Uudelleenlanseeraus on haastava laji

Don huonot palaa keikkalavoille tänä syksynä. Nopealla googlauksella löysin aiheesta 3 mediaosumaa. Liian paljon, liian usein.

Väärinymmärrysten välttämiseksi faktat alkuun: Minulla on jo liput syyskuun Tavastian keikalle. Ostin ne heti lipunmyynnin alettua. Don huonot oli nuoruuteni merkityksellisin bändi.

Mutta silti: Edellisestä comebackistä on vain kaksi vuotta. Ja se oli jo toinen paluu. Jos nyt vertaa vaikkapa Ultra bran kesäkeikkoihin, niin puhutaan aivan eri tason huomioarvosta. Ultra brassa on taas uutuusarvoa, Donkkareissa ei.

IMG_0269

Vertaistan nyt tilanteen viestijän työssä tuttuun tilanteeseen: uutisoipa aina vaan uudestaan asiasta, joka pysyy samana.

Hyvä esimerkki on tuotteiden uudelleenlanseeraukset. Ei, se uusi pakkausväri ei tee vanhasta tuotteesta mediaseksikästä. Viestintään täytyy siis keksiä jotain lisäarvoa. Jos omassa tarinassa ei ole itsessään mitään uutta, se kannattaa liittää itseään isompaan ilmiöön.

Rakenna isompi ilmiö

Don huonojen tapauksessa tällainen ilmiö on maailmalla yleistynyt tapa soittaa konsertissa takavuosien hittialbumi kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa Hyvää yötä ja huomenta alusta loppuun. Yhtye kyllä kertoo asian tiedotteessaan, mutta ilmiöstä olisi ehkä kannattanut rakentaa isompi tarina, jonka uusin ilmentymä syksyn Donkkari-keikat ovat.

En tiedä, onko kyseessä Suomessa uusi ilmiö, mutta ainakin tämän tason artistien keikoilla väitän näin olevan. Don huonot olisi voinut omistaa ilmiön. Sen sijaan syksyn keikat saivat muutaman maininnan lähinnä musiikkimedioissa.

Ensi kerralla viestintää kannattaa suunnitella pitkäjänteisemmin ja lähestyä sitä omaa tuotetta tai palvelua isommasta perspektiivistä. Tai sitten paluukeikkojen väliin tulee jättää noin 15 vuotta, jotta uutiskriteerit täyttyvät.

Tällä kertaa tosin en valita. Vaikka jos saisin valita, kuulisin mieluiten Don huonojen levyistä keikalla kokonaisuudessaan Kameleontin.

Tässä loppuun luonnollisesti Hyvää yötä ja huomenta -albumin nimikkokappale. Ja kyllä, se eturivin innokas tyttö olen minä lähes 20 vuotta sitten…

Mainokset

Uutiskirjeen lähetyksessä tärkeintä on lista

Olin poissa työpaikaltani viime vuoden elokuusta huhtikuun alkuun. Tänä aikana sähköpostitilini poistettiin kokonaan käytöstä. Kun se avattiin uudelleen, olivat sitkeimmät sissit pitäneet minut listoillaan lukuisista virheilmoituksista huolimatta. Heidän kannattaisi olla huolissaan.

Jokaisen uutiskirjeitä lähettävän tahon tulisi säännöllisesti tarkkailla ja siivota lähetyslistaansa. Vanhentuneet osoitteet ovat maineriski ja niiden takia käyttämäsi lähetyspalvelu voi jopa poistaa sinulta oikeuden lähettää uutiskirjeitä. Uutiskirjeesi luokitellaan roskapostiksi.

Odotin alkua puhtaalta pöydältä

Vanhempainvapaalle jäädessäni työsähköpostini poistettiin käytöstä kokonaan. Lähtiessäni en poistanut itseäni erinäisten uutiskirjeiden tilaajalistoilta. Oletin, että niiden lähettäjät viimeistään puolen vuoden jälkeen huomaisivat pommittavansa tyhjää sähköpostitiliä.

Valtaosan kanssa näin kävikin ja olen nyt töihin palattuani alkanut uudelleen seuraamaan mielestäni relevantteja uutiskirjeitä. Sähköpostini paistatellessa ensimmäisinä viikkoina tyhjyyttään iskivät nyt pyytämättä saamani postit silmään räikeällä tavalla. Kuten myös uutiskirjeet, joiden listoille olen ilmeisesti päätynyt nyt kun sähköpostiosoitteeni on tavallaan upouusi. Ostolistoja kenties? Ne ovatkin sitten taas oma surullinen lukunsa, josta kannattaa lukea lisää esimerkiksi Tuloksen blogista.

Pyytämättä ja yllätyksenä sekä yli kahdeksan kuukauden ajan poissa käytöstä olleeseen sähköpostiosoitteeseen uutiskirjeitä vastaanottaneena esitänkin vetoomuksen kaikille uutiskirjemarkkinoijille: Tarkistakaa listanne! Jos ette vastaanottajien huomionnin takia niin vähintäänkin oman maineenne ja jatkossakin toimivan uutiskirjemarkkinoinnin takia.

IMG_0246

Uutiskirje ei toimi kaikissa tilanteissa

Modernina ihmisenä päätin tänä keväänä mieheni kanssa lähettää hääkutsumme uutiskirjeenä. Kirjeessä ohjattiin tekemään ilmoittautuminen häitämme varten luodulla verkkosivulla. Kaikkihan pystyvät tilaamaan ja vastaanottamaan uutiskirjeitä, klikkaamaan linkkejä lukeakseen lisätietoja ja ilmoittautumaan verkkolomakkeella?

