Parempi kertoa itse ensimmäisenä

Ruotsin kuningashuone joutui turvautumaan kriisiviestintään sunnuntaina estääkseen huhumyllyn.

Kriisiviestintä on pitkälti ikävien tilanteiden ennakointia ja ennaltaehkäisyä. Hyvin hoidettu kriisiviestintä ei näy ulospäin, sillä varsinainen mainekriisi onnistutaan välttämään.

Ruotsin kuningashuone pääsi testaamaan kriisivalmiuttaan viikonloppuna, kun prinsessa Madeleinen raskausuutinen uhkasi levitä julkisuuteen.

Hovi teki päätöksen julkistaa tieto heti: outona ajankohtana (sunnuntai-ilta) ja suunniteltua aiemmin (raskauden ensimmäisellä kolmanneksella). Miksi kriisiviestintätilanteissa on tärkeää kertoa totuus oma-aloitteisesti mahdollisimman pian?

IMG_0145

Tässä päällimmäiset syyt:

1. Jos sinä et kerro, joku muu kertoo.

2. Katkaiset huhuilta siivet.

3. Kun kerrot itse, pääset vaikuttamaan viestinnän kulmaan ja tyyliin.

Madeleine joutui nyt kertomaan uutisensa toivottua aiemmin, mutta välttyy samalla ”pyöristyykö vatsa” -otsikoilta kuvasarjoineen sekä kaverin kummin kaiman haastatteluilta, joissa olisi ruodittu koska hovi aikoo vahvistaa vuotaneet tiedot.

Toivottavasti Madeleine nyt saa rauhoitettua tilannetta ja keskityttyä olennaiseen. Tässä kuninkaallisia musiikillisia terveisiä: 

Mainokset

Uudelleenlanseeraus on haastava laji

Don huonot palaa keikkalavoille tänä syksynä. Nopealla googlauksella löysin aiheesta 3 mediaosumaa. Liian paljon, liian usein.

Väärinymmärrysten välttämiseksi faktat alkuun: Minulla on jo liput syyskuun Tavastian keikalle. Ostin ne heti lipunmyynnin alettua. Don huonot oli nuoruuteni merkityksellisin bändi.

Mutta silti: Edellisestä comebackistä on vain kaksi vuotta. Ja se oli jo toinen paluu. Jos nyt vertaa vaikkapa Ultra bran kesäkeikkoihin, niin puhutaan aivan eri tason huomioarvosta. Ultra brassa on taas uutuusarvoa, Donkkareissa ei.

IMG_0269

Vertaistan nyt tilanteen viestijän työssä tuttuun tilanteeseen: uutisoipa aina vaan uudestaan asiasta, joka pysyy samana.

Hyvä esimerkki on tuotteiden uudelleenlanseeraukset. Ei, se uusi pakkausväri ei tee vanhasta tuotteesta mediaseksikästä. Viestintään täytyy siis keksiä jotain lisäarvoa. Jos omassa tarinassa ei ole itsessään mitään uutta, se kannattaa liittää itseään isompaan ilmiöön.

Rakenna isompi ilmiö

Don huonojen tapauksessa tällainen ilmiö on maailmalla yleistynyt tapa soittaa konsertissa takavuosien hittialbumi kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa Hyvää yötä ja huomenta alusta loppuun. Yhtye kyllä kertoo asian tiedotteessaan, mutta ilmiöstä olisi ehkä kannattanut rakentaa isompi tarina, jonka uusin ilmentymä syksyn Donkkari-keikat ovat.

En tiedä, onko kyseessä Suomessa uusi ilmiö, mutta ainakin tämän tason artistien keikoilla väitän näin olevan. Don huonot olisi voinut omistaa ilmiön. Sen sijaan syksyn keikat saivat muutaman maininnan lähinnä musiikkimedioissa.

