Konmaritin puhelimeni

Viikko sitten aloitin puhtaalta pöydältä. En täysin tarkoituksella, mutta silti. Uusi puhelimeni oli tyhjä sovelluksista. Mitkä asensin ensimmäisinä? Mitä en ole viikon aikana kaivannut?

Olen joulukuun ajan kahden työpaikan välissä. Jätin vanhan puhelimeni vanhalle työpöydälleni ja saan seuraavan aloittaessani uudessa työpaikassa tammikuun alussa. Välikuukaudeksi sain kaverilta lainaan iPhonen, joka on vanhempaa mallia kuin edellinen puhelimeni. Tämän seurauksena en voinut asentaa varapuhelimeen vanhan puhelimeni varmuuskopiota.

Jokainen sovellus on siis asennettava uudelleen. Jos niitä tarvitsen.

IMG_1204

Somesovellukset ensimmäisinä

Ennen kuin edes puhelinliittymä oli vaihtunut uuteen olin jo asentanut puhelimeen Facebookin, Twitterin, LinkedInin ja Instagramin. Ihan tavallisena päivänä en välttämättä olisi toiminut näin. Todennäköisesti olisin muuna päivänä kaivannut alkuun vain Facebookia.

Olin kuitenkin aamupäivän aikana julkaissut sekä Twitterissä että LinkedInissä postaukset viimeisestä työpäivästäni ja uutisen uudesta työpaikasta. Molemmat herättivät verkostossani reaktioita ja halusin olla mukana keskustelussa. Instagramiin taas päätyi vanhan työpaikan tilille kuva läksiäisistäni ja halusin nähdä sen ja sen herättämät reaktiot.

Illan aikana Facebook pakotti myös erikseen lataamaan Messengerin, jossa rullasi mieheni sukulaisten keskusteluketju joulun aikatauluihin liittyen.

Eipä sitä paljoa muuta tarvitsekaan

Viikkoa myöhemmin olen edellämainittujen lisäksi ladannut puhelimeen vain neljä lisäsovellusta.

  • Hotels.com-sovelluksen joulunajan hotellivarausta varten (päädyin tosin lopulta hoitamaan varauksen tietokoneella)
  • meditaatiosovelluksen Headspace
  • Whatsappin, koska yksi entinen kollega ei käytä Facebookia ja Messengeriä ja halusin tavata hänet nyt joulukuussa
  • Oikotie, koska isomman asunnon etsintä alkaa olla ajankohtaista

Muuta en ole ehtinyt vielä kaivata. Mielessä on käynyt Spotify, koska tavoitteena on koko joulukuun ajan kävellä joka paikkaan ja musiikki on mukava askelten tahdittaja. Olen myös vuosia vähän Foursquaren jäänteenä päivittänyt ravintolakäyntejäni yms Swarm-sovelluksella. Istuessani kahvilaan alkaa käteni siksi refleksinomaisesti hamuilla puhelinta käteen. Swarm on kuitenkin niin menneen talven lumia, että näen tämän nyt hyvänä mahdollisuutena vieroittautua ja lopettaa sen käyttö.

Saa nähdä, mitä ihmiskokeen toisella viikolla tapahtuu! Tiedossa on pari reissua keskustan ulkopuolelle, joten Reittiopasta on ehkä harkittava kävelemisen sijaan.

Viikko ilman liikennevälineitä on ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta helppoa. Kyllä eilen räntäsateessa ison ostoskassin kanssa teki mieli ottaa Rautatientorilta kotiovelle vievä bussi, kun se juuri ohikävellessäni lipui paikalleen odottamaan lähtöä. Tsemppasin enkä taipunut!

Mainokset

Aino Ruikka on nyt Aino Sten

Vaihdoin nimeni. Samalla muuttuu tämän blogin nimi, yhteystietoni sekä käyttäjänimeni kaikissa sosiaalisen median kanavissa.

Nimeni vaihtui hääpäivänäni 9.7.2016. Nimenvaihdokseen liittyy paljon työtä, mm. kaikenlaisten virallisten korttien (pankkikortit, ajokortti, mitä näitä nyt on) uusiminen. Henkilökohtaisesti priorisoin kuitenkin nimenvaihdoksen Facebookissa. Toisena seurasi sähköpostiosoite. Nyt vuorossa on tämä blogi.

IMG_0397

Kuva: Otto Turunen

Muutokset blogissa olivat lopulta paljon vähätöisempiä kuin olin odottanut. Uusi domain, tai siis kaksi, koska halusin omistaa sekä fi- että com-osoitteet. Uusien domainien yhdistäminen WordPressissä olemassaolemaan blogiin oli helppoa. Lopuksi vain ensisijaisen osoitteen muutos muotoon ainosten.fi. Ja tietysti sisällölliset muutokset, jotka tässä tapauksessa olivat pieniä.

Tämän postauksen otsikon tarkoituksena on jatkossa auttaa ihmisiä löytämään minut, jos joku esimerkiksi sattuisi googlaamaan Aino Ruikkaa, jota siis ei enää ole olemassa. Muita vinkkejä löydettävyyden helpottamiseen otan ilolla vastaan!

Tästä sitten kanava kerrallaan kertomaan tätä uutista. Niin ja taloyhtiötä voisi pyytää poistamaan nimen Ruikka kotiovestamme. Ehkä sitten on niiden pienten käytännön asioiden, kuten tärkeiden korttien vuoro!

Loppukevennyksenä biisi, joka jossain määrin kuvailee tämänhetkisiä tunnelmiani, kun ensimmäinen kirjekuori uudella nimellä on tipahtanut postiluukusta. Kuka minä olen?

Yleisöäänestys, joka lähti käsistä

Miten saada omalle projektille huomiota sosiaalisessa mediassa? Yksi hyväksi todettu tapa on järjestää omaan tuotteeseen tai palveluun liittyvä yleisöäänestys. Silloin on kuitenkin oltava valmis ottamaan yleisön neronleimaukset vastaan.

Jos organisaatiosi on nimeltään NERC ja julkisin varoin toteuttamasi toiminta tunnettuudeltaan heikkoa suuren yleisön keskuudessa, saatat haluta lisätä ihmisten tietoisuutta hyvästä työstäsi. NERC, koko nimeltään NERC – the Natural Environment Research Council, on Iso-Britanniassa toimiva ympäristöntutkimuslaitos. Noin kuukausi sitten organisaatio pamahti koko kansan huulille yhdessä yössä.

NERC rakentaa parhaillaan uutta tutkimusalusta, jonka on tarkoitus tulevaisuudessa tehdä uraauurtavaa tutkimusta arktisilla alueilla. Alus on valtava panostus ja maksaa noin 200 miljoonaa puntaa. Maaliskuun puolivälissä NERC avasi sivuillaan yleisöäänestyksen, jossa yleisöltä kerätään ehdotuksia laivan nimeksi. Ylivoimaisesti suosituin ehdotus laivan nimeksi on Boaty McBoatface. Ehdotuksen tultua julkisuuteen yleisöäänestys lähti totaalisesti käsistä ja mm. kaatoi äänestyssivut.

Miettikää nyt: ”Tutkimusalus RSS Boaty McBoatface pyytää rantautumislupaa.”, ”Tässä puhuu tutkimusalus RSS Boaty McBoatfacen kapteeni…”, ”RSS Boaty McBoatface on tehnyt mullistavan löydöksen pohjoisnavalla…” ”Ei, me emme ole vitsi, olemme äärimmäisen tärkeää tutkimustyötä tekevän RSS Boaty McBoatfacen miehistö.”

IMG_3427

Kilpailuun on ehdotettu myös aluksen teemaan liittyviä vakavia nimiä, kuten David Attenborough ja Henry Worsley, vastaavilla aluksilla kun on ollut tapana kantaa tutkimusmatkailijoiden tai muiden merkittävien henkilöiden nimiä. Kilpailun verkkosivulla nimiehdotuksille ei aseteta rajoituksia, mutta kampanjan lehdistötiedotteessa mainitaan, että nimen toivotaan liittyvän aihepiiriin ja se voisi olla esimerkiksi tutkijan, tutkimusmatkailijan tai arktisiin alueihin liittyvän maamerkin nimi.

Vakavastiotettavista nimistä RSS Henry Worsley on tätä kirjoittaessa äänestyksessä kolmantena vajaalla 15,000 äänellä. Toisena on RSS Poppy-Mai. Poppy-Mai on vakavasti sairas vauva ja nimiehdotuksella kerätään tietoisuutta varainkeruukampanjalle. RSS Poppy-Mailla on tällä hetkellä reilut 32,000 ääntä. Paljonko ääniä Boaty Mc Boatfacella on tällä hetkellä? Yli 117,000. Sivulla on ehdotettu nyt myös runsaasti muita huumorinimiä kuten Pingu, Usain Boat ja I like big boats and I can not lie, mutta mikään niistä ei ole yltänyt lähellekään Boaty McBoatfacen suosiota.

Huumoriin on hyvä vastata huumorilla

NERC on suhtautunut saamaansa huomioon huumorilla. Koko homma on yksi suuri brittiläinen vitsi, johon brittiläinen organisaatio osaa ottaa kantaa sarkastisesti. Kriisikokouksia on kulissien takana kuitenkin varmasti käyty. NERC on myös haastatteluissa muistuttanut, ettei yleisöäänestys yksin määrää aluksen nimeä. NERC pidättää oikeuden valita saaduista ehdotuksista alukselle sopiva nimi. Alleviivaten sanaa ”sopiva”.

Kun yleisöäänestys huhtikuun 16. päivä päättyy, tulee moni varmasti pettymään, jos NECR ei lopulta pysty kuitenkaan suhtautumaan asiaan niin huumorilla, että laivan nimeksi tulisi Boaty McBoatface. Todennäköisesti laiva saa ”vakavan” nimen. Toivottavasti kuitenkin nimi Boaty McBoatface voisi lukea aluksessa esimerkiksi jonkinlaisessa erikoiskyltissä tai nimen alapuolella ikäänkuin lempinimenä. Tämä jää nähtäväksi. Joka tapauksessa valtaosa briteistä tietää nyt todellakin, mikä on NERC.

Kaikille yleisöäänestyksiä järjestäville muistuttaisin tästä opetuksena kolmesta asiasta:

  1. Pidätä itselläsi oikeus päättää lopullinen voittaja
  2. Pidätä itselläsi oikeus myös jättää julkaisematta loukkaavia tai muuten epäsopivia ehdotuksia verkkosivullasi
  3. Suhtaudu vitsiniekkoihin huumorilla!

 

Edit 7.5.2016: NERC tiedotti eilen antavansa tutkimusalukselle nimen RSS David Attenborough. Kiitoksena yleisön nimiehdotuksista he kuitenkin antavat Boaty McBoatfacelle oman ”aluksen”. RSS Attenborough tulee kantamaan pienempiä kauko-ohjattavia sukellusveneitä ja yksi näistä saa nimekseen Boaty McBoatface. ”Boaty” tulee keräämään tärkeää tutkimusdataa syvältä meren uumenista. Vaikka osa ihmisistä on somessa ”menettänyt toivonsa demokrariaan”, on vastaanotto päätökselle pääosin ollut ymmärtäväinen. Viestinnällisesti hyvä ratkaisu siis.

