Yleisöäänestys, joka lähti käsistä

Miten saada omalle projektille huomiota sosiaalisessa mediassa? Yksi hyväksi todettu tapa on järjestää omaan tuotteeseen tai palveluun liittyvä yleisöäänestys. Silloin on kuitenkin oltava valmis ottamaan yleisön neronleimaukset vastaan.

Jos organisaatiosi on nimeltään NERC ja julkisin varoin toteuttamasi toiminta tunnettuudeltaan heikkoa suuren yleisön keskuudessa, saatat haluta lisätä ihmisten tietoisuutta hyvästä työstäsi. NERC, koko nimeltään NERC – the Natural Environment Research Council, on Iso-Britanniassa toimiva ympäristöntutkimuslaitos. Noin kuukausi sitten organisaatio pamahti koko kansan huulille yhdessä yössä.

NERC rakentaa parhaillaan uutta tutkimusalusta, jonka on tarkoitus tulevaisuudessa tehdä uraauurtavaa tutkimusta arktisilla alueilla. Alus on valtava panostus ja maksaa noin 200 miljoonaa puntaa. Maaliskuun puolivälissä NERC avasi sivuillaan yleisöäänestyksen, jossa yleisöltä kerätään ehdotuksia laivan nimeksi. Ylivoimaisesti suosituin ehdotus laivan nimeksi on Boaty McBoatface. Ehdotuksen tultua julkisuuteen yleisöäänestys lähti totaalisesti käsistä ja mm. kaatoi äänestyssivut.

Miettikää nyt: ”Tutkimusalus RSS Boaty McBoatface pyytää rantautumislupaa.”, ”Tässä puhuu tutkimusalus RSS Boaty McBoatfacen kapteeni…”, ”RSS Boaty McBoatface on tehnyt mullistavan löydöksen pohjoisnavalla…” ”Ei, me emme ole vitsi, olemme äärimmäisen tärkeää tutkimustyötä tekevän RSS Boaty McBoatfacen miehistö.”

IMG_3427

Kilpailuun on ehdotettu myös aluksen teemaan liittyviä vakavia nimiä, kuten David Attenborough ja Henry Worsley, vastaavilla aluksilla kun on ollut tapana kantaa tutkimusmatkailijoiden tai muiden merkittävien henkilöiden nimiä. Kilpailun verkkosivulla nimiehdotuksille ei aseteta rajoituksia, mutta kampanjan lehdistötiedotteessa mainitaan, että nimen toivotaan liittyvän aihepiiriin ja se voisi olla esimerkiksi tutkijan, tutkimusmatkailijan tai arktisiin alueihin liittyvän maamerkin nimi.

Vakavastiotettavista nimistä RSS Henry Worsley on tätä kirjoittaessa äänestyksessä kolmantena vajaalla 15,000 äänellä. Toisena on RSS Poppy-Mai. Poppy-Mai on vakavasti sairas vauva ja nimiehdotuksella kerätään tietoisuutta varainkeruukampanjalle. RSS Poppy-Mailla on tällä hetkellä reilut 32,000 ääntä. Paljonko ääniä Boaty Mc Boatfacella on tällä hetkellä? Yli 117,000. Sivulla on ehdotettu nyt myös runsaasti muita huumorinimiä kuten Pingu, Usain Boat ja I like big boats and I can not lie, mutta mikään niistä ei ole yltänyt lähellekään Boaty McBoatfacen suosiota.

Huumoriin on hyvä vastata huumorilla

NERC on suhtautunut saamaansa huomioon huumorilla. Koko homma on yksi suuri brittiläinen vitsi, johon brittiläinen organisaatio osaa ottaa kantaa sarkastisesti. Kriisikokouksia on kulissien takana kuitenkin varmasti käyty. NERC on myös haastatteluissa muistuttanut, ettei yleisöäänestys yksin määrää aluksen nimeä. NERC pidättää oikeuden valita saaduista ehdotuksista alukselle sopiva nimi. Alleviivaten sanaa ”sopiva”.