Ensi kerralla viestintää kannattaa suunnitella pitkäjänteisemmin ja lähestyä sitä omaa tuotetta tai palvelua isommasta perspektiivistä. Tai sitten paluukeikkojen väliin tulee jättää noin 15 vuotta, jotta uutiskriteerit täyttyvät.

Tällä kertaa tosin en valita. Vaikka jos saisin valita, kuulisin mieluiten Don huonojen levyistä keikalla kokonaisuudessaan Kameleontin.

Tässä loppuun luonnollisesti Hyvää yötä ja huomenta -albumin nimikkokappale. Ja kyllä, se eturivin innokas tyttö olen minä lähes 20 vuotta sitten…

Kaiken maailman asiantuntijat

Yle Urheilu nimitti kaksi yleisurheiluasiantuntijaa. Itse en ole urheiluihmisiä enkä osaa arvioida heidän pätevyyttään, mutta arvostan heidän esittelyään Ylen verkkosivulla. TV-kanavilla ei nimittäin pahemmin ole tapana esitellä urheiluasiantuntijoitaan.

Kuten sanoin, en ole urheiluihmisiä. Joskus kuitenkin saatan katsoa esimerkiksi MM-tason jääkiekko- tai jalkapallo-ottelun. On raivostuttavaa yrittää arvailla, ketä ihmeen tyyppejä TV-studiossa erätauoilla istuu puhumassa. Heidät on nimittäin tapana esitellä niinkin informatiivisesti kuin ”Yle Urheilun asiantuntija”, ”MTV:n jääkiekkoasiantuntija” tai ”Nelosen asiantuntija”.

On totta, että kyseiset asiantuntijat tuppaavat olemaan kyseessä olevan urheilulajin (entisiä) huippuja. Näin ollen lajin aktiivisille seuraajille he ovat tuttuja. Mutta entä me satunnaiset katsojat? Ilmeisesti meillä ei ole merkitystä, koska asiantuntijoiden taustoja, titteleitä, nykyisiä työnantajia tai ylipäätään mitään lisätietoa ei nähdä tarpeelliseksi esittää.

Jos nyt otetaan esimerkiksi juuri yleisurheiluasiantuntijaksi nimitetty Jarkko Finni. Sen sijaan, että hänen nimensä alla ruudussa lukee ”Yle Urheilun asiantuntija”, voisiko siinä lukea ”entinen MM-tason 10-ottelija ja valmentaja”? Pidempi teksti, joka varmastikaan kata koko hänen pätevyyttään. Mutta aika paljon informatiivisempi kuin pelkkä ”asiantuntija”, eikö totta?

p1000288

Asiantuntijuudella on arvonsa

Asiantuntijoista tuli mieleen toinen mieltäni jo pitkään painanut TV-kanavien tapa:

Kun ministeritasolta pari vuotta sitten kommentoitiin kaiken maailman dosentteja, oli media valppaana puolustamassa tutkijoita ja tiedemiehiä. Poliittisen päätöksenteon tueksi tarvitaan tietoa. Olen jo vuosia miettinyt, miksi median omiksi asiantuntijoiksi aiheesta kuin aiheesta kuitenkin riittävät omat toimittajat?

Sain opiskeluaikana Yle-vierailulla tähän sen suuntaisen vastauksen, että koska toimittajat seuraavat päivät pitkät tiettyjä aiheita, ovat he näiden aihepiirien asiantuntijoita. Miksi siis lähteä esimerkiksi yliopistolle asti kysymään samaa asiaa mahdollisesti vuosia työkseen tutkineelta? Kaikella kunnioituksella toimittajille: tieteellä, tutkimuksella ja aidolla asiantuntijuudella on arvonsa. Vaikka kollegan haastattelu pienen työmatkan sijaan onkin kustannustehokasta.

Loppukevennykseksi mietin Antti Tuiskun Mä hiihdän -videota. Kyseinen video ja biisi ei kuitenkaan ole läheskään yhtä hyvä kuin Tuiskun aiempi urheiluaiheinen (tavallaan) pläjäys: