Hyvä tarina tarvitsee päämäärän, niin myös viestintä

Jokin aika sitten Facebookin puolella Digitalist Network Developers -ryhmässä oli pitkä keskustelu, jonka timmellyksessä Petteri Kallio ja Jari Ullakko päätyivät vertaamaan vahvasti datavetoista sisältömarkkinointia datavetoisiin TV-sarjoihin. Petteri Kallio kirjoitti:

”…jotkut vahvasti datavetoiset sarjat kuten House of Cards ja Game of Thrones punovat juoniaan jotenkin loputtomasti ihan kuin etsien että mikä mahtaa olla se paras hahmo tai kulma mistä saisi seuraavan sarjan, spinoffin tai muuta myytävää. Silloin tarina kärsii. Sormusten herran tarina on se, että sormus viedään sinne saakelin Mordoriin. Mikä on tarina Game of Thronesissa. Ei ainakaan se peli valtaistuimesta. Mut saatko kiinni ajatuksesta?”

Itse olen aina ihaillut ennaltasuunniteltuja populaarikulttuurin tarinoita. Yksi klassikkoesimerkki on 1990-luvun scifi-sarja Babylon 5, jonka viisivuotinen tarina oli tuottaja-käsikirjoittaja J. Michael Straczynskin päässä tarkkana alusta saakka. Yksittäiset tv-sarjan jaksot veivät vahvasti tarinaa eteenpäin, vaikka toki kokonaisuudessa jonkin verran irrallisia täytejaksojakin oli.

Tällainen sarja vaatii toteutuakseen menestystä ja vannoutuneen fanipohjan. Riittämättömillä vakituisilla katsojaluvuilla pitkällistä tarinaa ei pysty kertomaan. Toinen tarvittava asia on tekijäjoukon pysyvyys.

P1050924

Tänä talvena moni iloitsi Gilmoren tyttöjen paluusta. Ehkä eniten asiasta iloitsi itse sarjan luoja Amy Sherman-Palladino, joka sai vihdoin kertoa tarinansa loppuun toivomallaan tavalla. Aikanaan Gilmore Girlsin viimeinen tuotantokausi tehtiin ilman sarjan alkuperäisten tekijöiden näkemystä eikä näin ollen loppunut alkuperäisen suunnitelman mukaan. Vasta 10 vuotta myöhemmin sarjan neliosainen jatkokausi sai päättyä niihin neljään sanaan, mitä Sherman-Palladino oli halunnut.

Toinen sarja, joka ei loppuun saakka seurannut luojansa visiota on Sinkkuelämää. Tuottaja Darren Star on avoimesti kertonut pettyneensä sarjan lopetustapaan ja pitäneensä sitä jopa petoksena sarjan alkuperäistä ajatusta vastaan. Mikä se alkuperäinen ajatus oli? No se, ettei nainen välttämättä tarvitse avioliittoa ollakseen onnellinen. Sarjan loppuvaiheilla ja tarinaa jatkaneissa elokuvissa tavoitellaan aika perinteisellä tavalla romanttista avioliittoa tekemään naisesta kokonainen.

Viestinnän pitkäjänteisyys vaatii suunnittelua

Mitä tästä kaikesta voi oppia organisaatioviestinnän näkökulmasta? Vuosien jatkuvuus avainihmisten pysyvyydessä voi organisaatiossa nimittäin olla mahdotota. Sen sijaan vannoutuneen fanijoukon pysyvyys on kyllä saavutettavissa oleva tavoite.

Kannattaakin miettiä, miten kaikessa tekemisessä pidettäisiin mukana se tärkein punainen lanka. Sen sijaan, että jatkuvasti tavoitellaan pikavoittoja, mieti viestinnän pitkää kaarta ja päämäärää. Tarjoamalla kaikille vähän kaikkea ei myöskään sitouteta pysyvää yleisöä.

Toki liika suunnitelmallisuus ei saa johtaa joustamattomuuteen. Straczynski kirjoitti Babylon 5 -sarjaan takaportteja eli vaihtoehtoja tiettyjen avainhahmojen tarinakaariin. Siltä varalta, että kaikki näyttelijät eivät pysyisi sarjassa mukana koko aikaa. Samalla tavalla viestintäsuunnitelmissa voi varautua toimintaympäristön muutoksiin vaihtoehdoilla.

Gilmore Girlsin alkutunnuksena soi ihana Carole Kingin Where you lead.

Mainokset

Tartu hetkeen — ja julkkiksiin

Viime aikoina maailmantähdet ovat viihtyneet Helsingissä ja sen ravintoloissa. Osa heistä on jakanut Instagramissa kuvia itsestään Helsingissä, osaa taas on osattu käyttää palveluntarjoajien markkinoinnissa. Mielestäni tässä ollaan nykypäivän markkinoinnin ytimessä: hetkeen tarttumisessa.

P1010507_2

Talvella Uusi Sherlock -sarjan Benedict Cumberbatch vieraili Katajanokalla Johan & Nyström -kahvilassa. Mitä kahvila teki? Pyysi hänet yhteiskuvaan baristan kanssa. Tuloksena satoja jakoja ja tuhansia tykkäksiä Facebookissa, sekä useita artikkeleita ainakin verkkomedioissa.

Pari kuukautta myöhemmin tuore Oscar-voittaja Jared Leto vieraili Suomessa bändinsä 30 Seconds to Marsin kanssa. Lounasaikaan hän vieraili Kalliossa Silvoplee-ravintolassa. Kuvan mukaan hän nautti raakasuklaakakusta. Väitän, että tämä kasvisravintola sai muutaman uuden asiakkaan, joka ei muuten olisi löytänyt tietään Toiselle linjalle.

Helsinki City Tourist Information nappasi myös hiljattain osansa Steven Tylerin tempauksista kaupungilla. Jos kaupungin markkinoinnissa ulkomaalaisille voi hyödyntää videomateriaalia siitä, että Helsingin kaduilla voi törmätä maailmantähteen katusoittajana, niin jakoon vaan!

Kaikkiin edellämainittuihin tapauksiin tarvitaan roppakaupalla onnea. Maailmanluokan julkkis ei ihan joka päivä satu tupsahtamaan tontillesi, sopimaan juuri sinun markkinointiteemoihisi ja vielä antamaan lupaa yhteiskuvaan tms. Mutta pointtini onkin enemmän tässä: markkinointiviestinnän sisältösuunnitelma on hyvä olla, mutta älä ripustaudu siihen. Kun jotain yllättävää, kiinnostavaa tai hassua tapahtuu: jaa se. Yleisösi ilahtuu ja todennäköisesti jakaa viestiäsi eteenpäin.

Osallistuin eilen ASML:n Asiakkuus 2014 -tapahtumaan. Yksi päällimmäisenä mieleeni jääneistä asioista oli Kati Sulinin toteamus, että Fazerin markkinointiviestinnässä asiakkaille tarjotaan tietoa, viihdettä ja palvelua. Tilanteen mukaan ja tarvittaessa samaan aikaan. Liian monelta viihde unohtuu. Se on kuitenkin usein se reaktion aikaansaaja, huomion kiinnittäjä, tunteen herättäjä ja sitouttaja.

Vinkit:

  1. Suunnittele, mutta tartu tilaisuuksiin nopeasti.
  2. Julkaise kuva tai video hyvästä tilanteesta, vaikka kuvanlaatu ei olisi täydellistä.
  3. Tavoittele tunnesidettä. Tilaisuuden tullen hyödynnä ihmisten tunnesidettä julkkikseen.
  4. Älä aliarvioi ihmisten tunnesiteitä julkkiksiin.

 

Lopuksi avaudun omasta tunnesiteestäni Jared Letoon. En ole nähnyt hänen elokuviaan ja osaan nimetä vain yhden 30 Seconds to Marsin biisin. Minuun hän teki vaikutuksen vuonna 1994 TV-sarjassa Niin sanottu elämäni (My So-Called LIfe). Sarjan katsojaluvut jäivät aikanaan liian pieniksi ja sen tarina loppui yhteen tuotantokauteen, mutta sitä on jälkikäteen kiitelty realistisuudestaan. Se innoitti sitä seuranneita teinisarjoja vakavampaan ja jopa tummasävyisempään tyyliin.