrategia. Älä missään nimessä anna ymmärtää, että tulet jatkossa vastaamaan jokaiseen viestiin, koska se voi hetkessä osoittautua mahdottomaksi.

2. Suhtaudu asiaan huumorilla

Tämä vaihtoehto on käytettävissä luonnollisesti lähinnä tilanteissa, joissa trollaus ei ole vihamielistä vaan edes jollain tasolla ymmärrettävissä hauskaksi. Hyvä esimerkki tästä oli viime vuonna huomiota herättänyt Pirkka-meemi ja Ruokakeskon vastaus tilanteeseen. Huumorin suhteen kannattaa muistaa, että se on vaikea laji. Ei siis välttämättä kannata lähteä liikaa kikkailemaan. Tämäkin riippuu paljon tilanteesta. Koko kansan brändien kohdalla huumori on erityisen vaikeaa, koska kaikkia suomalaisia pitäisi pystyä ainakin vuorollaan tyydyttämään. Jos kohderyhmäsi on rajattu, voit heittäytyä viihdyttämään heitä välittämättä muiden mielipiteistä. Suhtaudu aina haastaviin tilanteisiin mahdollisuutena!

3. Sensuroi vasta viimeisenä vaihtoehtona

Lähtökohtaisesti sosiaalisessa mediassa on kyettävä kohtaamaan kritiikkiä ja huonoa käytöstä. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sietää. Omissa kanavissa kannattaa jo lähtökohtaisesti asettaa omat säännöt. Esimerkiksi Facebook-sivuilla voi esimerkiksi kertoa, että kiroilu ja asiattomat kommentit poistetaan. Sensuroinnin suhteen pitää kuitenkin harjoittaa äärimmäistä varovaisuutta ja ryhtyä siihen ainoastaan pakon edessä.

4. Osoita inhimillisyyttä

Sosiaalisen median perusluonteeseen kuuluu se, että ihmiset ovat siellä sosiaalisessa kanssakäymisessä keskenään. Myös brändeiltä ja yrityksiltä odotetaan inhimillisyyttä. Pahin mahdollinen reaktio trollaukseen on hajuton ja mauton korporaatiokommentti. Tällainen todennäköisesti ärsyttää ihmisiä ja pahentaa tilannetta entisestään. Jos esittäisin nämä vinkit tärkeysjärjestyksessä, tämä olisi ykkösenä. Nyt esitän tämän vinkin viimeisenä, jotta se jäisi parhaiten mieleen.

Lopuksi suositus: Inspiraation trollaus-teemaan tällä viikolla sain Social Media Marketing -podcastista, jota kuuntelen aamuisin kävellessäni töihin. Hyviä käytännön vinkkejä, asiantuntevia haastateltavia. Podcastien sisältö löytyy myös kirjallisena täältä.