Hyvä tarina tarvitsee päämäärän, niin myös viestintä

Jokin aika sitten Facebookin puolella Digitalist Network Developers -ryhmässä oli pitkä keskustelu, jonka timmellyksessä Petteri Kallio ja Jari Ullakko päätyivät vertaamaan vahvasti datavetoista sisältömarkkinointia datavetoisiin TV-sarjoihin. Petteri Kallio kirjoitti:

”…jotkut vahvasti datavetoiset sarjat kuten House of Cards ja Game of Thrones punovat juoniaan jotenkin loputtomasti ihan kuin etsien että mikä mahtaa olla se paras hahmo tai kulma mistä saisi seuraavan sarjan, spinoffin tai muuta myytävää. Silloin tarina kärsii. Sormusten herran tarina on se, että sormus viedään sinne saakelin Mordoriin. Mikä on tarina Game of Thronesissa. Ei ainakaan se peli valtaistuimesta. Mut saatko kiinni ajatuksesta?”

Itse olen aina ihaillut ennaltasuunniteltuja populaarikulttuurin tarinoita. Yksi klassikkoesimerkki on 1990-luvun scifi-sarja Babylon 5, jonka viisivuotinen tarina oli tuottaja-käsikirjoittaja J. Michael Straczynskin päässä tarkkana alusta saakka. Yksittäiset tv-sarjan jaksot veivät vahvasti tarinaa eteenpäin, vaikka toki kokonaisuudessa jonkin verran irrallisia täytejaksojakin oli.

Tällainen sarja vaatii toteutuakseen menestystä ja vannoutuneen fanipohjan. Riittämättömillä vakituisilla katsojaluvuilla pitkällistä tarinaa ei pysty kertomaan. Toinen tarvittava asia on tekijäjoukon pysyvyys.

P1050924

Tänä talvena moni iloitsi Gilmoren tyttöjen paluusta. Ehkä eniten asiasta iloitsi itse sarjan luoja Amy Sherman-Palladino, joka sai vihdoin kertoa tarinansa loppuun toivomallaan tavalla. Aikanaan Gilmore Girlsin viimeinen tuotantokausi tehtiin ilman sarjan alkuperäisten tekijöiden näkemystä eikä näin ollen loppunut alkuperäisen suunnitelman mukaan. Vasta 10 vuotta myöhemmin sarjan neliosainen jatkokausi sai päättyä niihin neljään sanaan, mitä Sherman-Palladino oli halunnut.

Toinen sarja, joka ei loppuun saakka seurannut luojansa visiota on Sinkkuelämää. Tuottaja Darren Star on avoimesti kertonut pettyneensä sarjan lopetustapaan ja pitäneensä sitä jopa petoksena sarjan alkuperäistä ajatusta vastaan. Mikä se alkuperäinen ajatus oli? No se, ettei nainen välttämättä tarvitse avioliittoa ollakseen onnellinen. Sarjan loppuvaiheilla ja tarinaa jatkaneissa elokuvissa tavoitellaan aika perinteisellä tavalla romanttista avioliittoa tekemään naisesta kokonainen.

Viestinnän pitkäjänteisyys vaatii suunnittelua

Mitä tästä kaikesta voi oppia organisaatioviestinnän näkökulmasta? Vuosien jatkuvuus avainihmisten pysyvyydessä voi organisaatiossa nimittäin olla mahdotota. Sen sijaan vannoutuneen fanijoukon pysyvyys on kyllä saavutettavissa oleva tavoite.

Kannattaakin miettiä, miten kaikessa tekemisessä pidettäisiin mukana se tärkein punainen lanka. Sen sijaan, että jatkuvasti tavoitellaan pikavoittoja, mieti viestinnän pitkää kaarta ja päämäärää. Tarjoamalla kaikille vähän kaikkea ei myöskään sitouteta pysyvää yleisöä.

Toki liika suunnitelmallisuus ei saa johtaa joustamattomuuteen. Straczynski kirjoitti Babylon 5 -sarjaan takaportteja eli vaihtoehtoja tiettyjen avainhahmojen tarinakaariin. Siltä varalta, että kaikki näyttelijät eivät pysyisi sarjassa mukana koko aikaa. Samalla tavalla viestintäsuunnitelmissa voi varautua toimintaympäristön muutoksiin vaihtoehdoilla.

Gilmore Girlsin alkutunnuksena soi ihana Carole Kingin Where you lead.

Mainokset

Uutiskirjeen lähetyksessä tärkeintä on lista

Olin poissa työpaikaltani viime vuoden elokuusta huhtikuun alkuun. Tänä aikana sähköpostitilini poistettiin kokonaan käytöstä. Kun se avattiin uudelleen, olivat sitkeimmät sissit pitäneet minut listoillaan lukuisista virheilmoituksista huolimatta. Heidän kannattaisi olla huolissaan.

Jokaisen uutiskirjeitä lähettävän tahon tulisi säännöllisesti tarkkailla ja siivota lähetyslistaansa. Vanhentuneet osoitteet ovat maineriski ja niiden takia käyttämäsi lähetyspalvelu voi jopa poistaa sinulta oikeuden lähettää uutiskirjeitä. Uutiskirjeesi luokitellaan roskapostiksi.

Odotin alkua puhtaalta pöydältä

Vanhempainvapaalle jäädessäni työsähköpostini poistettiin käytöstä kokonaan. Lähtiessäni en poistanut itseäni erinäisten uutiskirjeiden tilaajalistoilta. Oletin, että niiden lähettäjät viimeistään puolen vuoden jälkeen huomaisivat pommittavansa tyhjää sähköpostitiliä.

Valtaosan kanssa näin kävikin ja olen nyt töihin palattuani alkanut uudelleen seuraamaan mielestäni relevantteja uutiskirjeitä. Sähköpostini paistatellessa ensimmäisinä viikkoina tyhjyyttään iskivät nyt pyytämättä saamani postit silmään räikeällä tavalla. Kuten myös uutiskirjeet, joiden listoille olen ilmeisesti päätynyt nyt kun sähköpostiosoitteeni on tavallaan upouusi. Ostolistoja kenties? Ne ovatkin sitten taas oma surullinen lukunsa, josta kannattaa lukea lisää esimerkiksi Tuloksen blogista.

Pyytämättä ja yllätyksenä sekä yli kahdeksan kuukauden ajan poissa käytöstä olleeseen sähköpostiosoitteeseen uutiskirjeitä vastaanottaneena esitänkin vetoomuksen kaikille uutiskirjemarkkinoijille: Tarkistakaa listanne! Jos ette vastaanottajien huomionnin takia niin vähintäänkin oman maineenne ja jatkossakin toimivan uutiskirjemarkkinoinnin takia.

IMG_0246

Uutiskirje ei toimi kaikissa tilanteissa

Modernina ihmisenä päätin tänä keväänä mieheni kanssa lähettää hääkutsumme uutiskirjeenä. Kirjeessä ohjattiin tekemään ilmoittautuminen häitämme varten luodulla verkkosivulla. Kaikkihan pystyvät tilaamaan ja vastaanottamaan uutiskirjeitä, klikkaamaan linkkejä lukeakseen lisätietoja ja ilmoittautumaan verkkolomakkeella?

Juu ei. Väärinkäsitysten, epäonnistuneiden tai huomiotta jääneiden lähetysten määrä oli käsittämätön. Tilanne sai minut vahvana (hyvän) sähköpostimarkkinoinnin kannattajana vakavasti kyseenalaistamaan sen toimivuutta. Jos läheisten odottaman viestin perillesaaminen ja toivotun toiminnan (ilmoittautumisen) aikaansaaminen on näin vaikeaa, miten mikään yritys saa viestejään läpi sähköpostitse?

Onneksi hyvää sähköpostimarkkinointia tekevissä yrityksissä sen kannattavuutta mitataan ja toimintaa parannetaan saadun datan pohjalta. Yksittäisen tapahtuman ollessa kyseessä näin ei valitettavasti voinut tehdä. Tulevana lauantaina odotamme jännityksellä mieheni kanssa, montako sellaista vierasta paikalle ilmaantuu, jotka luulevat ilmoittautuneensa, mutta joille emme ole varanneet ruokaa ja juomaa. Sormet ristiin, että kaikki mahtuvat sisään!

Valitettavasti tähän kappaleeseen ei näytä löytyvän kunnollista musiikkivideota, mutta linkitän tämän silti. Korni kuin mikä, mutta harvoin voi hihkaista näin! Tosin myöhässä, koska hääni ovat nyt lauantaina eikä viikon päästä…

Yleisöäänestys, joka lähti käsistä

Miten saada omalle projektille huomiota sosiaalisessa mediassa? Yksi hyväksi todettu tapa on järjestää omaan tuotteeseen tai palveluun liittyvä yleisöäänestys. Silloin on kuitenkin oltava valmis ottamaan yleisön neronleimaukset vastaan.

Jos organisaatiosi on nimeltään NERC ja julkisin varoin toteuttamasi toiminta tunnettuudeltaan heikkoa suuren yleisön keskuudessa, saatat haluta lisätä ihmisten tietoisuutta hyvästä työstäsi. NERC, koko nimeltään NERC – the Natural Environment Research Council, on Iso-Britanniassa toimiva ympäristöntutkimuslaitos. Noin kuukausi sitten organisaatio pamahti koko kansan huulille yhdessä yössä.

NERC rakentaa parhaillaan uutta tutkimusalusta, jonka on tarkoitus tulevaisuudessa tehdä uraauurtavaa tutkimusta arktisilla alueilla. Alus on valtava panostus ja maksaa noin 200 miljoonaa puntaa. Maaliskuun puolivälissä NERC avasi sivuillaan yleisöäänestyksen, jossa yleisöltä kerätään ehdotuksia laivan nimeksi. Ylivoimaisesti suosituin ehdotus laivan nimeksi on Boaty McBoatface. Ehdotuksen tultua julkisuuteen yleisöäänestys lähti totaalisesti käsistä ja mm. kaatoi äänestyssivut.

Miettikää nyt: ”Tutkimusalus RSS Boaty McBoatface pyytää rantautumislupaa.”, ”Tässä puhuu tutkimusalus RSS Boaty McBoatfacen kapteeni…”, ”RSS Boaty McBoatface on tehnyt mullistavan löydöksen pohjoisnavalla…” ”Ei, me emme ole vitsi, olemme äärimmäisen tärkeää tutkimustyötä tekevän RSS Boaty McBoatfacen miehistö.”

IMG_3427

Kilpailuun on ehdotettu myös aluksen teemaan liittyviä vakavia nimiä, kuten David Attenborough ja Henry Worsley, vastaavilla aluksilla kun on ollut tapana kantaa tutkimusmatkailijoiden tai muiden merkittävien henkilöiden nimiä. Kilpailun verkkosivulla nimiehdotuksille ei aseteta rajoituksia, mutta kampanjan lehdistötiedotteessa mainitaan, että nimen toivotaan liittyvän aihepiiriin ja se voisi olla esimerkiksi tutkijan, tutkimusmatkailijan tai arktisiin alueihin liittyvän maamerkin nimi.

Vakavastiotettavista nimistä RSS Henry Worsley on tätä kirjoittaessa äänestyksessä kolmantena vajaalla 15,000 äänellä. Toisena on RSS Poppy-Mai. Poppy-Mai on vakavasti sairas vauva ja nimiehdotuksella kerätään tietoisuutta varainkeruukampanjalle. RSS Poppy-Mailla on tällä hetkellä reilut 32,000 ääntä. Paljonko ääniä Boaty Mc Boatfacella on tällä hetkellä? Yli 117,000. Sivulla on ehdotettu nyt myös runsaasti muita huumorinimiä kuten Pingu, Usain Boat ja I like big boats and I can not lie, mutta mikään niistä ei ole yltänyt lähellekään Boaty McBoatfacen suosiota.

Huumoriin on hyvä vastata huumorilla

NERC on suhtautunut saamaansa huomioon huumorilla. Koko homma on yksi suuri brittiläinen vitsi, johon brittiläinen organisaatio osaa ottaa kantaa sarkastisesti. Kriisikokouksia on kulissien takana kuitenkin varmasti käyty. NERC on myös haastatteluissa muistuttanut, ettei yleisöäänestys yksin määrää aluksen nimeä. NERC pidättää oikeuden valita saaduista ehdotuksista alukselle sopiva nimi. Alleviivaten sanaa ”sopiva”.

Kun yleisöäänestys huhtikuun 16. päivä päättyy, tulee moni varmasti pettymään, jos NECR ei lopulta pysty kuitenkaan suhtautumaan asiaan niin huumorilla, että laivan nimeksi tulisi Boaty McBoatface. Todennäköisesti laiva saa ”vakavan” nimen. Toivottavasti kuitenkin nimi Boaty McBoatface voisi lukea aluksessa esimerkiksi jonkinlaisessa erikoiskyltissä tai nimen alapuolella ikäänkuin lempinimenä. Tämä jää nähtäväksi. Joka tapauksessa valtaosa briteistä tietää nyt todellakin, mikä on NERC.

Kaikille yleisöäänestyksiä järjestäville muistuttaisin tästä opetuksena kolmesta asiasta:

  1. Pidätä itselläsi oikeus päättää lopullinen voittaja
  2. Pidätä itselläsi oikeus myös jättää julkaisematta loukkaavia tai muuten epäsopivia ehdotuksia verkkosivullasi
  3. Suhtaudu vitsiniekkoihin huumorilla!

 

Edit 7.5.2016: NERC tiedotti eilen antavansa tutkimusalukselle nimen RSS David Attenborough. Kiitoksena yleisön nimiehdotuksista he kuitenkin antavat Boaty McBoatfacelle oman ”aluksen”. RSS Attenborough tulee kantamaan pienempiä kauko-ohjattavia sukellusveneitä ja yksi näistä saa nimekseen Boaty McBoatface. ”Boaty” tulee keräämään tärkeää tutkimusdataa syvältä meren uumenista. Vaikka osa ihmisistä on somessa ”menettänyt toivonsa demokrariaan”, on vastaanotto päätökselle pääosin ollut ymmärtäväinen. Viestinnällisesti hyvä ratkaisu siis.

Loppukevennykseksi biisi, joka ei kerro laivasta. Ei, Anna ei ole laivan nimi.

Auta asiakastasi videoilla

Viikonloppuna Uuden musiikin kilpailun pistelaskenta herätti TV:n katsojissa kränää. Tältä olisi säästytty, jos pisteiden laskutapa olisi avattu yhtä kätevällä videolla, kuin EBU:n hiljattain julkaisema pistelaskuvideo.

IMG_0211

Muutama viikko sitten EBU kertoi, että Euroviisujen pistelaskutapa muuttuu. Kyse on valtavasta uudistuksesta, jonka tavoitteena on säilyttää finaalin jännitys loppuun saakka. Käytännössä pisteiden laskutapa ei itse asiassa muutu vaan ennemminkin pisteiden julkistustapa. Mutta turhaanpa minä avaan asiaa tässä sen enempää: paras tapa ymmärtää muutos on katsoa EBU:n tekemä video aiheesta:

Jos nyt ajatellaan UMK-kilpailun finaalia: Juontajat olisivat voineet raatien pisteiden jälkeen spiikata videon, jossa yleisöäänien pisteyttäminen olisi selitetty. Näin tuottaja Anssi Aution ei olisi tarvinnut myöhemmin selittää asiaa medialle. Ja eihän tuo monimutkaista lopulta ollut. Asian olisi vain voinut avata havainnollisemmin.

Video on viestintämuotona omaa luokkaansa. Ääni, kuva ja teksti yhdistyvät formaatissa, jossa voi kertoa tarinan. Videon vahvuus on juuri tällaisissa havainnollistavissa videoissa. Saman asian selittämiseen tarvittaisiin pitkiä lauseita ja mahdollisesti useita kuvia. Silti tulkinnanvaraa jäisi enemmän kuin videossa, jossa asioiden suhde toisiinsa on helposti osoitettavissa. Videoiden toinen vahvuus on tunteiden herättäminen, joka sekin liittyy tarinankerrontaan. Tästä ehkä lisää jossain toisessa blogitekstissä.

Video ostoprosessin apuna

Omaan Euroviisu-kokemukseeni liittyy tänä vuonna toinenkin minua asiakkaana auttanut video. Kyseinen video löytyy Euroviisu-lippuja myyvän AXS.comin sivuilta. Videossa selitetään sivulla käytetty virtuaalinen odotushuone, jonka tavoite on lipunmyynnin alkuhetkellä poistaa jonosta lipputrokarit:

Täytyy tosin mainita, että kätevinkään video ei auta, jos palvelu jumittaa. Vaikka videossa nimenomaan kiellettiin lataamasta sivua odotuksen aikana, teimme niin sivun selvästi jäädyttyä. Jäikö meiltä tämän takia finaaliliput saamatta? Ehkä. Olen lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen päästessäni Globeniin Euroviisujen toiseen semifinaaliin paikan päälle. Harmi tosin, että Suomen edustaja arvottiin esiintymään jo ensimmäisessä semifinaalissa.

Muistellaan lopuksi vielä viime vuoden tunnelmia. Tämän biisin aikana sain mieheni lupaamaan, että jos Ruotsi voittaa, lähdemme seuraaviin viisuihin paikan päälle. Hän ei voinut kuvitella, että Ruotsi olisi voinut taas menestyä niin pian Loreenin jälkeen. Mutta Måns korjasi potin.

Avoin kirje Foodoralle

Foodora on loistava palvelu, joka on pelastanut meidän kotona useamman illan, kun väsyneet puolivuotiaan vanhemmat eivät ole jaksaneet kokata. Sosiaalisen median markkinoinnissa Foodoralla on harmi kyllä vielä paljon opittavaa.

Unelmistani tuli totta, kun viime vuonna Helsingissä aloitti ei yksi vaan kaksi ruoan kotiinkuljetuspalvelua. Käytän molempia, mutta perheessämme suositaan Foodoraa kahdesta syystä: 1. Foodoran lähetit kulkevat pääosin polkupyörillä, kun taas Wolt käyttää enemmän autoja. 2. Woltista jäi paha maku suuhun työntekijöiden työehtoja käsittelevän artikkelin jälkeen eikä Woltin aiheesta tekemä FAQ täysin vakuuttanut minua. Ongelma saattaa olla asian turhan monimutkaisessa esittämisessä. Kiteytystä kehiin!

Koska lievästi suosin Foodoraa, olen tilannut heidän uutiskirjeensä ja seuraan brändiä Facebookissa. Turhauttavin tuloksin. Haluan tässä avoimessa kirjeessä ystävällisesti kannustaa Foodoraa parempaan some-viestintään.

IMG_0177

Lokalisointi on taitolaji

Viestinnän perusteella Berliinistä maailmalle levittäytyneen Foodoran viestintää tehdään hyvin keskusjohtoisesti. Some-viestintä perustuu pääosin kansainvälisiin #foodoracle-videoihin, joissa esitellään ravintoloita eri puolilta maailmaa. Visuaalisesti hienoja videoita. Ymmärrän täysin, että kun kansainvälinen organisaatio tarjoaa tällaisia, tuntuu helpolta ratkaisulta jakaa niitä sellaisinaan suomeksi käännetyn saatteen kera. Tästä seuraa kuitenkin useampia ongelmia:

1. Videoiden ja kuvien saatteet on selvästi käännetty sellaisenaan. Tämän näkee kuka tahansa viestinnän ammattilainen lauseisiin jääneistä anglismeista. Myöskään sisältöjen kulttuurisidonnaisuutta ei aina ole muistettu miettiä, mikä kävi ilmi naispuolista kokkia esitelleessä päivityksessä:

Vaikka hän on kolmen lapsen äiti, Rosy työskentelee ahkerasti yllättääkseen asiakkaansa ainutlaatuisilla italialais-japanilais-annoksilla. http://foodoracle.foodora.com/milan/

Julkaissut foodora 3. helmikuuta 2016

2. Onko sisältöstrategiaa mietitty vai käytetäänkö vain helpolla kv-tasolta saatuja videoita, koska niitä nyt sattuu olemaan? Miksi suomalaista kuluttajaa kiinnostaisi toisessa maassa sijaitsevan ravintolan esittely – useita kertoja päivässä? Tätä on Facebook-sivulla myös seuraajakunta ihmetellyt, esimerkiksi tämän päivityksen kommenteissa:

Chef Rott on ylpeä siitä, että työntekijät viettävät iltaa Saints & Sinners:ssä. Mutta tämä ei ole yllätys johtuen ravintolan hyvästä tunnelmasta. #foodoracle http://foodoracle.foodora.com/hamburg/

Julkaissut foodora 10. helmikuuta 2016

3.  Seurataanko julkaisutahdin ja tulosten yhtälöä? Facebook-sivulla päivityksiä julkaistaan useamman kerran päivässä, vaikka tykkäyksiä on todella vähän ja kommentteja vielä vähemmän. Tällaisella toiminnalla ammutaan omaa toimintaa nilkkaan, kun Facebookin algoritmi tulee rankaisemaan huonosta engagementista. Sitten kun teillä on jotain oikeasti kiinnostavaa sanottavaa, saattaa olla, etteivät seuraajanne näe sitä uutisvirrassaan lainkaan. Elleivät ole tilanneet kaikkia päivityksiänne. Ja tämän hetkisellä viestinnän tasolla suhtautuisin epäilevästi ihmisten innostukseen tilata kaikki päivitykset.

Myöskin uutiskirje ilmestyy useammin, kuin tilausvaiheessa luvattu kerran viikossa. Tämä saa ainakin minut herkästi kallistumaan unsubscribe-napin puoleen.

4. Kannattaisiko itse tuottaa suomalaista yleisöä eli asiakkaitanne kiinnostavaa sisältöä? Kyllä, siihen tarvittaisiin budjettia, mutta väittäisin sen kannattavan silti. Huomasin teidän hakevan yhteisömanageria, mikä on arvotettu yrityksessänne näköjään harjoittelijan hommaksi. Markkinointibudjetin lisäksi kannattaisi myös panostaa ammattilaisen palkkaamiseen.

Ja kyllä, paikallista yrittämistä on: Uusista jakelualueista luonnollisesti viestitään ja aika ajoin tehdään nostoja uusista tai muuten kiinnostavista ravintoloista. Yksittäisten annosten kuvina nämä jäävät kuitenkin melko tehottomiksi päivityksiksi. Voisiko ravintoloista kertoa jotain enemmän? Voisiko niistä tehdä videoita ja haastatella ravintoloitsijoita? Voisitteko päästää asiakkaanne ääneen esimerkiksi kertomaan suosikkiravintoloistaan tai annoksistaan? Ainakin itse ottaisin mielelläni muilta vinkkejä vastaan, niin ei aina tulisi tilattua samoista paikoista samoja ruokia…

Ratkaisu löytyy asiakaslähtöisyydestä

Mitä siis ehdotan Foodoralle? Asiakaslähtöisyyttä.

Tässä kohtaa kannattaisi rauhassa istua alas ja miettiä, millaista sisältöä asiakkaanne arvostaisivat. Olette helpolla alalla: ruoka koskettaa jokaista ihmistä ja herättää tunteita. Viestintään sopivia tarinoita siis riittää! Kirjoitin vuosi sitten asiakaslähtöisestä kuluttajaviestinnästä nimenomaan ruokabrändien kohdalla Viestijät.fi-blogiin. Kiteytettynä asiakaslähtöinen kuluttajaviestintä luo kiinnostavia puheenaiheita, joihin tuote tai palvelu vastaa. Suosittelen tätä ajattelutapaa!

Asiakaslähtöinen kuluttajaviestintä luo kiinnostavia puheenaiheita, joihin tuote tai palvelu vastaa. Se tarjoaa elämyksiä, joihin kuluttajilla on mahdollisuus osallistua. Parhaimmillaan se herättää vahvoja tunteita.

Vaikken missään nimessä kehota kopioimaan kilpailijan kikkoja, kannattaa Woltin some-meiningistä kuitenkin napata inspiraatiota. Muutama huomio Woltin onnistuneesta tyylistä kiteytettynä yhteen päivitykseen:

Hyvät naiset ja miehet. Vain tänä perjantaina.WOLT JAKAA HELSINGISSÄ 150:LLE SATUNNAISELLE KOTIINKULJETUKSEN…

Julkaissut Wolt 19. helmikuuta 2016

Woltin tempaus jakaa ilmaisia ämpäreitä (jonottamatta!) on mainio. Ensinnäkin, huumoria on käytetty. Woltilla on oma, tunnistettava ja rento tyyli puhua somessa. Toisekseen, asia koskettaa paikallisesti: Jonotetaanko New Yorkissa tai Kööpenhaminassa ämpäreitä? Tuskin. Kolmanneksi, päivitys on ajankohtainen. Sellainen päivitys, jonka voisi julkaista milloin vain on harvoin yhtä osuva, kuin ajan hermoon osuva päivitys.

Rakas Foodora, päätän avoimen kirjeeni tähän. Arvostan palveluanne ja vilpittömästi toivon, että some-viestintänne yltäisi pian samalle tasolle. Joudun muuten valitettavasti luopumaan seuraamisestanne. Meidän asiakkaiden etu on se, jos Suomessa toimii kaksi kilpailevaa ruoan kotiinkuljetuspalvelua. Toivottavasti pysytte tasaväkisinä!

(Jos artikkelin Facebook-upotukset eivät näy, klikkaa kuvien päivämäärien kohdalla olevia linkkejä.)

Olisin halunnut loppukevennykseen Egotripin Polkupyörälaulun, mutta siihen ei ole videota. Linkataan sitten toinen mainio pyöräilylaulu eli Queenin Bicycle Race. Varokaa alastomia pyöräilijöitä eli videossa paljasta pintaa!

Lanseeraus suuren maailman tyyliin

Tänä syksynä nähtiin yksi hauskimmista lanseerauskampanjoista ikinä, kun Muppetit pohjustivat syyskuussa alkanutta TV-sarjaansa USA:ssa. Muppeteilta voi oppia paljon. 

Elokuussa monen maailma järkkyi, kun uutinen Kermitin ja Miss Piggyn erosta saavutti median. Pitkään yhtä pitänyt (tosin ajoittain on-off-suhteessa elänyt) pariskunta sai laajalti palstatilaa niin perinteisissä juorulehdissä kuin vaikkapa Timen verkkosivuilla. He myös esiintyivät TV:n talkshow-ohjelmissa, kuten mikä tahansa julkkispariskunta. Toki muut julkkispariskunnat eivät kykenisi heittämään erostaa yhtä sarkastisen hersyvää huumoria kuin Kermit ja Miss Piggy.

Elokuun loppupuolella Muppettien lanseerauskampanjaan rekrytoitiin myös muita julkkiksia. Muun muassa Nälkäpeli-elokuvista tuttu näyttelijä Liam Hemsworth korkkasi Instagram-tilinsä flirttailevalla yhteiskuvalla Miss Piggyn kanssa. Heräsi kysymys: voisiko possujen kuningatar seurustella näyttelijäkomistuksen kanssa!??!

Spent Friday with the most beautiful girl in the world. Kermit, #SorryNotSorry. #TheMuppets #misspiggy

Kuva, jonka Liam Hemsworth (@liamhemsworth) julkaisi 31. 08ta 2015 klo 8.17 PDT

 

Sen lisäksi, että kampanjassa hyödynnettiin muiden julkkisten some-tilejä, luotiin niillekin Muppeteille, joilla sellaista ei vielä ollut tilit mm. Instagramiin ja Twitteriin. Esimerkiksi elokuun alun kohutun erouutisen vahvisti tuoreeltaan itse Miss Piggy Twitterissä virallisella lausunnolla.

Twitteristä löytyy oma tili tottakai myös Kermitille ja Gonzolle, ruotsalaiselle kokille ja Elukalle sekä uudelle hahmolle: Kermitin tyttöystävälle Denise-possulle. Huomioitavaa on se, ettei näiden tilien aktiivisuus päättynyt lanseerauskampanjaan eivätkä ne myöskään pelkästään tuuttaa ennaltamääriteltyä sisältöä vaan ovat avoimia keskustelulle.

IMG_0226

Mitä Muppeteilta voi oppia?

Vastaavanlaista kampanjaa on toki vaikea toteuttaa ilman yleisölle tuttuja, hyvin brändättyjä hahmoja. Mutta jos brändilläsi on maskotti tai persoona, jota voisi hyödyntää, kannattaa miettiä hahmolle omaa tiliä ehkä yllättäväänkin mediaan. Vai mitä mieltä olette Barbie-nuken omasta LinkedIn-tilistä? Ei ehkä ihan ensimmäisenä tulisi mieleen, että Barbien kohderyhmä olisi ammattiverkostossa, mutta tavallaan kattavan uran lukemattomilla eri aloilla tehnyt Barbie sopii LinkedIniin erinomaisesti. Ja eivät ne ihan nuorimmat Barbien ystävät itse siellä lelukaupassa käy!

Vaikkei lanseeraus suuren maailman tyyliin olisi mahdollinen, voi Muppettien kampanjasta pistää korvan taakse ainakin seuraavanlaisia ajatuksia:

  • Minkä tahansa lanseerauksen markkinointi kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.
  • Samoin kampanjaan kannattaa aina suunnitella myös jatkuvuutta. Esim. some-tilejä ei koskaan kannata luoda vain lyhytaikaista käyttöä varten.
  • Jos brändillä on maskotti tai muu hahmo, sitä kannattaa hyödyntää kuin oikeaa persoonaa sosiaalisessa mediassa.
  • Itseään tai brändiään ei kannata ottaa liian vakavasti.
  • Sitouta sidosryhmät levittämään viestiä puolestasi!

 

Toivon, että Muppettien uusi TV-sarja on pian nähtävissä myös Suomessa. Sitä odotellessa katson repeatilla ruotsalaisen kokin tulkintaa Rapper’s Delight -klassikkokipaleesta.

 

Vuosi bloggausta – kootut opit

Vuosi sitten tähän aikaan, tällä lepakkokanavalla istuin yksin kotona, koska mieheni oli työmatkalla. ”Sinkkuviikon” aikana sain konkretisoitua jo jonkin aikaa mielessäni olleen blogin ajatusta kosketeltavammalle tasolle. Nyt vuotta myöhemmin, kun mieheni on samaisessa konferenssissa, ajattelin avata keskeisimpiä oppeja vuoden ajalta.

IMG_1269

  1. Julkaise blogisi vasta, kun siellä on riittävästi sisältöä. Omalla kohdallani tämä tarkoitti sitä, että kirjotin viikon aikana kolme blogitekstiä ennen kuin julkaisin blogin. Sain tästä paljon hyvää palautetta. Jotkut myös peräänkuuluttivat vielä enemmän sisältöä, mutta otin tämän motivaation kannalta ja pyrin alussa tuottamaan nopeasti lisää. Uskon, että monelta olisi jäänyt palaamatta blogiini, jos siellä lanseeraushetkellä olisi ollut vain yksi esimerkki tyylistäni.
  2. Pyri säännöllisyyteen. Kun olet käyttänyt ilmeisimmät ideasi, saattaa inspiraatiossa tulla taukoja. Tähän auttaa tavoite julkaisuaikataulun suhteen. Itselläni tavoite on ollut julkaista noin kerran kuussa. Jos kuukausi on kulunut, ja inspistä ei kuulu, pakotan itseni tyhjän paperin eteen. Yleensä kirjoitusflowta estänyt pato aukeaa kirjoittamalla. Kirjoita mitä tahansa, kunhan kirjoitat. Yleensä punainen lanka alkaa vähitellen muodostua ja edessäsi onkin julkaisukelpoinen tuotos.
  3. Älä kasaa itsellesi paineita. Jos pidät omaa blogia, miksi aiheuttaisit itsellesi turhaa stressiä? Tämä neuvo on vastakkainen edellisen kanssa, mutta tärkeä: jos ei tee mieli kirjoittaa, älä kirjoita! Jos sinulla on blogin suhteen selkeitä ja kunnianhimoisia tavoitteita (toisin kuin minulla), saattaa motivaatiosi ja paineesi olla korkeammalla tasolla kuin minulla. Itse panostan blogiini, mutta elämässäni on tällä hetkellä meneillään paljon tärkeämpiäkin asioita, joten jos taukoa bloggaukseen tulee, niin tulkoon.
  4. Muista jakaa sisältöäsi. Itsestäänselvää, mutta maininnan arvoista. Itse jaan tekstini aina Twitterissä, LinkedInissä ja Facebookissa päivityksinä. Lisäksi olen WP:ssä automatisoinut uuden tekstin julkaisun Google+:ssa – sinne ei muuten tulisi muistettua mennä. Tämän lisäksi julkaisen osan teksteistäni LinkedIn-bloggauksina (tästä lisää seuraavassa kohdassa). Kaikkia kanavia kannattaa kokeilla! Esimerkiksi itse ajattelin ensin, etten julkaise jokaista tekstiä Facebookissa, koska en ajatellut FB-tuttujani kiinnostavan viestintäasiat. Koska olin kuitenkin kertonut siellä blogista lanseerauksen yhteydessä, sain pian kyselyitä lisäteksteistä. Yllättävätkin kaverit arvostavat tekstejäni. Ja toisaalta onhan minulla FB-kontakteissa myös paljon viestintäalan ammattilaisia.
  5. Hyödynnä LinkedIn. Blogini lanseerauksen jälkeen LinkedIn mahdollisti bloggauksen alustassaan. Jos tämä mahdollisuus olisi aiemmin ollut olemassa, olisi tämä blogi saattanut jäädä perustamatta ja olisin tyytynyt LinkedInin blogialustaan. Ammatillisesti tämä on erinomainen tapa tavoittaa samanmielisiä. Itsekin seuraan blogitekstien tähden LinkedInissä useita henkilöitä, joita en muuten tunne. Huomaan myös omien tekstieni leviävän kauas omien verkostojeni ulkopuolelle. Itse en julkaise LinkedInissä kaikkia tekstejäni, koska osa on enemmän viihde- kuin viestintäpainotteisia. Näin siksikin, että LinkedIn-bloggauksen lukijamäärät eivät välttämättä tuo lisäliikennettä tähän blogiin. Eli jos oma tavoite on tuoda nimenomaan omaan alustaan lukijoita, on LinkedInissä linkin jakaminen toimivampi keino kuin koko tekstin uudelleenjulkaisu siellä.
  6. Nimeä blogisi tarkkaan. Blogia perustaessani pohdin tarkkaan eri vaihtoehtoja alustojen, domainien ja nimien suhteen. Tein omat päätökseni luettuani Tuija Aallon ajatuksia itsensä brändäämisestä verkossa. Minulla on onneksi harvinainen nimi, joten nimeni domain oli vielä vapaana ja nimeni kelpaa käyttäjätunnuksena myös some-palveluissa ilman kilpailua. Jos nyt googlaan itseni, löytyy tätä blogia ennen esittelyni työnantajani verkkosivuilla sekä LinkedIn-profiilini. Voin elää tämän tiedon kanssa, molemmat sivut ovat aktiivisempia kuin tämä blogi. On kuitenkin mukava huomata, että kolmantena osumana on jotain omaa: sivu, jossa saan esitellä itseni juuri siten, kuin itse haluan.

Lopuksi vähän tilastotietoa:

Jos luet tätä blogia, tiedät nimeni. Sen kunniaksi yksi viime vuosikymmenten parhaista James Bond -tunnareista: Chris Cornellin You Know My Name.

Kertaa kertsiä ja onnistu sisäisessä viestinnässä

Kirjoitin syksyllä siitä, miten viestinnän perusviestistä on hyvä tehdä tarttuva kuin pop-biisin kertosäe. Olen viime viikkoina palannut ajatuksissani samaan teemaan pohtiessani sisäistä viestintää. Oma käytännön päivittäinen työsarkani on oman organisaation asiantuntijoiden jatkuva innostaminen sisällöntuotantoon omassa markkinoinnissamme.

Monelta osin asiat ovat hyvällä mallilla, mutta sisäisenä viestijänä ei voi olla turhautumatta niinä hetkinä, kun kollega vaikuttaa kuulevan ensimmäistä kertaa asiasta, josta olet mielestäsi maininnut eri yhteyksissä lukuisia kertoja jo parin vuoden ajan. Olen tullut siihen tulokseen, että kertaus on sisäisen viestinnän isä ja äiti ja kaikki muutkin sukulaiset.

Ei sis riitä, että sisältö on kohdillaan ja se on paketoitu koukuttavaan kertosäkeeseen. Samaa kertsiä pitää toistaa, toistaa, toistaa. Mutta hyvissä pop-kappaleissa on muitakin osia, jotka tukevat kertosäettä ja tekevät siitä entistä kiinnostavamman.

Lainasin Rockwayn sivulta opastuksen kappaleiden rakenteesta:

”Kappaleiden osat ja niiden tehtävät

Tavallisimmin pop- tai rock-kappaleesta löytyy seuraavanlaisia osia:
– säkeistö
– kertosäkeistö
– bridge eli pre-chorus
– väliosa (eli C-osa)
– välisoitto, intro, outro

Säkeistö kuljettaa tarinaa ja luo tunnelmaa.

Kertosäkeistö kiteyttää kappaleen sekä musiikillisen että lyyrisen sanoman.

Säkeistön ja kertosäkeen välissä on monesti lyhyenkö bridge (eli pre-chorus), joka nimensäkin mukaisesti yhdistää säkeistön ja kertsin.

Bridgessä myös pohjustetaan tunnelman muutosta osien välillä.

Osien välillä voi olla välisoitto, joka voi olla esim. sama kuin kappaleen alkusoitto (intro) tai loppusoitto (outro).

Välisoitto voi sisältää esim. säkeistön tai kertsin aineksia ilman laulua. Se voi myös olla joku riffi.

Intro ja outro voivat olla samoja kuin välisoitto, mutta niillä on eri nimi luonteensa vuoksi.

Väliosalla tuodaan vaihtelua keskelle kappaletta. Parin säkeistön ja kertsin jälkeen on hyvä tuoda jotain uutta mukaan ennen lopun kertosäkeistöjä.

Tyypillisimmillään pop-kappaleen rakenne on siis esimerkiksi:

Intro – säkeistö – kertsi – säkeistö – kertsi – C-osa – kertsi – outro”

P1230919

Mitä hyötyä pop-biisin rakenne voi tuoda viestintään?

  1. Sisäisen viestijän tärkein työkalu on oma innostus. Jos kyllästyt omaan viestiisi, ei sitä kukaan muukaan kuuntele. Varioimalla omaa perusviestiäsi pidät myös omaa innostustasi yllä!
  2. Kukaan ei jaksa jankkaamista. Ystävällisten muistutustesi täytyy olla aina vähän eri tavoin esitettyjä, jotta vastaanottaja pysähtyy kuuntelemaan.
  3. Säkeistöt ovat lisätiedon paikka: vaikka perusviestisi (kertsi) olisi aina sama, voit säkeistöissä tuoda aina uutta tietoa. Omassa tilanteessani säkeistöt sisältävät tyypillisesti eri some-kanavien uusimpia muutoksia tai trendejä.
  4. Kappaleen eri osissa voivat eri esittäjät päästä ääneen ja esittää sooloja. Uusien asioiden jalkauttamisessa on aina hyvä päästää työntekijöitä ääneen ja itse kokeilemaan ja sitä kautta sisäistämään asioita.

 

Vuonna 2007 YLE pyysi suomalaisia eturivin muusikoita tutkimaan Euroviisuissa menestyviä kappaleita ja luomaan täydellisen viisubiisin. Esittäjäksi valikoitui luonnollisesti Jari Sillanpää, joka heittäytyy ihailtavasti hassunhauskaan kappaleeseen ja videoon. Kannattaa katsoa!

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jari_sillanpaa_party_4_love_21918.html#media=21919

 

 

Tee tarinatekoja — Case Air New Zealand

Video tekee kovasti tuloaan merkkinointiviestintään. Se on oiva keino käyttää tarinankerrontaa viestinnän keinona: herättää tunteita ja koukuttaa kuuntelemaan. Mutta kuinka moni Suomessa videoviestintään tarttunut tekee tarinatekoja?

Kun mietin, millaisia markkinointiviestinnän videoita muistan Suomessa nähneeni, tuntuu niistä suurin osa jollakin tapaa irrallisilta. Ja kyllä, vertaan nyt epäreilusti kansainväliseen huipputasoon.

IMG_0145

Otetaan esimerkiksi lentoyhtiö Air New Zealand. Yhtiö on jo vuosia tehnyt markkinointiyhteistyötä Taru sormusten herrasta ja Hobitti-elokuvien tuotttajien kanssa. Yhteistyö on luontevaa, koska elokuvasarjat on kuvattu Uudessa-Seelannissa ja alueen matkailu on saanut sitä myötä hyvää nostetta.

Kaikki elokuvasarjojen osat on julkaistu joulumarkkinoille. Samoin syksyyn on ajoittunut aina edellisen elokuvan DVD-julkaisu. Se, että elokuvien oman markkinoinnin lisäksi kumppanit käyttävät elokuvien teemoja markkinoinnissaan on erinomainen win-win-tilanne.

Air New Zealand on muun muassa maalannut Smaug-lohikäärmeen kuvan koneensa pyrstöön. Eniten huomiota näin digitaalisen viestinnän aikakautena ovat kuitenkin saaneet YouTube-videot.

 

Uusin video on turvallisuusvideo, joka on tehty tarinan muotoon. Videossa vilahtaa elokuvien näyttelijöitä, hahmoja ja tosifanien DVD-ekstroilta tunnistamia taustavoimia. Samalla kerrataan lentomatkan turvallisuusohjeet. Idea ei ole uusi — vuonna 2012 lentoyhtiön ensimmäinen Hobitti-aiheinen markkinointivideo oli myös turvallisuusvideo — mutta toimiva.

Miten tämä nyt sitten eroaa tekojen tasolla suomalaisista YouTubessa julkaistuista markkinointivideoista?

Siten, että kyseiset turvallisuusvideot ovat olleet oikeasti käytössä Air New Zealandin lennoilla.

Jos verrataan vaikka Finnairin sinällään ansiokkaisiin Muumi- ja Marimekko-aiheisiin kampanjoihin, mielestäni niissä oltaisiin voitu mennä vielä pidemmälle. Ihan kelpoja markkinointikampanjoita, mutta mahdollisuuksia kokemuksellisempiin tekoihin olisi enemmänkin. Sama koskee kaikkia nyt muistamiani kotimaisia, viihteellisiäkin markkinointivideoita. Ne ovat jääneet kampanjoinnin tasolle, kun niistä olisi voinut olla teoiksi asti. Moni brändi ja yritys on oikeilla jälijillä, mutta vielä yksi askel eteenpäin veisi markkinoinnin ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Voin vain kuvitella, miltä Uuteen-Seelantiin lempielokuviensa maisemiin suuntaavasta lentomatkustajasta tuntuu lähtöhetkellä kokea koneessa Keski-Maahan sijoittuva turvallisuusvideo!

ps. Pöllin tämän tekstin otsikon AC-Sanaforin blogiin osittain samalla otsikolla kirjoittaneelta Anne Kalliomäeltä. Kiitos Annelle inspiraatiosta tarinatekoihin!

Hiljattain julkistettiin, että ohjaaja Peter Jackson on pyytänyt LOTR-elokuvissa Pippiniä näytellyttä Billy Boydia tekemään viimeisen Hobitti-elokuvan tunnuskappaleen. Boyd onkin lahjakas muusikko ja odotan tunnuskappaletta innolla. Odotellessamme voimme kuunnella hänen Beecake-yhtyeensä aiempaa musiikkia:

Miksi Neumann ei puhuttele Motörhead-faneja?

Motörhead julkaisi Facebook-sivuillaan kuvan, jossa keskimmäisenä kolmesta herrasta komeilee Neumann. Siis kyllä, Dingosta tuttu Neumann. Lähestulkoon jokaisen sivun suomalaisen seuraajan reaktio asiaan oli tiivistettynä ”WTF?!”.

Kyseisessä päivityksessä on kyse Motörheadin oluen lanseerauksesta. Kyseinen juoma on pian saatavilla erinäisistä marketeista Suomessa. Sinällään hienoa, että markkinoinnissa on haluttu puhutella suomalaista kohderyhmää paikallista julkkista hyväksikäyttäen.

Miksi yleisö ei reagoikaan halutusti?

Mieleeni on jäänyt kerran ProComin tilaisuudessa kuulemani anekdootti erään merkittävän suomalaisen brändin some-viestinnästä ulkomailla. En mainitse firmaa, koska en ole varma tarinan julkisuudesta (vaikka se avoimessa seminaarissa kerrottiinkin). USA:ssa brändin paikallinen viestintätoimisto oli päättänyt nostaa Facebook-sivulla esiin suomalaisen urheilusankarin, moninkertaisen olympiavoittajan Matti Nykäsen oikein kuvapäivityksen kera. Viestintäjohtaja sai pikaisesti soittaa Amerikkaan ja selittää, miksi kyseinen urheilusankari ei nyt kuitenkaan edustanut sitä Suomi-kuvaa, mitä brändi halusi välittää.

Neumannin kuvassa Motörheadin sivuilla on jotain samaa, vaikkei b(r)ändi sitä heti tajunnutkaan, vaan yleisö. Neumann ei vastaa fanien Suomi-kuvaa, eikä puhuttele heitä. Moni kommentoikin sivulla, että odotti bändin olutta, mutta ”Neumann pilasi sen”. Fanina on todella vaikeaa sulattaa sitä, jos ihailun kohde epäonnistuu yleisön puhuttelussa. Hyvän brändin pitäisi herättää samansuuntaisia intohimoja, kuin hyvän bändin.

P1110754

Älä oleta, tarkista

Viestintännässä ulkomaille kannattaa aina hyödyntää paikallisia toimijoita (kotimaasta koordinoiden). En usko siihen, että mikään yritys tai toimisto pystyisi menestyksekkäästi viestimään oman maansa rajojen ulkopuolelle — ainakaan pitkällä tähtäimellä. Niinkin lähekkäin sijaitsevat maat kuin Suomi ja Ruotsi ovat yllättävänkin erilaisia, kun tarkastellaan markkinointiviestinnän onnistumisen avaimia. Puhumattakaan kulttuuriltaan selvästi päälisin puolinkin erilaisista maista.

Nykänen-casesta voimme kuitenkin myös oppia sen, ettei paikallisen toimiston kannata antaa puuhata pelkästään omien oletustensa pohjalta. Yritys itse tuntee brändinsä parhaiten ja myös sen, mihin se halutaan yhdistää ja mihin ei.

Pidä mielessä:

  1. Puhuttele kohdeyleisöäsi heidän tyylillään
  2. Paikallisuus on valttia viestinnässä
  3. Tarkista, tarkista, tarkista

Jottei tästä nyt jää sellainen kuva, etten arvostaisi Neumannia, nostetaan tähän loppuun Dingon video. Dingo oli ensimmäinen musiikillinen idolini ja rakastan heidän musiikkiaan edelleen. Kyllä asia vain on niin, että jos jotain bändiä fanittaa jo alle kouluikäisenä, on ihastuksesta kai mahdotonta koskaan kasvaa pois. Eikä tarvitsekaan.