Juu ei. Väärinkäsitysten, epäonnistuneiden tai huomiotta jääneiden lähetysten määrä oli käsittämätön. Tilanne sai minut vahvana (hyvän) sähköpostimarkkinoinnin kannattajana vakavasti kyseenalaistamaan sen toimivuutta. Jos läheisten odottaman viestin perillesaaminen ja toivotun toiminnan (ilmoittautumisen) aikaansaaminen on näin vaikeaa, miten mikään yritys saa viestejään läpi sähköpostitse?

Onneksi hyvää sähköpostimarkkinointia tekevissä yrityksissä sen kannattavuutta mitataan ja toimintaa parannetaan saadun datan pohjalta. Yksittäisen tapahtuman ollessa kyseessä näin ei valitettavasti voinut tehdä. Tulevana lauantaina odotamme jännityksellä mieheni kanssa, montako sellaista vierasta paikalle ilmaantuu, jotka luulevat ilmoittautuneensa, mutta joille emme ole varanneet ruokaa ja juomaa. Sormet ristiin, että kaikki mahtuvat sisään!

Valitettavasti tähän kappaleeseen ei näytä löytyvän kunnollista musiikkivideota, mutta linkitän tämän silti. Korni kuin mikä, mutta harvoin voi hihkaista näin! Tosin myöhässä, koska hääni ovat nyt lauantaina eikä viikon päästä…

Yleisöäänestys, joka lähti käsistä

Miten saada omalle projektille huomiota sosiaalisessa mediassa? Yksi hyväksi todettu tapa on järjestää omaan tuotteeseen tai palveluun liittyvä yleisöäänestys. Silloin on kuitenkin oltava valmis ottamaan yleisön neronleimaukset vastaan.

Jos organisaatiosi on nimeltään NERC ja julkisin varoin toteuttamasi toiminta tunnettuudeltaan heikkoa suuren yleisön keskuudessa, saatat haluta lisätä ihmisten tietoisuutta hyvästä työstäsi. NERC, koko nimeltään NERC – the Natural Environment Research Council, on Iso-Britanniassa toimiva ympäristöntutkimuslaitos. Noin kuukausi sitten organisaatio pamahti koko kansan huulille yhdessä yössä.

NERC rakentaa parhaillaan uutta tutkimusalusta, jonka on tarkoitus tulevaisuudessa tehdä uraauurtavaa tutkimusta arktisilla alueilla. Alus on valtava panostus ja maksaa noin 200 miljoonaa puntaa. Maaliskuun puolivälissä NERC avasi sivuillaan yleisöäänestyksen, jossa yleisöltä kerätään ehdotuksia laivan nimeksi. Ylivoimaisesti suosituin ehdotus laivan nimeksi on Boaty McBoatface. Ehdotuksen tultua julkisuuteen yleisöäänestys lähti totaalisesti käsistä ja mm. kaatoi äänestyssivut.

Miettikää nyt: ”Tutkimusalus RSS Boaty McBoatface pyytää rantautumislupaa.”, ”Tässä puhuu tutkimusalus RSS Boaty McBoatfacen kapteeni…”, ”RSS Boaty McBoatface on tehnyt mullistavan löydöksen pohjoisnavalla…” ”Ei, me emme ole vitsi, olemme äärimmäisen tärkeää tutkimustyötä tekevän RSS Boaty McBoatfacen miehistö.”

IMG_3427

Kilpailuun on ehdotettu myös aluksen teemaan liittyviä vakavia nimiä, kuten David Attenborough ja Henry Worsley, vastaavilla aluksilla kun on ollut tapana kantaa tutkimusmatkailijoiden tai muiden merkittävien henkilöiden nimiä. Kilpailun verkkosivulla nimiehdotuksille ei aseteta rajoituksia, mutta kampanjan lehdistötiedotteessa mainitaan, että nimen toivotaan liittyvän aihepiiriin ja se voisi olla esimerkiksi tutkijan, tutkimusmatkailijan tai arktisiin alueihin liittyvän maamerkin nimi.

Vakavastiotettavista nimistä RSS Henry Worsley on tätä kirjoittaessa äänestyksessä kolmantena vajaalla 15,000 äänellä. Toisena on RSS Poppy-Mai. Poppy-Mai on vakavasti sairas vauva ja nimiehdotuksella kerätään tietoisuutta varainkeruukampanjalle. RSS Poppy-Mailla on tällä hetkellä reilut 32,000 ääntä. Paljonko ääniä Boaty Mc Boatfacella on tällä hetkellä? Yli 117,000. Sivulla on ehdotettu nyt myös runsaasti muita huumorinimiä kuten Pingu, Usain Boat ja I like big boats and I can not lie, mutta mikään niistä ei ole yltänyt lähellekään Boaty McBoatfacen suosiota.

Huumoriin on hyvä vastata huumorilla

NERC on suhtautunut saamaansa huomioon huumorilla. Koko homma on yksi suuri brittiläinen vitsi, johon brittiläinen organisaatio osaa ottaa kantaa sarkastisesti. Kriisikokouksia on kulissien takana kuitenkin varmasti käyty. NERC on myös haastatteluissa muistuttanut, ettei yleisöäänestys yksin määrää aluksen nimeä. NERC pidättää oikeuden valita saaduista ehdotuksista alukselle sopiva nimi. Alleviivaten sanaa ”sopiva”.

