Kaiken maailman asiantuntijat

Yle Urheilu nimitti kaksi yleisurheiluasiantuntijaa. Itse en ole urheiluihmisiä enkä osaa arvioida heidän pätevyyttään, mutta arvostan heidän esittelyään Ylen verkkosivulla. TV-kanavilla ei nimittäin pahemmin ole tapana esitellä urheiluasiantuntijoitaan.

Kuten sanoin, en ole urheiluihmisiä. Joskus kuitenkin saatan katsoa esimerkiksi MM-tason jääkiekko- tai jalkapallo-ottelun. On raivostuttavaa yrittää arvailla, ketä ihmeen tyyppejä TV-studiossa erätauoilla istuu puhumassa. Heidät on nimittäin tapana esitellä niinkin informatiivisesti kuin ”Yle Urheilun asiantuntija”, ”MTV:n jääkiekkoasiantuntija” tai ”Nelosen asiantuntija”.

On totta, että kyseiset asiantuntijat tuppaavat olemaan kyseessä olevan urheilulajin (entisiä) huippuja. Näin ollen lajin aktiivisille seuraajille he ovat tuttuja. Mutta entä me satunnaiset katsojat? Ilmeisesti meillä ei ole merkitystä, koska asiantuntijoiden taustoja, titteleitä, nykyisiä työnantajia tai ylipäätään mitään lisätietoa ei nähdä tarpeelliseksi esittää.

Jos nyt otetaan esimerkiksi juuri yleisurheiluasiantuntijaksi nimitetty Jarkko Finni. Sen sijaan, että hänen nimensä alla ruudussa lukee ”Yle Urheilun asiantuntija”, voisiko siinä lukea ”entinen MM-tason 10-ottelija ja valmentaja”? Pidempi teksti, joka varmastikaan kata koko hänen pätevyyttään. Mutta aika paljon informatiivisempi kuin pelkkä ”asiantuntija”, eikö totta?

p1000288

Asiantuntijuudella on arvonsa

Asiantuntijoista tuli mieleen toinen mieltäni jo pitkään painanut TV-kanavien tapa:

Kun ministeritasolta pari vuotta sitten kommentoitiin kaiken maailman dosentteja, oli media valppaana puolustamassa tutkijoita ja tiedemiehiä. Poliittisen päätöksenteon tueksi tarvitaan tietoa. Olen jo vuosia miettinyt, miksi median omiksi asiantuntijoiksi aiheesta kuin aiheesta kuitenkin riittävät omat toimittajat?

Sain opiskeluaikana Yle-vierailulla tähän sen suuntaisen vastauksen, että koska toimittajat seuraavat päivät pitkät tiettyjä aiheita, ovat he näiden aihepiirien asiantuntijoita. Miksi siis lähteä esimerkiksi yliopistolle asti kysymään samaa asiaa mahdollisesti vuosia työkseen tutkineelta? Kaikella kunnioituksella toimittajille: tieteellä, tutkimuksella ja aidolla asiantuntijuudella on arvonsa. Vaikka kollegan haastattelu pienen työmatkan sijaan onkin kustannustehokasta.

Loppukevennykseksi mietin Antti Tuiskun Mä hiihdän -videota. Kyseinen video ja biisi ei kuitenkaan ole läheskään yhtä hyvä kuin Tuiskun aiempi urheiluaiheinen (tavallaan) pläjäys:

 

Mainokset

Tiedote ei ole kuollut

Viimeksi eilen minulta kysyttiin, kannattaako lehdistöviestintää – esimerkiksi tiedotteita – tehdä enää ollenkaan? Joka paikassa kun korostetaan sisällöntuotantoa omiin kanaviin ja sosiaalisen median roolia nopeassa tiedonvälityksessä. Vastaukseni siihen, kannattaako lehdistöviestintää edelleen tehdä? Totta hemmetissä kannattaa!

Olen itsekin sisältömarkkinoinnin puolestapuhuja, mutta teen työssäni myös hyvinkin perinteistä lehdistöviestintää. Menestyksekkäästi. Uudet kanavat ja keinot ovat tärkeitä, mutta niistä innostuessa ei ole mitään syytä heittää vanhoja roskikseen.

IMG_0154

Väitän, että valtaosan toimittajista tavoittaa edelleen paremmin sähköpostitse kuin somessa. Varsinkin, jos oma kohderyhmä sisältää muutakin kuin maan viisi suurinta mediaa, joissa väitän toimittajien someaktiivisuuden olevan muita medioita merkittävämpää. Eli kyllä, ihan perinteisiä tiedotteita kannattaa edelleen lähettää ihan perinteisesti sähköpostitse.

Tänä päivänä tiedotteet menevät usein mediassa jopa helpommin ja suoremmin läpi aiempaan verrattuna. Kun toimituksissa resurssit tiukkenevat, uutisten tekoon jää vähemmän aikaa. Tällöin hyvin kirjoitettu tiedote oikein kohdennettuna voi pelastaa toimittajan päivän ja päästä lähes sellaisenaan julkaisuun. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, onko se hyvä vai huono asia kaikissa tilanteissa.

Vaikka on totta, että toimittajia on aiempaa vaikea saada paikan päälle tapahtumiin tai tekemään haastatteluita, ei kasvokkaisten mediasuhteiden ylläpidosta kannata kuitenkaan kokonaan luopua. Panostetaan laatuun määrän sijaan. Jos asianne on oikeasti kohdemedialle kiinnostava, tapaaminen onnistuu kyllä.

Loppukevennyksenä Queenin muistutus siitä, että uusi ei aina ole parempi kuin vanha. Radio Ga Ga oli ylistyslaulu radiolle siinä vaiheessa, kun musiikkitelevision uskottiin tappavan sen sukupuuttoon. Toivottavasti Freddie Mercury on pilven reunalla iloinen siitä, että radio on edelleen voimissaan.

Jargon toimii tiedotteessa vain erikoistapauksissa – case Apulanta

Viime viikolla Apulanta-yhtye kertoi basistinsa lähdöstä hauskalla tiedotteella, joka oli otsikoitu ”Apulanta Oy:n matalataajuusosaston projektijohtaja Sami Lehtinen jättää tehtävänsä”. Uutinen olisi joka tapauksessa ylittänyt uutiskynnyksen, koska Apulanta on yksi maamme lähihistorian menestyksekkäimmistä yhtyeistä. Erikoislaatuisella tiedotteella he saivat useassa mediassa sanella omat perusviestinsä, kun tiedote julkaistiin sanasta sanaan.

Apulannan tiedotteessa esitettiin tiedotettava asia täysin toisen maailman tyylillä.  Tiedotteessa on seurattu yritysten pahimpien bullshit bingo -tiedotteiden kieltä ja kaavaa.

”Organisaatiomuutokset edelleen dynamisoivat Apulanta Oy:n tuotekehitystyötä, asiakaspalveluorientoituneisuutta sekä edesauttavat työhyvinvointia. Uusia innovaatioita tullaan julkistamaan Q3:een mennessä.”

Siis mitä?

IMG_0156

Miksi jargonia kannattaa välttää?

Valitettavan moni yritys käyttää tiedotteissaan kieltä, jossa viljellään paljon monimutkaisia sanoja sanomatta oikeastaan mitään. Ja kyllä, tiedän miten vaikeaa monissa yrityksissä on vakuuttaa johto ja lakiosasto ensinnäkin siitä, että asioita voidaan kertoa ulospäin ja toiseksi siitä, että asiat voi sanoa turhia kiertelemättä. Eikö ymmärrettävyys lopulta ole se tärkein asia?

Apulannan tapauksessa jokainen rock-musiikin ystävä ymmärtää, mitä tässä halutaan sanoa:

”Matalataajuusosaston organisaatiomuutokset eivät aiheuta toimenpiteitä yhtiön olemassa oleviin tai tuleviin asiakkuuksiin, projektiyhteistyöhön eikä käytännön kenttätyöhön. Uuden matalataajuusohjelman lanseeraus ja projektijohtajan esittely suoritetaan 6.6. Saaristo Openissa Kaarinassa.”

Monen yrityksen liiketoiminta on kuitenkin toimittajillekin tuntemattomampaa, kuin mitä yritys luulee tai toivoo. Jos et kerro viestiäsi selkeästi, otat riskin sen väärinymmärtämiseen. Otat myös riskin toimittajien ärsyttämiseen. Toimittajat vastaanottavat aivan liikaa tiedotteita. Jos sinulla ei ole asiaa tai olet piilottanut sen jargon-vyörytykseen, toimii tiedote tavoitteitasi vastaan.

Vinkit

  1. Ole ymmärrettävä. Mieti, miten kertoisit asian omin sanoin. Miksi käyttää tiedotteessa muunlaista kieltä?
  2. Pysy olennaisessa. Mieti, onko jargonista lisäarvoa vai käytetäänkö pitkiä sanoja ja lauseita täyttämään tilaa? Tiedotteen ei tarvitse olla pidempi kuin yksi kappale, jos asiasi on lyhyt.

Tätä Apulannan tiedotteessa ei käytetty, mutta haluan sen mainita. ”Olemme ylpeitä saadessamme kertoa…” on oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa turhaa sanahelinää. Eikö pelkästään se, että jostain asiasta tehdään tiedote kerro siitä, että yritys haluaa jostakin asiasta kertoa? Tuoko asian alleviivaaminen viestin perillemenon kannalta mitään lisäarvoa? Tätä kannattaa miettiä jokaisen lauseen ja sanan kohdalla.

Loppukevennyksenä linkki Anna mulle piiskaa -kappaleen ensiesitykseen jyrki-ohjelmassa vuonna 1996. Muistan jostain lukeneeni yhtyeen väsänneet kappaleen viime tingassa televisiolähetystä varten. Ihan hyvin väsätty, sillä kyseinen biisi nosti yhtyeen täysin uudelle tasolle.