Kun yleisöäänestys huhtikuun 16. päivä päättyy, tulee moni varmasti pettymään, jos NECR ei lopulta pysty kuitenkaan suhtautumaan asiaan niin huumorilla, että laivan nimeksi tulisi Boaty McBoatface. Todennäköisesti laiva saa ”vakavan” nimen. Toivottavasti kuitenkin nimi Boaty McBoatface voisi lukea aluksessa esimerkiksi jonkinlaisessa erikoiskyltissä tai nimen alapuolella ikäänkuin lempinimenä. Tämä jää nähtäväksi. Joka tapauksessa valtaosa briteistä tietää nyt todellakin, mikä on NERC.

Kaikille yleisöäänestyksiä järjestäville muistuttaisin tästä opetuksena kolmesta asiasta:

  1. Pidätä itselläsi oikeus päättää lopullinen voittaja
  2. Pidätä itselläsi oikeus myös jättää julkaisematta loukkaavia tai muuten epäsopivia ehdotuksia verkkosivullasi
  3. Suhtaudu vitsiniekkoihin huumorilla!

 

Edit 7.5.2016: NERC tiedotti eilen antavansa tutkimusalukselle nimen RSS David Attenborough. Kiitoksena yleisön nimiehdotuksista he kuitenkin antavat Boaty McBoatfacelle oman ”aluksen”. RSS Attenborough tulee kantamaan pienempiä kauko-ohjattavia sukellusveneitä ja yksi näistä saa nimekseen Boaty McBoatface. ”Boaty” tulee keräämään tärkeää tutkimusdataa syvältä meren uumenista. Vaikka osa ihmisistä on somessa ”menettänyt toivonsa demokrariaan”, on vastaanotto päätökselle pääosin ollut ymmärtäväinen. Viestinnällisesti hyvä ratkaisu siis.

Loppukevennykseksi biisi, joka ei kerro laivasta. Ei, Anna ei ole laivan nimi.

Mainokset

Avoin kirje Foodoralle

Foodora on loistava palvelu, joka on pelastanut meidän kotona useamman illan, kun väsyneet puolivuotiaan vanhemmat eivät ole jaksaneet kokata. Sosiaalisen median markkinoinnissa Foodoralla on harmi kyllä vielä paljon opittavaa.

Unelmistani tuli totta, kun viime vuonna Helsingissä aloitti ei yksi vaan kaksi ruoan kotiinkuljetuspalvelua. Käytän molempia, mutta perheessämme suositaan Foodoraa kahdesta syystä: 1. Foodoran lähetit kulkevat pääosin polkupyörillä, kun taas Wolt käyttää enemmän autoja. 2. Woltista jäi paha maku suuhun työntekijöiden työehtoja käsittelevän artikkelin jälkeen eikä Woltin aiheesta tekemä FAQ täysin vakuuttanut minua. Ongelma saattaa olla asian turhan monimutkaisessa esittämisessä. Kiteytystä kehiin!

Koska lievästi suosin Foodoraa, olen tilannut heidän uutiskirjeensä ja seuraan brändiä Facebookissa. Turhauttavin tuloksin. Haluan tässä avoimessa kirjeessä ystävällisesti kannustaa Foodoraa parempaan some-viestintään.

IMG_0177

Lokalisointi on taitolaji

Viestinnän perusteella Berliinistä maailmalle levittäytyneen Foodoran viestintää tehdään hyvin keskusjohtoisesti. Some-viestintä perustuu pääosin kansainvälisiin #foodoracle-videoihin, joissa esitellään ravintoloita eri puolilta maailmaa. Visuaalisesti hienoja videoita. Ymmärrän täysin, että kun kansainvälinen organisaatio tarjoaa tällaisia, tuntuu helpolta ratkaisulta jakaa niitä sellaisinaan suomeksi käännetyn saatteen kera. Tästä seuraa kuitenkin useampia ongelmia:

1. Videoiden ja kuvien saatteet on selvästi käännetty sellaisenaan. Tämän näkee kuka tahansa viestinnän ammattilainen lauseisiin jääneistä anglismeista. Myöskään sisältöjen kulttuurisidonnaisuutta ei aina ole muistettu miettiä, mikä kävi ilmi naispuolista kokkia esitelleessä päivityksessä:

Vaikka hän on kolmen lapsen äiti, Rosy työskentelee ahkerasti yllättääkseen asiakkaansa ainutlaatuisilla italialais-japanilais-annoksilla. http://foodoracle.foodora.com/milan/

Julkaissut foodora 3. helmikuuta 2016

2. Onko sisältöstrategiaa mietitty vai käytetäänkö vain helpolla kv-tasolta saatuja videoita, koska niitä nyt sattuu olemaan? Miksi suomalaista kuluttajaa kiinnostaisi toisessa maassa sijaitsevan ravintolan esittely – useita kertoja päivässä? Tätä on Facebook-sivulla myös seuraajakunta ihmetellyt, esimerkiksi tämän päivityksen kommenteissa:

Chef Rott on ylpeä siitä, että työntekijät viettävät iltaa Saints & Sinners:ssä. Mutta tämä ei ole yllätys johtuen ravintolan hyvästä tunnelmasta. #foodoracle http://foodoracle.foodora.com/hamburg/

Julkaissut foodora 10. helmikuuta 2016

3.  Seurataanko julkaisutahdin ja tulosten yhtälöä? Facebook-sivulla päivityksiä julkaistaan useamman kerran päivässä, vaikka tykkäyksiä on todella vähän ja kommentteja vielä vähemmän. Tällaisella toiminnalla ammutaan omaa toimintaa nilkkaan, kun Facebookin algoritmi tulee rankaisemaan huonosta engagementista. Sitten kun teillä on jotain oikeasti kiinnostavaa sanottavaa, saattaa olla, etteivät seuraajanne näe sitä uutisvirrassaan lainkaan. Elleivät ole tilanneet kaikkia päivityksiänne. Ja tämän hetkisellä viestinnän tasolla suhtautuisin epäilevästi ihmisten innostukseen tilata kaikki päivitykset.

Myöskin uutiskirje ilmestyy useammin, kuin tilausvaiheessa luvattu kerran viikossa. Tämä saa ainakin minut herkästi kallistumaan unsubscribe-napin puoleen.

4. Kannattaisiko itse tuottaa suomalaista yleisöä eli asiakkaitanne kiinnostavaa sisältöä? Kyllä, siihen tarvittaisiin budjettia, mutta väittäisin sen kannattavan silti. Huomasin teidän hakevan yhteisömanageria, mikä on arvotettu yrityksessänne näköjään harjoittelijan hommaksi. Markkinointibudjetin lisäksi kannattaisi myös panostaa ammattilaisen palkkaamiseen.

Ja kyllä, paikallista yrittämistä on: Uusista jakelualueista luonnollisesti viestitään ja aika ajoin tehdään nostoja uusista tai muuten kiinnostavista ravintoloista. Yksittäisten annosten kuvina nämä jäävät kuitenkin melko tehottomiksi päivityksiksi. Voisiko ravintoloista kertoa jotain enemmän? Voisiko niistä tehdä videoita ja haastatella ravintoloitsijoita? Voisitteko päästää asiakkaanne ääneen esimerkiksi kertomaan suosikkiravintoloistaan tai annoksistaan? Ainakin itse ottaisin mielelläni muilta vinkkejä vastaan, niin ei aina tulisi tilattua samoista paikoista samoja ruokia…

Ratkaisu löytyy asiakaslähtöisyydestä

Mitä siis ehdotan Foodoralle? Asiakaslähtöisyyttä.

Tässä kohtaa kannattaisi rauhassa istua alas ja miettiä, millaista sisältöä asiakkaanne arvostaisivat. Olette helpolla alalla: ruoka koskettaa jokaista ihmistä ja herättää tunteita. Viestintään sopivia tarinoita siis riittää! Kirjoitin vuosi sitten asiakaslähtöisestä kuluttajaviestinnästä nimenomaan ruokabrändien kohdalla Viestijät.fi-blogiin. Kiteytettynä asiakaslähtöinen kuluttajaviestintä luo kiinnostavia puheenaiheita, joihin tuote tai palvelu vastaa. Suosittelen tätä ajattelutapaa!

Asiakaslähtöinen kuluttajaviestintä luo kiinnostavia puheenaiheita, joihin tuote tai palvelu vastaa. Se tarjoaa elämyksiä, joihin kuluttajilla on mahdollisuus osallistua. Parhaimmillaan se herättää vahvoja tunteita.

Vaikken missään nimessä kehota kopioimaan kilpailijan kikkoja, kannattaa Woltin some-meiningistä kuitenkin napata inspiraatiota. Muutama huomio Woltin onnistuneesta tyylistä kiteytettynä yhteen päivitykseen:

Hyvät naiset ja miehet. Vain tänä perjantaina.WOLT JAKAA HELSINGISSÄ 150:LLE SATUNNAISELLE KOTIINKULJETUKSEN…

Julkaissut Wolt 19. helmikuuta 2016

Woltin tempaus jakaa ilmaisia ämpäreitä (jonottamatta!) on mainio. Ensinnäkin, huumoria on käytetty. Woltilla on oma, tunnistettava ja rento tyyli puhua somessa. Toisekseen, asia koskettaa paikallisesti: Jonotetaanko New Yorkissa tai Kööpenhaminassa ämpäreitä? Tuskin. Kolmanneksi, päivitys on ajankohtainen. Sellainen päivitys, jonka voisi julkaista milloin vain on harvoin yhtä osuva, kuin ajan hermoon osuva päivitys.

Rakas Foodora, päätän avoimen kirjeeni tähän. Arvostan palveluanne ja vilpittömästi toivon, että some-viestintänne yltäisi pian samalle tasolle. Joudun muuten valitettavasti luopumaan seuraamisestanne. Meidän asiakkaiden etu on se, jos Suomessa toimii kaksi kilpailevaa ruoan kotiinkuljetuspalvelua. Toivottavasti pysytte tasaväkisinä!

(Jos artikkelin Facebook-upotukset eivät näy, klikkaa kuvien päivämäärien kohdalla olevia linkkejä.)

Olisin halunnut loppukevennykseen Egotripin Polkupyörälaulun, mutta siihen ei ole videota. Linkataan sitten toinen mainio pyöräilylaulu eli Queenin Bicycle Race. Varokaa alastomia pyöräilijöitä eli videossa paljasta pintaa!

Mene siitä, mistä aita on matalin

Olen seurannut ehkäpä vuoden verran Live Nation Finlandin Facebook-sivua. Olen jo pitkään miettinyt, kerrotaanko sivulla koskaan mistään muusta, kuin One Direction -yhtyeen kesäkuisesta Helsingin keikasta. Tänään minun piti käydä selaamassa sivun aikajanaa tarkistetaakseni asia.

Kyllä, Live Nation Finland julkaisee Facebookissa paljon erilaisia päivityksiä liittyen erilaisiin tapahtumiin. Lokakuusta lähtien (kun Suomen kaikka julkistettiin) on sivulla kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa kerrottu jotakin One Directioniin liittyvää. Eikä pelkästään Helsingin konserttiin. Kiertueen alusta saakka sivulla on julkaistu tunnelmia keikoilta eri puolilla maailmaa ja haastettu seuraajia arvailemaan, mitä biisejä Helsingin keikalla tullaan kuulemaan. Sivulla on myös kerrottu tärkeistä yhtyettä koskevista saavutuksista, kuten siitä, että 1D:n jäsenten keskinäinen twiitti on yksi kaikkien aikojen jaetuimpia.

//

One Directionin kuulumiset ovat suositumpia Twitterissä kuin Yhdysvaltain presidentin, way to go boys!

Posted by Live Nation Finland on 18. tammikuuta 2015

Jos ylläpitäisin Live Nation Finlandin Facebook-sivua, minäkin menisin siitä, mistä aita on matalin. Poikabändeillä ja tällä hetkellä niistä suosituimmalla One Directionilla on maailman aktiivisimmat fanit. Poikabändifanien omaa luokkaansa olevasta aktiivisuudesta kertovat heidän järjestämänsä tempaukset sekä se, että jos missä tahansa musiikkialan kilpailussa missä tahansa päin maailmaa on yleisön äänestyksellä määräytyvä kategoria, sen voittaa One Direction.

Miellyttämällä tätä aktiivista joukkoa Live Nation Finland saa sivuilleen hyvää aktiivisuutta ja sitoutuneisuutta. Oi, niin kadehdittu orgaaninen näkyvyys Facebookissa paranee, kun päivityksiin reagoidaan ja kaltaiseni sivun seuraajat muistavat seuraavansa kyseistä sivua. Joskus todella kannattaa mennä siitä, mistä aita on matalin.

IMG_0161

Asialla on toki kääntöpuoli: Jos minua seuraajana ei 1D voisi vähempää kiinnostaa, saattaisin lopettaa Live Nation Finlandin seuraamisen kokonaan, koska mielikuvani on se, ettei sivulla muusta puhuta. Tätä mielikuvaa ei auta se, että nopean silmäilyn perusteella sivun kakkossuosikkiaihe on söpöpoika-artisti Cody Simpson, joka uponnee pitkälti 1D:n kanssa samaan kohderyhmään.

Kuten aina someviestinnässä, on Facebookissa valittava massojen tavoittamisen ja erilaisten kohderyhmien puuhuttelun välillä. Toivon, että kesäkuun 1D-keikan hehkutuksen myötä Live Nation Finland saavuttaa Facebookin osalta tavoitteensa, eikä samalla menetä muista kuin söpöpojista kiinnostuneita tapahtumien ystäviä seuraajalistoiltaan.

Onko jatkuva One Direction -tykitys saanut minut lopettamaan Live Nation Finlandin FB-sivun seurannan? Ei, koska kuten minut tuntevat hyvin  tietävät, poikabändimusiikki on (ei niin) salainen paheeni. Loppukevennyksenä iloinen kesänodotusbiisi:

Tavallisuuden erinomainen kiinnostavuus

Amerikan maalla juhlittiin juuri Grammy-gaalaa. En tiedä, kuka voitti ja mitä. Sen sijaan tiedän somevirtani perusteella seuraavat asiat:

  1. Madonna vilautti punaisella matolla peppuaan kameroille.
  2. Paul McCartney intoutui tanssimaan yleisössä syrjäyttäen joidenkin verkkomedioiden mielestä Taylor Swiftin gaalojen fanitusmestarina.
  3. Kanye West käväisi lavalla melkein keskeyttäen Beckin voittopuheen, mutta perääntyi viime hetkellä.

Ensimmäinen näistä osui uutisvirtaani, koska seuraan Madonnaa useissa somekanavissa. Se ei nyt kuulu mielenkiintoisten ilmiöiden joukkoon. Siinä ei edes ollut mitään yllättävää: Madonna nyt tykkää vilautella ja kaikki sen tietävät.

Kaksi muuta kertovat hauskasta ilmiöstä, jota edusti myös viime viikkoinen someilmiö: Katy Perryn vasen hai. Kyseinen hai on yksi niistä harvoista asioista, mitä tiedän Super Bowl -ottelusta ja sen väliaikashow’sta.

Samaistumisen voima

Kaikki nämä ilmiöt kertovat siitä, miten some on muuttanut verkkouutisoinnin luonnetta. Ketä oikeasti kiinnostaa nähdä tai jakaa sisältöä, jossa kerrotaan kuka voitti amerikkalaisen jalkapallon ottelun tai musiikkialan palkinnon? Kaiken tämän voi lukea seuraavan aamun lehdestä. Viraalisisällöksi muodostuu se, mikä on odottamatonta, hauskaa ja jollakin tavalla tavallista.

IMG_0141

Avataanpa näistä jokaista tapausta vähän:

1. Taylor Swift on jo usean vuoden ajan herättänyt sympatiaa palkintogaaloissa tanssimalla esitysten aikana kuten ikäisensä fanitytön kuuluukin. Ero tavalliseen fanityttöön on se, että hän on lahjakas muusikko, joka on menestyksellään ansainnut aitiopaikan musiikkialan parhaisiin bileisiin. Jos minä olisin Taylor Swift ja pääsisin vaikkapa Grammy-gaalaan, tanssisin minäkin häpeilemättä alan eliitin esiintyessä! Näin ajattelee moni muukin. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä, miksi Taylor Swift ihastuttaa niin monia: koska hän on tavis. Ja Grammy-gaalan perusteella niin on myös Sir Paul!

2. Vuonna 2009 Taylor Swift voitti ensimmäisen MTV VMA -palkintonsa. Kanye West varasti kiitoshetken rynnäten lavalle öykkäröimään siitä, miten Beyoncén olisi pitänyt voittaa kyseinen kategoria (paras naisartisti). Tuolloin 20-vuotias Swift jäätyi lavalle ja todennäköisesti itki pukuhuoneessa. Mainittakoon, että Taylor Swift sai lopulta pitää kiitospuheensa, kun parhaan videon kategorian illan lopuksi voittanut Beyoncé luovutti kiitospuhevuoronsa hänelle. Swift myös palasi vuotta myöhemmin MTV-gaalaan esittämään kokemuksen pohjalta kirjoittamansa hittibiisinsä Innocent. Kuusi vuotta myöhemmin Kanye West meinasi tehdä saman Beckille, mutta jätti homman puoli tiehen. Miksi? Ehkä siksi, että Beck ei ollut yhtä helppo uhri kuin Swift. Yleisö kuitenkin innostui. Kanye West on kiusaaja ja öykkäri, jonka toiminta herättää tunteita = somemateriaalia!

3. Katy Perry oli tämän vuoden Super Bowl Halftime Show’n tähtiesiintyjä. Huomion vei kuitenkin haipukuun sonnustautunut taustatanssija. Haita oli kaksi. Heistä toinen toteutti koreografiaa moitteetomasti, toinen puolestaan sekosi askeleissaan ja alkoi vedellä ihan omia liikkeitään. Tanssija selitti asiaa myöhemmin haipuvun olemattomalla näkyvyydellä: hän ei tiennyt mitä teki. Oli syy mikä tahansa, viraali-ilmiö oli valmis.

Ihmisiä kiinnostaa paitsi se mikä on erikoista, myös se, mikä on tavallista. Sympaattinen, kiusanteosta selvinnyt Taylor Swift ja mokaileva Katy Perryn vasen hai: olette tavisten sankareita!

 

Loppukevennyksenä vuoden 2009 MTV Video Music Awards -gaalassa palkittu paras naisartistin video, Taylor Swiftin You belong with me. Tämä oli sitä aikaa, kun Taylor oli vielä enemmän country kuin pop.

Kertaa kertsiä ja onnistu sisäisessä viestinnässä

Kirjoitin syksyllä siitä, miten viestinnän perusviestistä on hyvä tehdä tarttuva kuin pop-biisin kertosäe. Olen viime viikkoina palannut ajatuksissani samaan teemaan pohtiessani sisäistä viestintää. Oma käytännön päivittäinen työsarkani on oman organisaation asiantuntijoiden jatkuva innostaminen sisällöntuotantoon omassa markkinoinnissamme.

Monelta osin asiat ovat hyvällä mallilla, mutta sisäisenä viestijänä ei voi olla turhautumatta niinä hetkinä, kun kollega vaikuttaa kuulevan ensimmäistä kertaa asiasta, josta olet mielestäsi maininnut eri yhteyksissä lukuisia kertoja jo parin vuoden ajan. Olen tullut siihen tulokseen, että kertaus on sisäisen viestinnän isä ja äiti ja kaikki muutkin sukulaiset.

Ei sis riitä, että sisältö on kohdillaan ja se on paketoitu koukuttavaan kertosäkeeseen. Samaa kertsiä pitää toistaa, toistaa, toistaa. Mutta hyvissä pop-kappaleissa on muitakin osia, jotka tukevat kertosäettä ja tekevät siitä entistä kiinnostavamman.

Lainasin Rockwayn sivulta opastuksen kappaleiden rakenteesta:

”Kappaleiden osat ja niiden tehtävät

Tavallisimmin pop- tai rock-kappaleesta löytyy seuraavanlaisia osia:
– säkeistö
– kertosäkeistö
– bridge eli pre-chorus
– väliosa (eli C-osa)
– välisoitto, intro, outro

Säkeistö kuljettaa tarinaa ja luo tunnelmaa.

Kertosäkeistö kiteyttää kappaleen sekä musiikillisen että lyyrisen sanoman.

Säkeistön ja kertosäkeen välissä on monesti lyhyenkö bridge (eli pre-chorus), joka nimensäkin mukaisesti yhdistää säkeistön ja kertsin.

Bridgessä myös pohjustetaan tunnelman muutosta osien välillä.

Osien välillä voi olla välisoitto, joka voi olla esim. sama kuin kappaleen alkusoitto (intro) tai loppusoitto (outro).

Välisoitto voi sisältää esim. säkeistön tai kertsin aineksia ilman laulua. Se voi myös olla joku riffi.

Intro ja outro voivat olla samoja kuin välisoitto, mutta niillä on eri nimi luonteensa vuoksi.

Väliosalla tuodaan vaihtelua keskelle kappaletta. Parin säkeistön ja kertsin jälkeen on hyvä tuoda jotain uutta mukaan ennen lopun kertosäkeistöjä.

Tyypillisimmillään pop-kappaleen rakenne on siis esimerkiksi:

Intro – säkeistö – kertsi – säkeistö – kertsi – C-osa – kertsi – outro”

P1230919

Mitä hyötyä pop-biisin rakenne voi tuoda viestintään?

  1. Sisäisen viestijän tärkein työkalu on oma innostus. Jos kyllästyt omaan viestiisi, ei sitä kukaan muukaan kuuntele. Varioimalla omaa perusviestiäsi pidät myös omaa innostustasi yllä!
  2. Kukaan ei jaksa jankkaamista. Ystävällisten muistutustesi täytyy olla aina vähän eri tavoin esitettyjä, jotta vastaanottaja pysähtyy kuuntelemaan.
  3. Säkeistöt ovat lisätiedon paikka: vaikka perusviestisi (kertsi) olisi aina sama, voit säkeistöissä tuoda aina uutta tietoa. Omassa tilanteessani säkeistöt sisältävät tyypillisesti eri some-kanavien uusimpia muutoksia tai trendejä.
  4. Kappaleen eri osissa voivat eri esittäjät päästä ääneen ja esittää sooloja. Uusien asioiden jalkauttamisessa on aina hyvä päästää työntekijöitä ääneen ja itse kokeilemaan ja sitä kautta sisäistämään asioita.

 

Vuonna 2007 YLE pyysi suomalaisia eturivin muusikoita tutkimaan Euroviisuissa menestyviä kappaleita ja luomaan täydellisen viisubiisin. Esittäjäksi valikoitui luonnollisesti Jari Sillanpää, joka heittäytyy ihailtavasti hassunhauskaan kappaleeseen ja videoon. Kannattaa katsoa!