Kun yleisöäänestys huhtikuun 16. päivä päättyy, tulee moni varmasti pettymään, jos NECR ei lopulta pysty kuitenkaan suhtautumaan asiaan niin huumorilla, että laivan nimeksi tulisi Boaty McBoatface. Todennäköisesti laiva saa ”vakavan” nimen. Toivottavasti kuitenkin nimi Boaty McBoatface voisi lukea aluksessa esimerkiksi jonkinlaisessa erikoiskyltissä tai nimen alapuolella ikäänkuin lempinimenä. Tämä jää nähtäväksi. Joka tapauksessa valtaosa briteistä tietää nyt todellakin, mikä on NERC.

Kaikille yleisöäänestyksiä järjestäville muistuttaisin tästä opetuksena kolmesta asiasta:

  1. Pidätä itselläsi oikeus päättää lopullinen voittaja
  2. Pidätä itselläsi oikeus myös jättää julkaisematta loukkaavia tai muuten epäsopivia ehdotuksia verkkosivullasi
  3. Suhtaudu vitsiniekkoihin huumorilla!

 

Edit 7.5.2016: NERC tiedotti eilen antavansa tutkimusalukselle nimen RSS David Attenborough. Kiitoksena yleisön nimiehdotuksista he kuitenkin antavat Boaty McBoatfacelle oman ”aluksen”. RSS Attenborough tulee kantamaan pienempiä kauko-ohjattavia sukellusveneitä ja yksi näistä saa nimekseen Boaty McBoatface. ”Boaty” tulee keräämään tärkeää tutkimusdataa syvältä meren uumenista. Vaikka osa ihmisistä on somessa ”menettänyt toivonsa demokrariaan”, on vastaanotto päätökselle pääosin ollut ymmärtäväinen. Viestinnällisesti hyvä ratkaisu siis.

Loppukevennykseksi biisi, joka ei kerro laivasta. Ei, Anna ei ole laivan nimi.

Auta asiakastasi videoilla

Viikonloppuna Uuden musiikin kilpailun pistelaskenta herätti TV:n katsojissa kränää. Tältä olisi säästytty, jos pisteiden laskutapa olisi avattu yhtä kätevällä videolla, kuin EBU:n hiljattain julkaisema pistelaskuvideo.

IMG_0211

Muutama viikko sitten EBU kertoi, että Euroviisujen pistelaskutapa muuttuu. Kyse on valtavasta uudistuksesta, jonka tavoitteena on säilyttää finaalin jännitys loppuun saakka. Käytännössä pisteiden laskutapa ei itse asiassa muutu vaan ennemminkin pisteiden julkistustapa. Mutta turhaanpa minä avaan asiaa tässä sen enempää: paras tapa ymmärtää muutos on katsoa EBU:n tekemä video aiheesta:

Jos nyt ajatellaan UMK-kilpailun finaalia: Juontajat olisivat voineet raatien pisteiden jälkeen spiikata videon, jossa yleisöäänien pisteyttäminen olisi selitetty. Näin tuottaja Anssi Aution ei olisi tarvinnut myöhemmin selittää asiaa medialle. Ja eihän tuo monimutkaista lopulta ollut. Asian olisi vain voinut avata havainnollisemmin.

Video on viestintämuotona omaa luokkaansa. Ääni, kuva ja teksti yhdistyvät formaatissa, jossa voi kertoa tarinan. Videon vahvuus on juuri tällaisissa havainnollistavissa videoissa. Saman asian selittämiseen tarvittaisiin pitkiä lauseita ja mahdollisesti useita kuvia. Silti tulkinnanvaraa jäisi enemmän kuin videossa, jossa asioiden suhde toisiinsa on helposti osoitettavissa. Videoiden toinen vahvuus on tunteiden herättäminen, joka sekin liittyy tarinankerrontaan. Tästä ehkä lisää jossain toisessa blogitekstissä.

Video ostoprosessin apuna

Omaan Euroviisu-kokemukseeni liittyy tänä vuonna toinenkin minua asiakkaana auttanut video. Kyseinen video löytyy Euroviisu-lippuja myyvän AXS.comin sivuilta. Videossa selitetään sivulla käytetty virtuaalinen odotushuone, jonka tavoite on lipunmyynnin alkuhetkellä poistaa jonosta lipputrokarit:

Täytyy tosin mainita, että kätevinkään video ei auta, jos palvelu jumittaa. Vaikka videossa nimenomaan kiellettiin lataamasta sivua odotuksen aikana, teimme niin sivun selvästi jäädyttyä. Jäikö meiltä tämän takia finaaliliput saamatta? Ehkä. Olen lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen päästessäni Globeniin Euroviisujen toiseen semifinaaliin paikan päälle. Harmi tosin, että Suomen edustaja arvottiin esiintymään jo ensimmäisessä semifinaalissa.

Muistellaan lopuksi vielä viime vuoden tunnelmia. Tämän biisin aikana sain mieheni lupaamaan, että jos Ruotsi voittaa, lähdemme seuraaviin viisuihin paikan päälle. Hän ei voinut kuvitella, että Ruotsi olisi voinut taas menestyä niin pian Loreenin jälkeen. Mutta Måns korjasi potin.

Avoin kirje Foodoralle

Foodora on loistava palvelu, joka on pelastanut meidän kotona useamman illan, kun väsyneet puolivuotiaan vanhemmat eivät ole jaksaneet kokata. Sosiaalisen median markkinoinnissa Foodoralla on harmi kyllä vielä paljon opittavaa.

Unelmistani tuli totta, kun viime vuonna Helsingissä aloitti ei yksi vaan kaksi ruoan kotiinkuljetuspalvelua. Käytän molempia, mutta perheessämme suositaan Foodoraa kahdesta syystä: 1. Foodoran lähetit kulkevat pääosin polkupyörillä, kun taas Wolt käyttää enemmän autoja. 2. Woltista jäi paha maku suuhun työntekijöiden työehtoja käsittelevän artikkelin jälkeen eikä Woltin aiheesta tekemä FAQ täysin vakuuttanut minua. Ongelma saattaa olla asian turhan monimutkaisessa esittämisessä. Kiteytystä kehiin!

Koska lievästi suosin Foodoraa, olen tilannut heidän uutiskirjeensä ja seuraan brändiä Facebookissa. Turhauttavin tuloksin. Haluan tässä avoimessa kirjeessä ystävällisesti kannustaa Foodoraa parempaan some-viestintään.

IMG_0177

Lokalisointi on taitolaji

Viestinnän perusteella Berliinistä maailmalle levittäytyneen Foodoran viestintää tehdään hyvin keskusjohtoisesti. Some-viestintä perustuu pääosin kansainvälisiin #foodoracle-videoihin, joissa esitellään ravintoloita eri puolilta maailmaa. Visuaalisesti hienoja videoita. Ymmärrän täysin, että kun kansainvälinen organisaatio tarjoaa tällaisia, tuntuu helpolta ratkaisulta jakaa niitä sellaisinaan suomeksi käännetyn saatteen kera. Tästä seuraa kuitenkin useampia ongelmia:

1. Videoiden ja kuvien saatteet on selvästi käännetty sellaisenaan. Tämän näkee kuka tahansa viestinnän ammattilainen lauseisiin jääneistä anglismeista. Myöskään sisältöjen kulttuurisidonnaisuutta ei aina ole muistettu miettiä, mikä kävi ilmi naispuolista kokkia esitelleessä päivityksessä:

Vaikka hän on kolmen lapsen äiti, Rosy työskentelee ahkerasti yllättääkseen asiakkaansa ainutlaatuisilla italialais-japanilais-annoksilla. http://foodoracle.foodora.com/milan/

Julkaissut foodora 3. helmikuuta 2016

2. Onko sisältöstrategiaa mietitty vai käytetäänkö vain helpolla kv-tasolta saatuja videoita, koska niitä nyt sattuu olemaan? Miksi suomalaista kuluttajaa kiinnostaisi toisessa maassa sijaitsevan ravintolan esittely – useita kertoja päivässä? Tätä on Facebook-sivulla myös seuraajakunta ihmetellyt, esimerkiksi tämän päivityksen kommenteissa:

Chef Rott on ylpeä siitä, että työntekijät viettävät iltaa Saints & Sinners:ssä. Mutta tämä ei ole yllätys johtuen ravintolan hyvästä tunnelmasta. #foodoracle http://foodoracle.foodora.com/hamburg/

Julkaissut foodora 10. helmikuuta 2016

3.  Seurataanko julkaisutahdin ja tulosten yhtälöä? Facebook-sivulla päivityksiä julkaistaan useamman kerran päivässä, vaikka tykkäyksiä on todella vähän ja kommentteja vielä vähemmän. Tällaisella toiminnalla ammutaan omaa toimintaa nilkkaan, kun Facebookin algoritmi tulee rankaisemaan huonosta engagementista. Sitten kun teillä on jotain oikeasti kiinnostavaa sanottavaa, saattaa olla, etteivät seuraajanne näe sitä uutisvirrassaan lainkaan. Elleivät ole tilanneet kaikkia päivityksiänne. Ja tämän hetkisellä viestinnän tasolla suhtautuisin epäilevästi ihmisten innostukseen tilata kaikki päivitykset.

Myöskin uutiskirje ilmestyy useammin, kuin tilausvaiheessa luvattu kerran viikossa. Tämä saa ainakin minut herkästi kallistumaan unsubscribe-napin puoleen.

4. Kannattaisiko itse tuottaa suomalaista yleisöä eli asiakkaitanne kiinnostavaa sisältöä? Kyllä, siihen tarvittaisiin budjettia, mutta väittäisin sen kannattavan silti. Huomasin teidän hakevan yhteisömanageria, mikä on arvotettu yrityksessänne näköjään harjoittelijan hommaksi. Markkinointibudjetin lisäksi kannattaisi myös panostaa ammattilaisen palkkaamiseen.

Ja kyllä, paikallista yrittämistä on: Uusista jakelualueista luonnollisesti viestitään ja aika ajoin tehdään nostoja uusista tai muuten kiinnostavista ravintoloista. Yksittäisten annosten kuvina nämä jäävät kuitenkin melko tehottomiksi päivityksiksi. Voisiko ravintoloista kertoa jotain enemmän? Voisiko niistä tehdä videoita ja haastatella ravintoloitsijoita? Voisitteko päästää asiakkaanne ääneen esimerkiksi kertomaan suosikkiravintoloistaan tai annoksistaan? Ainakin itse ottaisin mielelläni muilta vinkkejä vastaan, niin ei aina tulisi tilattua samoista paikoista samoja ruokia…

Ratkaisu löytyy asiakaslähtöisyydestä

Mitä siis ehdotan Foodoralle? Asiakaslähtöisyyttä.

Tässä kohtaa kannattaisi rauhassa istua alas ja miettiä, millaista sisältöä asiakkaanne arvostaisivat. Olette helpolla alalla: ruoka koskettaa jokaista ihmistä ja herättää tunteita. Viestintään sopivia tarinoita siis riittää! Kirjoitin vuosi sitten asiakaslähtöisestä kuluttajaviestinnästä nimenomaan ruokabrändien kohdalla Viestijät.fi-blogiin. Kiteytettynä asiakaslähtöinen kuluttajaviestintä luo kiinnostavia puheenaiheita, joihin tuote tai palvelu vastaa. Suosittelen tätä ajattelutapaa!

Asiakaslähtöinen kuluttajaviestintä luo kiinnostavia puheenaiheita, joihin tuote tai palvelu vastaa. Se tarjoaa elämyksiä, joihin kuluttajilla on mahdollisuus osallistua. Parhaimmillaan se herättää vahvoja tunteita.

Vaikken missään nimessä kehota kopioimaan kilpailijan kikkoja, kannattaa Woltin some-meiningistä kuitenkin napata inspiraatiota. Muutama huomio Woltin onnistuneesta tyylistä kiteytettynä yhteen päivitykseen:

Hyvät naiset ja miehet. Vain tänä perjantaina.WOLT JAKAA HELSINGISSÄ 150:LLE SATUNNAISELLE KOTIINKULJETUKSEN…

Julkaissut Wolt 19. helmikuuta 2016

Woltin tempaus jakaa ilmaisia ämpäreitä (jonottamatta!) on mainio. Ensinnäkin, huumoria on käytetty. Woltilla on oma, tunnistettava ja rento tyyli puhua somessa. Toisekseen, asia koskettaa paikallisesti: Jonotetaanko New Yorkissa tai Kööpenhaminassa ämpäreitä? Tuskin. Kolmanneksi, päivitys on ajankohtainen. Sellainen päivitys, jonka voisi julkaista milloin vain on harvoin yhtä osuva, kuin ajan hermoon osuva päivitys.

Rakas Foodora, päätän avoimen kirjeeni tähän. Arvostan palveluanne ja vilpittömästi toivon, että some-viestintänne yltäisi pian samalle tasolle. Joudun muuten valitettavasti luopumaan seuraamisestanne. Meidän asiakkaiden etu on se, jos Suomessa toimii kaksi kilpailevaa ruoan kotiinkuljetuspalvelua. Toivottavasti pysytte tasaväkisinä!

(Jos artikkelin Facebook-upotukset eivät näy, klikkaa kuvien päivämäärien kohdalla olevia linkkejä.)

Olisin halunnut loppukevennykseen Egotripin Polkupyörälaulun, mutta siihen ei ole videota. Linkataan sitten toinen mainio pyöräilylaulu eli Queenin Bicycle Race. Varokaa alastomia pyöräilijöitä eli videossa paljasta pintaa!

Lanseeraus suuren maailman tyyliin

Tänä syksynä nähtiin yksi hauskimmista lanseerauskampanjoista ikinä, kun Muppetit pohjustivat syyskuussa alkanutta TV-sarjaansa USA:ssa. Muppeteilta voi oppia paljon. 

Elokuussa monen maailma järkkyi, kun uutinen Kermitin ja Miss Piggyn erosta saavutti median. Pitkään yhtä pitänyt (tosin ajoittain on-off-suhteessa elänyt) pariskunta sai laajalti palstatilaa niin perinteisissä juorulehdissä kuin vaikkapa Timen verkkosivuilla. He myös esiintyivät TV:n talkshow-ohjelmissa, kuten mikä tahansa julkkispariskunta. Toki muut julkkispariskunnat eivät kykenisi heittämään erostaa yhtä sarkastisen hersyvää huumoria kuin Kermit ja Miss Piggy.

Elokuun loppupuolella Muppettien lanseerauskampanjaan rekrytoitiin myös muita julkkiksia. Muun muassa Nälkäpeli-elokuvista tuttu näyttelijä Liam Hemsworth korkkasi Instagram-tilinsä flirttailevalla yhteiskuvalla Miss Piggyn kanssa. Heräsi kysymys: voisiko possujen kuningatar seurustella näyttelijäkomistuksen kanssa!??!

Spent Friday with the most beautiful girl in the world. Kermit, #SorryNotSorry. #TheMuppets #misspiggy

Kuva, jonka Liam Hemsworth (@liamhemsworth) julkaisi 31. 08ta 2015 klo 8.17 PDT

 

Sen lisäksi, että kampanjassa hyödynnettiin muiden julkkisten some-tilejä, luotiin niillekin Muppeteille, joilla sellaista ei vielä ollut tilit mm. Instagramiin ja Twitteriin. Esimerkiksi elokuun alun kohutun erouutisen vahvisti tuoreeltaan itse Miss Piggy Twitterissä virallisella lausunnolla.

Twitteristä löytyy oma tili tottakai myös Kermitille ja Gonzolle, ruotsalaiselle kokille ja Elukalle sekä uudelle hahmolle: Kermitin tyttöystävälle Denise-possulle. Huomioitavaa on se, ettei näiden tilien aktiivisuus päättynyt lanseerauskampanjaan eivätkä ne myöskään pelkästään tuuttaa ennaltamääriteltyä sisältöä vaan ovat avoimia keskustelulle.

IMG_0226

Mitä Muppeteilta voi oppia?

Vastaavanlaista kampanjaa on toki vaikea toteuttaa ilman yleisölle tuttuja, hyvin brändättyjä hahmoja. Mutta jos brändilläsi on maskotti tai persoona, jota voisi hyödyntää, kannattaa miettiä hahmolle omaa tiliä ehkä yllättäväänkin mediaan. Vai mitä mieltä olette Barbie-nuken omasta LinkedIn-tilistä? Ei ehkä ihan ensimmäisenä tulisi mieleen, että Barbien kohderyhmä olisi ammattiverkostossa, mutta tavallaan kattavan uran lukemattomilla eri aloilla tehnyt Barbie sopii LinkedIniin erinomaisesti. Ja eivät ne ihan nuorimmat Barbien ystävät itse siellä lelukaupassa käy!

Vaikkei lanseeraus suuren maailman tyyliin olisi mahdollinen, voi Muppettien kampanjasta pistää korvan taakse ainakin seuraavanlaisia ajatuksia:

  • Minkä tahansa lanseerauksen markkinointi kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.
  • Samoin kampanjaan kannattaa aina suunnitella myös jatkuvuutta. Esim. some-tilejä ei koskaan kannata luoda vain lyhytaikaista käyttöä varten.
  • Jos brändillä on maskotti tai muu hahmo, sitä kannattaa hyödyntää kuin oikeaa persoonaa sosiaalisessa mediassa.
  • Itseään tai brändiään ei kannata ottaa liian vakavasti.
  • Sitouta sidosryhmät levittämään viestiä puolestasi!

 

Toivon, että Muppettien uusi TV-sarja on pian nähtävissä myös Suomessa. Sitä odotellessa katson repeatilla ruotsalaisen kokin tulkintaa Rapper’s Delight -klassikkokipaleesta.

 

Mene siitä, mistä aita on matalin

Olen seurannut ehkäpä vuoden verran Live Nation Finlandin Facebook-sivua. Olen jo pitkään miettinyt, kerrotaanko sivulla koskaan mistään muusta, kuin One Direction -yhtyeen kesäkuisesta Helsingin keikasta. Tänään minun piti käydä selaamassa sivun aikajanaa tarkistetaakseni asia.

Kyllä, Live Nation Finland julkaisee Facebookissa paljon erilaisia päivityksiä liittyen erilaisiin tapahtumiin. Lokakuusta lähtien (kun Suomen kaikka julkistettiin) on sivulla kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa kerrottu jotakin One Directioniin liittyvää. Eikä pelkästään Helsingin konserttiin. Kiertueen alusta saakka sivulla on julkaistu tunnelmia keikoilta eri puolilla maailmaa ja haastettu seuraajia arvailemaan, mitä biisejä Helsingin keikalla tullaan kuulemaan. Sivulla on myös kerrottu tärkeistä yhtyettä koskevista saavutuksista, kuten siitä, että 1D:n jäsenten keskinäinen twiitti on yksi kaikkien aikojen jaetuimpia.

//

One Directionin kuulumiset ovat suositumpia Twitterissä kuin Yhdysvaltain presidentin, way to go boys!

Posted by Live Nation Finland on 18. tammikuuta 2015

Jos ylläpitäisin Live Nation Finlandin Facebook-sivua, minäkin menisin siitä, mistä aita on matalin. Poikabändeillä ja tällä hetkellä niistä suosituimmalla One Directionilla on maailman aktiivisimmat fanit. Poikabändifanien omaa luokkaansa olevasta aktiivisuudesta kertovat heidän järjestämänsä tempaukset sekä se, että jos missä tahansa musiikkialan kilpailussa missä tahansa päin maailmaa on yleisön äänestyksellä määräytyvä kategoria, sen voittaa One Direction.

Miellyttämällä tätä aktiivista joukkoa Live Nation Finland saa sivuilleen hyvää aktiivisuutta ja sitoutuneisuutta. Oi, niin kadehdittu orgaaninen näkyvyys Facebookissa paranee, kun päivityksiin reagoidaan ja kaltaiseni sivun seuraajat muistavat seuraavansa kyseistä sivua. Joskus todella kannattaa mennä siitä, mistä aita on matalin.

IMG_0161

Asialla on toki kääntöpuoli: Jos minua seuraajana ei 1D voisi vähempää kiinnostaa, saattaisin lopettaa Live Nation Finlandin seuraamisen kokonaan, koska mielikuvani on se, ettei sivulla muusta puhuta. Tätä mielikuvaa ei auta se, että nopean silmäilyn perusteella sivun kakkossuosikkiaihe on söpöpoika-artisti Cody Simpson, joka uponnee pitkälti 1D:n kanssa samaan kohderyhmään.

Kuten aina someviestinnässä, on Facebookissa valittava massojen tavoittamisen ja erilaisten kohderyhmien puuhuttelun välillä. Toivon, että kesäkuun 1D-keikan hehkutuksen myötä Live Nation Finland saavuttaa Facebookin osalta tavoitteensa, eikä samalla menetä muista kuin söpöpojista kiinnostuneita tapahtumien ystäviä seuraajalistoiltaan.

Onko jatkuva One Direction -tykitys saanut minut lopettamaan Live Nation Finlandin FB-sivun seurannan? Ei, koska kuten minut tuntevat hyvin  tietävät, poikabändimusiikki on (ei niin) salainen paheeni. Loppukevennyksenä iloinen kesänodotusbiisi:

Iso paha viranomainen

Päättyvänä vuonna moni asia on herättänyt hirveän haloon. Erityisesti Suomen virkamiehet, nuo täysin ikävää ilkeyttää kansalaisia kiusaavat turhakkeet, ovat saaneet monet pahoittamaan mielensä somessa.  Viski on Suomessa virallisesti kielletty, kirppareita ei saa järjestää (ainakaan Eirassa) ja terasseja ei ensi kesänä Helsingin katukuvassa nähdä. Vai miten se meni? Jotain jostain kuulin, pahoitin mieleni ja jaoin iskulauseet kaikissa sosiaalisen median kanavissa enkä tietenkään tarkistanut taustatietoja.

P1230732

Vika aina viranomaisessa?

Itseäni eniten ihmetyttänyt somekuohunta oli luksustaksipalveluita tarjoavan Uberin voimakas puolustaminen somessa ihan taas vain tahallaan ikäviä virkamiehiä vastaan. Olen itsekin käyttänyt Uberia ulkomailla ja ollut äärimmäisen tyytyväinen palveluun. Silti pidän pikkasen kohtuuttomana Uberin tapaa tulla markkinoille käytännössä laittomalla Pop-palvelulla ja julistautua sorretuksi marttyyriksi. Samantapaista on tapahtunut useassa maassa.

Ainakin itse pidän hyvänä asiana sitä, että taksipalveluita tarjoavan yrityksen kuskeilta vaaditaan taksilupa. Tämä ei ole ihan vain viranomaisten kiusantekoa vaan asiakasten etu ja turvallisuustekijä.

Nyt-liitteen Jussi Pullinen muuten kirjoitti marraskuussa hyvän yhteenvedon Uberista yrityksenä. Kannattaa lukea!

Viranomaiskielloista tuli mieleen tänä vuonna lukemani artikkeli Kalliioon suunnitellusta viinibaarista (en valitettavasti löytänyt linkkiä). Baarisuunnitelma kosahti väkevien alkoholijuomien tarjoiluun liittyviin kokemusvaatimuksiin tarjoilijoille. Artikkelissa haastateltu virkamies harmitteli sitä, että valtaosa anniskeluhakemuksia hakevista yrittäjistä ei näytä tietävän tai kiinnostuvan nimenomaan viinitarjoilun mahdollistavasta luvasta. Suomalaiseen ajatteluun näyttää kuuluvan se, että jos kerran anniskeluoikeuksia haetaan, haetaan sitten täysiä oikeuksia, vaikka oltaisiinkin perustamassa nimenomaan viinibaaria.

Tässäkin tapauksessa olisi viranomaisten jäykkyyden taivastelun sijaan voinut kysyä, miksei viinibaarin perustajille riittänyt viinin anniskeluun tarkoitettu lupa, jonka kriteerit he olisivat haastatellun viranomaisen arvion mukaan täyttäneet?

Uuden vuoden toive (ja lupaus)

Ensisilmäyksellä Kurion tuoreessa 2015 trendiraportissa näyttää taas olevan hyviä toiveita tulevalle vuodelle. Henkilökohtaisesti toivoisin myös suomalaisessa somekeskustelussa aiempaa vähemmän jokaiseen trendikelkkaan lähtemistä ja enemmän omaa ajattelua. Myös markkinointiviestinnän ammattilaisilta. Pyrin myös itse tsemppaamaan tässä asiassa.

Niin ja hei mitenkäs se Ello? Kuinka moni palvelua syksyllä hehkuttanut on enää viime aikoina kirjautunut sisään? Eikä se Facebook ole vieläkään kokenut joukkopakoa ja menettänyt relevanttiuttaan.

Sori vaan, mutta Ellosta tuli mieleen Hello.

Tee tarinatekoja — Case Air New Zealand

Video tekee kovasti tuloaan merkkinointiviestintään. Se on oiva keino käyttää tarinankerrontaa viestinnän keinona: herättää tunteita ja koukuttaa kuuntelemaan. Mutta kuinka moni Suomessa videoviestintään tarttunut tekee tarinatekoja?

Kun mietin, millaisia markkinointiviestinnän videoita muistan Suomessa nähneeni, tuntuu niistä suurin osa jollakin tapaa irrallisilta. Ja kyllä, vertaan nyt epäreilusti kansainväliseen huipputasoon.

IMG_0145

Otetaan esimerkiksi lentoyhtiö Air New Zealand. Yhtiö on jo vuosia tehnyt markkinointiyhteistyötä Taru sormusten herrasta ja Hobitti-elokuvien tuotttajien kanssa. Yhteistyö on luontevaa, koska elokuvasarjat on kuvattu Uudessa-Seelannissa ja alueen matkailu on saanut sitä myötä hyvää nostetta.

Kaikki elokuvasarjojen osat on julkaistu joulumarkkinoille. Samoin syksyyn on ajoittunut aina edellisen elokuvan DVD-julkaisu. Se, että elokuvien oman markkinoinnin lisäksi kumppanit käyttävät elokuvien teemoja markkinoinnissaan on erinomainen win-win-tilanne.

Air New Zealand on muun muassa maalannut Smaug-lohikäärmeen kuvan koneensa pyrstöön. Eniten huomiota näin digitaalisen viestinnän aikakautena ovat kuitenkin saaneet YouTube-videot.

 

Uusin video on turvallisuusvideo, joka on tehty tarinan muotoon. Videossa vilahtaa elokuvien näyttelijöitä, hahmoja ja tosifanien DVD-ekstroilta tunnistamia taustavoimia. Samalla kerrataan lentomatkan turvallisuusohjeet. Idea ei ole uusi — vuonna 2012 lentoyhtiön ensimmäinen Hobitti-aiheinen markkinointivideo oli myös turvallisuusvideo — mutta toimiva.

Miten tämä nyt sitten eroaa tekojen tasolla suomalaisista YouTubessa julkaistuista markkinointivideoista?

Siten, että kyseiset turvallisuusvideot ovat olleet oikeasti käytössä Air New Zealandin lennoilla.

Jos verrataan vaikka Finnairin sinällään ansiokkaisiin Muumi- ja Marimekko-aiheisiin kampanjoihin, mielestäni niissä oltaisiin voitu mennä vielä pidemmälle. Ihan kelpoja markkinointikampanjoita, mutta mahdollisuuksia kokemuksellisempiin tekoihin olisi enemmänkin. Sama koskee kaikkia nyt muistamiani kotimaisia, viihteellisiäkin markkinointivideoita. Ne ovat jääneet kampanjoinnin tasolle, kun niistä olisi voinut olla teoiksi asti. Moni brändi ja yritys on oikeilla jälijillä, mutta vielä yksi askel eteenpäin veisi markkinoinnin ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Voin vain kuvitella, miltä Uuteen-Seelantiin lempielokuviensa maisemiin suuntaavasta lentomatkustajasta tuntuu lähtöhetkellä kokea koneessa Keski-Maahan sijoittuva turvallisuusvideo!

ps. Pöllin tämän tekstin otsikon AC-Sanaforin blogiin osittain samalla otsikolla kirjoittaneelta Anne Kalliomäeltä. Kiitos Annelle inspiraatiosta tarinatekoihin!

Hiljattain julkistettiin, että ohjaaja Peter Jackson on pyytänyt LOTR-elokuvissa Pippiniä näytellyttä Billy Boydia tekemään viimeisen Hobitti-elokuvan tunnuskappaleen. Boyd onkin lahjakas muusikko ja odotan tunnuskappaletta innolla. Odotellessamme voimme kuunnella hänen Beecake-yhtyeensä aiempaa musiikkia:

Miksi Neumann ei puhuttele Motörhead-faneja?

Motörhead julkaisi Facebook-sivuillaan kuvan, jossa keskimmäisenä kolmesta herrasta komeilee Neumann. Siis kyllä, Dingosta tuttu Neumann. Lähestulkoon jokaisen sivun suomalaisen seuraajan reaktio asiaan oli tiivistettynä ”WTF?!”.

Kyseisessä päivityksessä on kyse Motörheadin oluen lanseerauksesta. Kyseinen juoma on pian saatavilla erinäisistä marketeista Suomessa. Sinällään hienoa, että markkinoinnissa on haluttu puhutella suomalaista kohderyhmää paikallista julkkista hyväksikäyttäen.

Miksi yleisö ei reagoikaan halutusti?

Mieleeni on jäänyt kerran ProComin tilaisuudessa kuulemani anekdootti erään merkittävän suomalaisen brändin some-viestinnästä ulkomailla. En mainitse firmaa, koska en ole varma tarinan julkisuudesta (vaikka se avoimessa seminaarissa kerrottiinkin). USA:ssa brändin paikallinen viestintätoimisto oli päättänyt nostaa Facebook-sivulla esiin suomalaisen urheilusankarin, moninkertaisen olympiavoittajan Matti Nykäsen oikein kuvapäivityksen kera. Viestintäjohtaja sai pikaisesti soittaa Amerikkaan ja selittää, miksi kyseinen urheilusankari ei nyt kuitenkaan edustanut sitä Suomi-kuvaa, mitä brändi halusi välittää.

Neumannin kuvassa Motörheadin sivuilla on jotain samaa, vaikkei b(r)ändi sitä heti tajunnutkaan, vaan yleisö. Neumann ei vastaa fanien Suomi-kuvaa, eikä puhuttele heitä. Moni kommentoikin sivulla, että odotti bändin olutta, mutta ”Neumann pilasi sen”. Fanina on todella vaikeaa sulattaa sitä, jos ihailun kohde epäonnistuu yleisön puhuttelussa. Hyvän brändin pitäisi herättää samansuuntaisia intohimoja, kuin hyvän bändin.

P1110754

Älä oleta, tarkista

Viestintännässä ulkomaille kannattaa aina hyödyntää paikallisia toimijoita (kotimaasta koordinoiden). En usko siihen, että mikään yritys tai toimisto pystyisi menestyksekkäästi viestimään oman maansa rajojen ulkopuolelle — ainakaan pitkällä tähtäimellä. Niinkin lähekkäin sijaitsevat maat kuin Suomi ja Ruotsi ovat yllättävänkin erilaisia, kun tarkastellaan markkinointiviestinnän onnistumisen avaimia. Puhumattakaan kulttuuriltaan selvästi päälisin puolinkin erilaisista maista.

Nykänen-casesta voimme kuitenkin myös oppia sen, ettei paikallisen toimiston kannata antaa puuhata pelkästään omien oletustensa pohjalta. Yritys itse tuntee brändinsä parhaiten ja myös sen, mihin se halutaan yhdistää ja mihin ei.

Pidä mielessä:

  1. Puhuttele kohdeyleisöäsi heidän tyylillään
  2. Paikallisuus on valttia viestinnässä
  3. Tarkista, tarkista, tarkista

Jottei tästä nyt jää sellainen kuva, etten arvostaisi Neumannia, nostetaan tähän loppuun Dingon video. Dingo oli ensimmäinen musiikillinen idolini ja rakastan heidän musiikkiaan edelleen. Kyllä asia vain on niin, että jos jotain bändiä fanittaa jo alle kouluikäisenä, on ihastuksesta kai mahdotonta koskaan kasvaa pois. Eikä tarvitsekaan.