Loppukevennykseksi biisi, joka ei kerro laivasta. Ei, Anna ei ole laivan nimi.

Avoin kirje Foodoralle

Foodora on loistava palvelu, joka on pelastanut meidän kotona useamman illan, kun väsyneet puolivuotiaan vanhemmat eivät ole jaksaneet kokata. Sosiaalisen median markkinoinnissa Foodoralla on harmi kyllä vielä paljon opittavaa.

Unelmistani tuli totta, kun viime vuonna Helsingissä aloitti ei yksi vaan kaksi ruoan kotiinkuljetuspalvelua. Käytän molempia, mutta perheessämme suositaan Foodoraa kahdesta syystä: 1. Foodoran lähetit kulkevat pääosin polkupyörillä, kun taas Wolt käyttää enemmän autoja. 2. Woltista jäi paha maku suuhun työntekijöiden työehtoja käsittelevän artikkelin jälkeen eikä Woltin aiheesta tekemä FAQ täysin vakuuttanut minua. Ongelma saattaa olla asian turhan monimutkaisessa esittämisessä. Kiteytystä kehiin!

Koska lievästi suosin Foodoraa, olen tilannut heidän uutiskirjeensä ja seuraan brändiä Facebookissa. Turhauttavin tuloksin. Haluan tässä avoimessa kirjeessä ystävällisesti kannustaa Foodoraa parempaan some-viestintään.

IMG_0177

Lokalisointi on taitolaji

Viestinnän perusteella Berliinistä maailmalle levittäytyneen Foodoran viestintää tehdään hyvin keskusjohtoisesti. Some-viestintä perustuu pääosin kansainvälisiin #foodoracle-videoihin, joissa esitellään ravintoloita eri puolilta maailmaa. Visuaalisesti hienoja videoita. Ymmärrän täysin, että kun kansainvälinen organisaatio tarjoaa tällaisia, tuntuu helpolta ratkaisulta jakaa niitä sellaisinaan suomeksi käännetyn saatteen kera. Tästä seuraa kuitenkin useampia ongelmia:

1. Videoiden ja kuvien saatteet on selvästi käännetty sellaisenaan. Tämän näkee kuka tahansa viestinnän ammattilainen lauseisiin jääneistä anglismeista. Myöskään sisältöjen kulttuurisidonnaisuutta ei aina ole muistettu miettiä, mikä kävi ilmi naispuolista kokkia esitelleessä päivityksessä:

Vaikka hän on kolmen lapsen äiti, Rosy työskentelee ahkerasti yllättääkseen asiakkaansa ainutlaatuisilla italialais-japanilais-annoksilla. http://foodoracle.foodora.com/milan/

Julkaissut foodora 3. helmikuuta 2016

2. Onko sisältöstrategiaa mietitty vai käytetäänkö vain helpolla kv-tasolta saatuja videoita, koska niitä nyt sattuu olemaan? Miksi suomalaista kuluttajaa kiinnostaisi toisessa maassa sijaitsevan ravintolan esittely – useita kertoja päivässä? Tätä on Facebook-sivulla myös seuraajakunta ihmetellyt, esimerkiksi tämän päivityksen kommenteissa:

Chef Rott on ylpeä siitä, että työntekijät viettävät iltaa Saints & Sinners:ssä. Mutta tämä ei ole yllätys johtuen ravintolan hyvästä tunnelmasta. #foodoracle http://foodoracle.foodora.com/hamburg/

Julkaissut foodora 10. helmikuuta 2016

3.  Seurataanko julkaisutahdin ja tulosten yhtälöä? Facebook-sivulla päivityksiä julkaistaan useamman kerran päivässä, vaikka tykkäyksiä on todella vähän ja kommentteja vielä vähemmän. Tällaisella toiminnalla ammutaan omaa toimintaa nilkkaan, kun Facebookin algoritmi tulee rankaisemaan huonosta engagementista. Sitten kun teillä on jotain oikeasti kiinnostavaa sanottavaa, saattaa olla, etteivät seuraajanne näe sitä uutisvirrassaan lainkaan. Elleivät ole tilanneet kaikkia päivityksiänne. Ja tämän hetkisellä viestinnän tasolla suhtautuisin epäilevästi ihmisten innostukseen tilata kaikki päivitykset.

Myöskin uutiskirje ilmestyy useammin, kuin tilausvaiheessa luvattu kerran viikossa. Tämä saa ainakin minut herkästi kallistumaan unsubscribe-napin puoleen.

4. Kannattaisiko itse tuottaa suomalaista yleisöä eli asiakkaitanne kiinnostavaa sisältöä? Kyllä, siihen tarvittaisiin budjettia, mutta väittäisin sen kannattavan silti. Huomasin teidän hakevan yhteisömanageria, mikä on arvotettu yrityksessänne näköjään harjoittelijan hommaksi. Markkinointibudjetin lisäksi kannattaisi myös panostaa ammattilaisen palkkaamiseen.

Ja kyllä, paikallista yrittämistä on: Uusista jakelualueista luonnollisesti viestitään ja aika ajoin tehdään nostoja uusista tai muuten kiinnostavista ravintoloista. Yksittäisten annosten kuvina nämä jäävät kuitenkin melko tehottomiksi päivityksiksi. Voisiko ravintoloista kertoa jotain enemmän? Voisiko niistä tehdä videoita ja haastatella ravintoloitsijoita? Voisitteko päästää asiakkaanne ääneen esimerkiksi kertomaan suosikkiravintoloistaan tai annoksistaan? Ainakin itse ottaisin mielelläni muilta vinkkejä vastaan, niin ei aina tulisi tilattua samoista paikoista samoja ruokia…

Ratkaisu löytyy asiakaslähtöisyydestä

Mitä siis ehdotan Foodoralle? Asiakaslähtöisyyttä.

Tässä kohtaa kannattaisi rauhassa istua alas ja miettiä, millaista sisältöä asiakkaanne arvostaisivat. Olette helpolla alalla: ruoka koskettaa jokaista ihmistä ja herättää tunteita. Viestintään sopivia tarinoita siis riittää! Kirjoitin vuosi sitten asiakaslähtöisestä kuluttajaviestinnästä nimenomaan ruokabrändien kohdalla Viestijät.fi-blogiin. Kiteytettynä asiakaslähtöinen kuluttajaviestintä luo kiinnostavia puheenaiheita, joihin tuote tai palvelu vastaa. Suosittelen tätä ajattelutapaa!

Asiakaslähtöinen kuluttajaviestintä luo kiinnostavia puheenaiheita, joihin tuote tai palvelu vastaa. Se tarjoaa elämyksiä, joihin kuluttajilla on mahdollisuus osallistua. Parhaimmillaan se herättää vahvoja tunteita.

Vaikken missään nimessä kehota kopioimaan kilpailijan kikkoja, kannattaa Woltin some-meiningistä kuitenkin napata inspiraatiota. Muutama huomio Woltin onnistuneesta tyylistä kiteytettynä yhteen päivitykseen:

Hyvät naiset ja miehet. Vain tänä perjantaina.WOLT JAKAA HELSINGISSÄ 150:LLE SATUNNAISELLE KOTIINKULJETUKSEN…

Julkaissut Wolt 19. helmikuuta 2016

Woltin tempaus jakaa ilmaisia ämpäreitä (jonottamatta!) on mainio. Ensinnäkin, huumoria on käytetty. Woltilla on oma, tunnistettava ja rento tyyli puhua somessa. Toisekseen, asia koskettaa paikallisesti: Jonotetaanko New Yorkissa tai Kööpenhaminassa ämpäreitä? Tuskin. Kolmanneksi, päivitys on ajankohtainen. Sellainen päivitys, jonka voisi julkaista milloin vain on harvoin yhtä osuva, kuin ajan hermoon osuva päivitys.

Rakas Foodora, päätän avoimen kirjeeni tähän. Arvostan palveluanne ja vilpittömästi toivon, että some-viestintänne yltäisi pian samalle tasolle. Joudun muuten valitettavasti luopumaan seuraamisestanne. Meidän asiakkaiden etu on se, jos Suomessa toimii kaksi kilpailevaa ruoan kotiinkuljetuspalvelua. Toivottavasti pysytte tasaväkisinä!

(Jos artikkelin Facebook-upotukset eivät näy, klikkaa kuvien päivämäärien kohdalla olevia linkkejä.)

Olisin halunnut loppukevennykseen Egotripin Polkupyörälaulun, mutta siihen ei ole videota. Linkataan sitten toinen mainio pyöräilylaulu eli Queenin Bicycle Race. Varokaa alastomia pyöräilijöitä eli videossa paljasta pintaa!

Lanseeraus suuren maailman tyyliin

Tänä syksynä nähtiin yksi hauskimmista lanseerauskampanjoista ikinä, kun Muppetit pohjustivat syyskuussa alkanutta TV-sarjaansa USA:ssa. Muppeteilta voi oppia paljon. 

Elokuussa monen maailma järkkyi, kun uutinen Kermitin ja Miss Piggyn erosta saavutti median. Pitkään yhtä pitänyt (tosin ajoittain on-off-suhteessa elänyt) pariskunta sai laajalti palstatilaa niin perinteisissä juorulehdissä kuin vaikkapa Timen verkkosivuilla. He myös esiintyivät TV:n talkshow-ohjelmissa, kuten mikä tahansa julkkispariskunta. Toki muut julkkispariskunnat eivät kykenisi heittämään erostaa yhtä sarkastisen hersyvää huumoria kuin Kermit ja Miss Piggy.

Elokuun loppupuolella Muppettien lanseerauskampanjaan rekrytoitiin myös muita julkkiksia. Muun muassa Nälkäpeli-elokuvista tuttu näyttelijä Liam Hemsworth korkkasi Instagram-tilinsä flirttailevalla yhteiskuvalla Miss Piggyn kanssa. Heräsi kysymys: voisiko possujen kuningatar seurustella näyttelijäkomistuksen kanssa!??!

Spent Friday with the most beautiful girl in the world. Kermit, #SorryNotSorry. #TheMuppets #misspiggy

Kuva, jonka Liam Hemsworth (@liamhemsworth) julkaisi 31. 08ta 2015 klo 8.17 PDT

 

Sen lisäksi, että kampanjassa hyödynnettiin muiden julkkisten some-tilejä, luotiin niillekin Muppeteille, joilla sellaista ei vielä ollut tilit mm. Instagramiin ja Twitteriin. Esimerkiksi elokuun alun kohutun erouutisen vahvisti tuoreeltaan itse Miss Piggy Twitterissä virallisella lausunnolla.

Twitteristä löytyy oma tili tottakai myös Kermitille ja Gonzolle, ruotsalaiselle kokille ja Elukalle sekä uudelle hahmolle: Kermitin tyttöystävälle Denise-possulle. Huomioitavaa on se, ettei näiden tilien aktiivisuus päättynyt lanseerauskampanjaan eivätkä ne myöskään pelkästään tuuttaa ennaltamääriteltyä sisältöä vaan ovat avoimia keskustelulle.

IMG_0226

Mitä Muppeteilta voi oppia?

Vastaavanlaista kampanjaa on toki vaikea toteuttaa ilman yleisölle tuttuja, hyvin brändättyjä hahmoja. Mutta jos brändilläsi on maskotti tai persoona, jota voisi hyödyntää, kannattaa miettiä hahmolle omaa tiliä ehkä yllättäväänkin mediaan. Vai mitä mieltä olette Barbie-nuken omasta LinkedIn-tilistä? Ei ehkä ihan ensimmäisenä tulisi mieleen, että Barbien kohderyhmä olisi ammattiverkostossa, mutta tavallaan kattavan uran lukemattomilla eri aloilla tehnyt Barbie sopii LinkedIniin erinomaisesti. Ja eivät ne ihan nuorimmat Barbien ystävät itse siellä lelukaupassa käy!

Vaikkei lanseeraus suuren maailman tyyliin olisi mahdollinen, voi Muppettien kampanjasta pistää korvan taakse ainakin seuraavanlaisia ajatuksia:

  • Minkä tahansa lanseerauksen markkinointi kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.
  • Samoin kampanjaan kannattaa aina suunnitella myös jatkuvuutta. Esim. some-tilejä ei koskaan kannata luoda vain lyhytaikaista käyttöä varten.
  • Jos brändillä on maskotti tai muu hahmo, sitä kannattaa hyödyntää kuin oikeaa persoonaa sosiaalisessa mediassa.
  • Itseään tai brändiään ei kannata ottaa liian vakavasti.
  • Sitouta sidosryhmät levittämään viestiä puolestasi!

 

Toivon, että Muppettien uusi TV-sarja on pian nähtävissä myös Suomessa. Sitä odotellessa katson repeatilla ruotsalaisen kokin tulkintaa Rapper’s Delight -klassikkokipaleesta.

 

Anssi Kela on vuoden somestara

On se aika vuodesta, kun Some Awards etsii ehdokkaita. Itselläni tuli nopeasti ajateltuna mieleen vain yksi henkilö: Anssi Kela. Koska Some Awardsin perustelukenttä oli äärettömän lyhyt, kerron tässä neljä syytä, miksi Anssi Kela on mielestäni vuoden somestara. Näitä voi käyttää myös vinkkilistana menestykseen sosiaalisessa mediassa.

P1010351

Mainittakoon heti alkuun, etten ole erityinen Anssi Kela -fani. Pidän useista Kelan kappaleista, mutten esimerkiksi omista yhtään hänen albumiaan (kyllä, ostan edelleen levyjä). Olen hiljattain kuitenkin alkanut seurata Kelan Facebook-sivua, koska hänen mainiot päivityksensä näkyivät kavereideni myötä uutisvirrassani ja jäin koukkuun.

Nyt niihin somestara-perusteluihin:

  1. Somessa voi olla superaktiivinen myymättä tuotettaan liikaa. Kela päivittää  Facebook-sivuaan usein monta kertaa päivässä. Vaikka aiheena on useimmiten musiikki ja vielä useammin Kelan oma musiikki, ei hän tyrkytä ostokehotuksilla. Kelan somessa fiilistellään musaa yhdessä yleisön kanssa, ei heitä kauppaan käskien.
  2. Rohkeus kokeilla uusia kanavia ja keinoja kannattaa. Vierivä kivi ei sammaloidu. Kela nappaa keinovalikoimaansa uusimmat sometrendit ensimmäisten joukossa. Snäppäily ja live-videosessiot Facebookissa olivat Anssilla hallussa aikaisessa vaiheessa. Samalla Kela osaa valita itselleen sopivat tyylit viestiä. Jos joku kanava ei itselle sovi, on turha ns. lyödä kuollutta hevosta, kuten englanniksi sanotaan.
  3. Vilpittömyys on vaikuttavaa. Anssi Kela ei ota itseään liian vakavasti ja on somessa vilpittömän hauskaa seurattavaa. Tätä mieltä lienee jokunen muukin, sillä mies ylitti hiljattain Facebookissa 40,000 seuraajan rajan. Vilpittömyyden vaikutusvallasta osoitus oli myös syyskuussa Kelan hyvin henkilökohtainen päivitys koskien pakolaistilannetta. Kirjoitusta jaettiin yli 56,000 kertaa ja siitä tykkäsi reilut 14,000 henkilöä. Kommentteja oli tuhansia. Kirjoitus poiki myös konkreettisia tuloksia Kelan linkittämien avustusjärjestöjen keräyskassoihin.
  4. Sosiaalinen media on sosiaalinen. Niin yksinkertaista, että tämän toteaminen tuntuu hölmöltä. Kuitenkin harmillisen moni sosiaalisessa mediassa toimiva taho ei edelleenkään ole ymmärtänyt sosiaalisuutta sosiaalisen median ytimeksi. Anssi Kela on. Hän ei ilmoittele asioita norsunluutornista vaan on aidossa vuorovaikutuksessa seuraajiensa kanssa. Hän myös arvostaa fanejaan. Yksi osoitus tästä on parhaillaan käynnissä oleva haaste, jossa Kela pyytää videoita uusista versioista omista kappaleistaan. Palkintona ei ole turhaa krääsää vaan oikeasti musisointiin kannustava 9000 euron arvoinen kitara.

Loppuun linkitettäköön kappale, jonka kuultuani en meinannut uskoa korviani. Aiemmin minulle melko yhdentekevä Anssi Kela iski suoraan kasaripoppiksen parissa kasvaneeseen sydämeeni:

Mene siitä, mistä aita on matalin

Olen seurannut ehkäpä vuoden verran Live Nation Finlandin Facebook-sivua. Olen jo pitkään miettinyt, kerrotaanko sivulla koskaan mistään muusta, kuin One Direction -yhtyeen kesäkuisesta Helsingin keikasta. Tänään minun piti käydä selaamassa sivun aikajanaa tarkistetaakseni asia.

Kyllä, Live Nation Finland julkaisee Facebookissa paljon erilaisia päivityksiä liittyen erilaisiin tapahtumiin. Lokakuusta lähtien (kun Suomen kaikka julkistettiin) on sivulla kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa kerrottu jotakin One Directioniin liittyvää. Eikä pelkästään Helsingin konserttiin. Kiertueen alusta saakka sivulla on julkaistu tunnelmia keikoilta eri puolilla maailmaa ja haastettu seuraajia arvailemaan, mitä biisejä Helsingin keikalla tullaan kuulemaan. Sivulla on myös kerrottu tärkeistä yhtyettä koskevista saavutuksista, kuten siitä, että 1D:n jäsenten keskinäinen twiitti on yksi kaikkien aikojen jaetuimpia.

//

One Directionin kuulumiset ovat suositumpia Twitterissä kuin Yhdysvaltain presidentin, way to go boys!

Posted by Live Nation Finland on 18. tammikuuta 2015

Jos ylläpitäisin Live Nation Finlandin Facebook-sivua, minäkin menisin siitä, mistä aita on matalin. Poikabändeillä ja tällä hetkellä niistä suosituimmalla One Directionilla on maailman aktiivisimmat fanit. Poikabändifanien omaa luokkaansa olevasta aktiivisuudesta kertovat heidän järjestämänsä tempaukset sekä se, että jos missä tahansa musiikkialan kilpailussa missä tahansa päin maailmaa on yleisön äänestyksellä määräytyvä kategoria, sen voittaa One Direction.

Miellyttämällä tätä aktiivista joukkoa Live Nation Finland saa sivuilleen hyvää aktiivisuutta ja sitoutuneisuutta. Oi, niin kadehdittu orgaaninen näkyvyys Facebookissa paranee, kun päivityksiin reagoidaan ja kaltaiseni sivun seuraajat muistavat seuraavansa kyseistä sivua. Joskus todella kannattaa mennä siitä, mistä aita on matalin.

IMG_0161

Asialla on toki kääntöpuoli: Jos minua seuraajana ei 1D voisi vähempää kiinnostaa, saattaisin lopettaa Live Nation Finlandin seuraamisen kokonaan, koska mielikuvani on se, ettei sivulla muusta puhuta. Tätä mielikuvaa ei auta se, että nopean silmäilyn perusteella sivun kakkossuosikkiaihe on söpöpoika-artisti Cody Simpson, joka uponnee pitkälti 1D:n kanssa samaan kohderyhmään.

Kuten aina someviestinnässä, on Facebookissa valittava massojen tavoittamisen ja erilaisten kohderyhmien puuhuttelun välillä. Toivon, että kesäkuun 1D-keikan hehkutuksen myötä Live Nation Finland saavuttaa Facebookin osalta tavoitteensa, eikä samalla menetä muista kuin söpöpojista kiinnostuneita tapahtumien ystäviä seuraajalistoiltaan.

Onko jatkuva One Direction -tykitys saanut minut lopettamaan Live Nation Finlandin FB-sivun seurannan? Ei, koska kuten minut tuntevat hyvin  tietävät, poikabändimusiikki on (ei niin) salainen paheeni. Loppukevennyksenä iloinen kesänodotusbiisi:

Tavallisuuden erinomainen kiinnostavuus

Amerikan maalla juhlittiin juuri Grammy-gaalaa. En tiedä, kuka voitti ja mitä. Sen sijaan tiedän somevirtani perusteella seuraavat asiat:

  1. Madonna vilautti punaisella matolla peppuaan kameroille.
  2. Paul McCartney intoutui tanssimaan yleisössä syrjäyttäen joidenkin verkkomedioiden mielestä Taylor Swiftin gaalojen fanitusmestarina.
  3. Kanye West käväisi lavalla melkein keskeyttäen Beckin voittopuheen, mutta perääntyi viime hetkellä.

Ensimmäinen näistä osui uutisvirtaani, koska seuraan Madonnaa useissa somekanavissa. Se ei nyt kuulu mielenkiintoisten ilmiöiden joukkoon. Siinä ei edes ollut mitään yllättävää: Madonna nyt tykkää vilautella ja kaikki sen tietävät.

Kaksi muuta kertovat hauskasta ilmiöstä, jota edusti myös viime viikkoinen someilmiö: Katy Perryn vasen hai. Kyseinen hai on yksi niistä harvoista asioista, mitä tiedän Super Bowl -ottelusta ja sen väliaikashow’sta.

Samaistumisen voima

Kaikki nämä ilmiöt kertovat siitä, miten some on muuttanut verkkouutisoinnin luonnetta. Ketä oikeasti kiinnostaa nähdä tai jakaa sisältöä, jossa kerrotaan kuka voitti amerikkalaisen jalkapallon ottelun tai musiikkialan palkinnon? Kaiken tämän voi lukea seuraavan aamun lehdestä. Viraalisisällöksi muodostuu se, mikä on odottamatonta, hauskaa ja jollakin tavalla tavallista.

IMG_0141

Avataanpa näistä jokaista tapausta vähän:

1. Taylor Swift on jo usean vuoden ajan herättänyt sympatiaa palkintogaaloissa tanssimalla esitysten aikana kuten ikäisensä fanitytön kuuluukin. Ero tavalliseen fanityttöön on se, että hän on lahjakas muusikko, joka on menestyksellään ansainnut aitiopaikan musiikkialan parhaisiin bileisiin. Jos minä olisin Taylor Swift ja pääsisin vaikkapa Grammy-gaalaan, tanssisin minäkin häpeilemättä alan eliitin esiintyessä! Näin ajattelee moni muukin. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä, miksi Taylor Swift ihastuttaa niin monia: koska hän on tavis. Ja Grammy-gaalan perusteella niin on myös Sir Paul!

2. Vuonna 2009 Taylor Swift voitti ensimmäisen MTV VMA -palkintonsa. Kanye West varasti kiitoshetken rynnäten lavalle öykkäröimään siitä, miten Beyoncén olisi pitänyt voittaa kyseinen kategoria (paras naisartisti). Tuolloin 20-vuotias Swift jäätyi lavalle ja todennäköisesti itki pukuhuoneessa. Mainittakoon, että Taylor Swift sai lopulta pitää kiitospuheensa, kun parhaan videon kategorian illan lopuksi voittanut Beyoncé luovutti kiitospuhevuoronsa hänelle. Swift myös palasi vuotta myöhemmin MTV-gaalaan esittämään kokemuksen pohjalta kirjoittamansa hittibiisinsä Innocent. Kuusi vuotta myöhemmin Kanye West meinasi tehdä saman Beckille, mutta jätti homman puoli tiehen. Miksi? Ehkä siksi, että Beck ei ollut yhtä helppo uhri kuin Swift. Yleisö kuitenkin innostui. Kanye West on kiusaaja ja öykkäri, jonka toiminta herättää tunteita = somemateriaalia!

3. Katy Perry oli tämän vuoden Super Bowl Halftime Show’n tähtiesiintyjä. Huomion vei kuitenkin haipukuun sonnustautunut taustatanssija. Haita oli kaksi. Heistä toinen toteutti koreografiaa moitteetomasti, toinen puolestaan sekosi askeleissaan ja alkoi vedellä ihan omia liikkeitään. Tanssija selitti asiaa myöhemmin haipuvun olemattomalla näkyvyydellä: hän ei tiennyt mitä teki. Oli syy mikä tahansa, viraali-ilmiö oli valmis.

Ihmisiä kiinnostaa paitsi se mikä on erikoista, myös se, mikä on tavallista. Sympaattinen, kiusanteosta selvinnyt Taylor Swift ja mokaileva Katy Perryn vasen hai: olette tavisten sankareita!

 

Loppukevennyksenä vuoden 2009 MTV Video Music Awards -gaalassa palkittu paras naisartistin video, Taylor Swiftin You belong with me. Tämä oli sitä aikaa, kun Taylor oli vielä enemmän country kuin pop.

Kertaa kertsiä ja onnistu sisäisessä viestinnässä

Kirjoitin syksyllä siitä, miten viestinnän perusviestistä on hyvä tehdä tarttuva kuin pop-biisin kertosäe. Olen viime viikkoina palannut ajatuksissani samaan teemaan pohtiessani sisäistä viestintää. Oma käytännön päivittäinen työsarkani on oman organisaation asiantuntijoiden jatkuva innostaminen sisällöntuotantoon omassa markkinoinnissamme.

Monelta osin asiat ovat hyvällä mallilla, mutta sisäisenä viestijänä ei voi olla turhautumatta niinä hetkinä, kun kollega vaikuttaa kuulevan ensimmäistä kertaa asiasta, josta olet mielestäsi maininnut eri yhteyksissä lukuisia kertoja jo parin vuoden ajan. Olen tullut siihen tulokseen, että kertaus on sisäisen viestinnän isä ja äiti ja kaikki muutkin sukulaiset.

Ei sis riitä, että sisältö on kohdillaan ja se on paketoitu koukuttavaan kertosäkeeseen. Samaa kertsiä pitää toistaa, toistaa, toistaa. Mutta hyvissä pop-kappaleissa on muitakin osia, jotka tukevat kertosäettä ja tekevät siitä entistä kiinnostavamman.

Lainasin Rockwayn sivulta opastuksen kappaleiden rakenteesta:

”Kappaleiden osat ja niiden tehtävät

Tavallisimmin pop- tai rock-kappaleesta löytyy seuraavanlaisia osia:
– säkeistö
– kertosäkeistö
– bridge eli pre-chorus
– väliosa (eli C-osa)
– välisoitto, intro, outro

Säkeistö kuljettaa tarinaa ja luo tunnelmaa.

Kertosäkeistö kiteyttää kappaleen sekä musiikillisen että lyyrisen sanoman.

Säkeistön ja kertosäkeen välissä on monesti lyhyenkö bridge (eli pre-chorus), joka nimensäkin mukaisesti yhdistää säkeistön ja kertsin.

Bridgessä myös pohjustetaan tunnelman muutosta osien välillä.

Osien välillä voi olla välisoitto, joka voi olla esim. sama kuin kappaleen alkusoitto (intro) tai loppusoitto (outro).

Välisoitto voi sisältää esim. säkeistön tai kertsin aineksia ilman laulua. Se voi myös olla joku riffi.

Intro ja outro voivat olla samoja kuin välisoitto, mutta niillä on eri nimi luonteensa vuoksi.

Väliosalla tuodaan vaihtelua keskelle kappaletta. Parin säkeistön ja kertsin jälkeen on hyvä tuoda jotain uutta mukaan ennen lopun kertosäkeistöjä.

Tyypillisimmillään pop-kappaleen rakenne on siis esimerkiksi:

Intro – säkeistö – kertsi – säkeistö – kertsi – C-osa – kertsi – outro”

P1230919

Mitä hyötyä pop-biisin rakenne voi tuoda viestintään?

  1. Sisäisen viestijän tärkein työkalu on oma innostus. Jos kyllästyt omaan viestiisi, ei sitä kukaan muukaan kuuntele. Varioimalla omaa perusviestiäsi pidät myös omaa innostustasi yllä!
  2. Kukaan ei jaksa jankkaamista. Ystävällisten muistutustesi täytyy olla aina vähän eri tavoin esitettyjä, jotta vastaanottaja pysähtyy kuuntelemaan.
  3. Säkeistöt ovat lisätiedon paikka: vaikka perusviestisi (kertsi) olisi aina sama, voit säkeistöissä tuoda aina uutta tietoa. Omassa tilanteessani säkeistöt sisältävät tyypillisesti eri some-kanavien uusimpia muutoksia tai trendejä.
  4. Kappaleen eri osissa voivat eri esittäjät päästä ääneen ja esittää sooloja. Uusien asioiden jalkauttamisessa on aina hyvä päästää työntekijöitä ääneen ja itse kokeilemaan ja sitä kautta sisäistämään asioita.

 

Vuonna 2007 YLE pyysi suomalaisia eturivin muusikoita tutkimaan Euroviisuissa menestyviä kappaleita ja luomaan täydellisen viisubiisin. Esittäjäksi valikoitui luonnollisesti Jari Sillanpää, joka heittäytyy ihailtavasti hassunhauskaan kappaleeseen ja videoon. Kannattaa katsoa!

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jari_sillanpaa_party_4_love_21918.html#media=21919

 

 

Iso paha viranomainen

Päättyvänä vuonna moni asia on herättänyt hirveän haloon. Erityisesti Suomen virkamiehet, nuo täysin ikävää ilkeyttää kansalaisia kiusaavat turhakkeet, ovat saaneet monet pahoittamaan mielensä somessa.  Viski on Suomessa virallisesti kielletty, kirppareita ei saa järjestää (ainakaan Eirassa) ja terasseja ei ensi kesänä Helsingin katukuvassa nähdä. Vai miten se meni? Jotain jostain kuulin, pahoitin mieleni ja jaoin iskulauseet kaikissa sosiaalisen median kanavissa enkä tietenkään tarkistanut taustatietoja.

P1230732

Vika aina viranomaisessa?

Itseäni eniten ihmetyttänyt somekuohunta oli luksustaksipalveluita tarjoavan Uberin voimakas puolustaminen somessa ihan taas vain tahallaan ikäviä virkamiehiä vastaan. Olen itsekin käyttänyt Uberia ulkomailla ja ollut äärimmäisen tyytyväinen palveluun. Silti pidän pikkasen kohtuuttomana Uberin tapaa tulla markkinoille käytännössä laittomalla Pop-palvelulla ja julistautua sorretuksi marttyyriksi. Samantapaista on tapahtunut useassa maassa.

Ainakin itse pidän hyvänä asiana sitä, että taksipalveluita tarjoavan yrityksen kuskeilta vaaditaan taksilupa. Tämä ei ole ihan vain viranomaisten kiusantekoa vaan asiakasten etu ja turvallisuustekijä.

Nyt-liitteen Jussi Pullinen muuten kirjoitti marraskuussa hyvän yhteenvedon Uberista yrityksenä. Kannattaa lukea!

Viranomaiskielloista tuli mieleen tänä vuonna lukemani artikkeli Kalliioon suunnitellusta viinibaarista (en valitettavasti löytänyt linkkiä). Baarisuunnitelma kosahti väkevien alkoholijuomien tarjoiluun liittyviin kokemusvaatimuksiin tarjoilijoille. Artikkelissa haastateltu virkamies harmitteli sitä, että valtaosa anniskeluhakemuksia hakevista yrittäjistä ei näytä tietävän tai kiinnostuvan nimenomaan viinitarjoilun mahdollistavasta luvasta. Suomalaiseen ajatteluun näyttää kuuluvan se, että jos kerran anniskeluoikeuksia haetaan, haetaan sitten täysiä oikeuksia, vaikka oltaisiinkin perustamassa nimenomaan viinibaaria.

Tässäkin tapauksessa olisi viranomaisten jäykkyyden taivastelun sijaan voinut kysyä, miksei viinibaarin perustajille riittänyt viinin anniskeluun tarkoitettu lupa, jonka kriteerit he olisivat haastatellun viranomaisen arvion mukaan täyttäneet?

Uuden vuoden toive (ja lupaus)

Ensisilmäyksellä Kurion tuoreessa 2015 trendiraportissa näyttää taas olevan hyviä toiveita tulevalle vuodelle. Henkilökohtaisesti toivoisin myös suomalaisessa somekeskustelussa aiempaa vähemmän jokaiseen trendikelkkaan lähtemistä ja enemmän omaa ajattelua. Myös markkinointiviestinnän ammattilaisilta. Pyrin myös itse tsemppaamaan tässä asiassa.

Niin ja hei mitenkäs se Ello? Kuinka moni palvelua syksyllä hehkuttanut on enää viime aikoina kirjautunut sisään? Eikä se Facebook ole vieläkään kokenut joukkopakoa ja menettänyt relevanttiuttaan.

Sori vaan, mutta Ellosta tuli mieleen Hello.