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jari_sillanpaa_party_4_love_21918.html#media=21919

 

 

Aktivistijulkkikset haastavat jäävesiämpärikampanjan

Kaikki lienevät jo huomanneet Lihastautiliiton ALS Ice Bucket Challengen ja monet suomessakin jo siihen osallistuneet. Taina Rönnqvist pohti tällä viikolla AC-Sanaforin blogissa sitä, onko kaikki some-kampanjointi aina esimerkiksi potilasjärjestön kannalta pelkästään hyödyllistä.

Henkilökohtaisesti arvostan sitä, että asioita pohditaan useilta eri kanteilta eikä seurata joukkoa sokeasti. Esimerkiksi jäävesiämpärikampanja on herättänyt paljon hyvää keskustelua aiemmin monille tuntemattomasta sairaudesta. Asia ei kuitenkaan ole täysin mustavalkoinen.

kran

Eläinaktivisti Pamela Anderson kieltäytyi osallistumasta ALS-haasteeseen paljon huomiota herättäneessä Facebook-päivityksessä. Anderson on kuuluisampi kauniista ja rohkeasta ulkomuodostaan kuin näyttelijänurastaan (vaikka Baywatch olikin oikeasti hyvä TV-sarja). Päivityksessään hän muistuttaa, että on aina valmis osallistumaan hauskoihin haasteisiin. Tähän kyseiseen hän ei kuitenkaan halunnut osallistua ja haastoi sen sijaan Lihastautiliiton lopettamaan eläinkokeiden tukemisen.

Näyttelijä Matt Damon taas näki kampanjassa toisenlaisen haasteen, mutta osallistui siihen kuitenkin — omalla tavallaan. Damon kertoo videolla, miten länsimainen viemärivesi on itse asiassa puhtaampaa kuin vesi, joka valtaosalla maailman väestöstä on saatavillaan. Damon kertoo  perustaneensa water.org-järjestön, joka tukee vesi- ja hygieniahankkeita erityisesti kehitysmaissa. Maailmanlaajuiseen vesipulaan perehtyneenä hän ei katsonut voivansa kaataa täysin juomakelpoista jäävettä hukkaan. Siksi hän päätyykin kaatamaan päälleen ämpärillisen WC-pöntöstä kauhomaansa vettä.

Mihin jäävesiämpärivideoiden katsojat lahjoittavat?

Verkossa kiertää parhaillaan myös mielenkiintoinen infograafi, joka kuvaa USA:ssa eniten ihmisiä tappavien sairauksien ja ihmisten hyväntekeväisyyteen lahjoittamien varojen suhdetta toisiinsa. Näiden tietojen mukaan eniten rahaa lahjoitetaan rinta- ja eturauhassyöpäkohteisiin. Suurimpia ”tappajia” ovat kuitenkin sydäntaudit ja keuhkoahtaumatauti. Näihin verrattuna ALS ja Movemberin myötä pian taas ajankohtainen eturauhassyöpä ovat harvinaisia sairauksia.

En todellakaan väitä, etteikö ALS olisi vakava sairaus ja äärimmäisen tärkeä hyväntekeväisyyskohde. Välillä kuitenkin sosiaalisen median voima kasvaa kampanjoita suuremmaksi unohtaen alkuperäisen tarkoituksen tai mahdolliset muut näkökulmat asiaan. Mielestäni sekä Pamela Anderson että Matt Damon herättävät hyviä kysymyksiä. Jokainen meistä näitä jäävesiämpärivideoita katsoneista voi myös katsoa peiliin ja kysyä itseltään, onko itse lahjoittanut kampanjan yhteydessä Lihastautiliitolle. Tai voisiko lahjoittaa johonkin muuhun itselle tärkeään asiaan? Vaikkapa niihin Suomessakin kansanterveyden kannalta merkittäviin sydän- ja verisuonitauteihin liittyen?

Koska Baywatch tuli mainittua, on loppuun pakko liittää linkki ohjelman introon. Siellä se Pamelakin juoksee!