Uudelleenlanseeraus on haastava laji

Don huonot palaa keikkalavoille tänä syksynä. Nopealla googlauksella löysin aiheesta 3 mediaosumaa. Liian paljon, liian usein.

Väärinymmärrysten välttämiseksi faktat alkuun: Minulla on jo liput syyskuun Tavastian keikalle. Ostin ne heti lipunmyynnin alettua. Don huonot oli nuoruuteni merkityksellisin bändi.

Mutta silti: Edellisestä comebackistä on vain kaksi vuotta. Ja se oli jo toinen paluu. Jos nyt vertaa vaikkapa Ultra bran kesäkeikkoihin, niin puhutaan aivan eri tason huomioarvosta. Ultra brassa on taas uutuusarvoa, Donkkareissa ei.

IMG_0269

Vertaistan nyt tilanteen viestijän työssä tuttuun tilanteeseen: uutisoipa aina vaan uudestaan asiasta, joka pysyy samana.

Hyvä esimerkki on tuotteiden uudelleenlanseeraukset. Ei, se uusi pakkausväri ei tee vanhasta tuotteesta mediaseksikästä. Viestintään täytyy siis keksiä jotain lisäarvoa. Jos omassa tarinassa ei ole itsessään mitään uutta, se kannattaa liittää itseään isompaan ilmiöön.

Rakenna isompi ilmiö

Don huonojen tapauksessa tällainen ilmiö on maailmalla yleistynyt tapa soittaa konsertissa takavuosien hittialbumi kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa Hyvää yötä ja huomenta alusta loppuun. Yhtye kyllä kertoo asian tiedotteessaan, mutta ilmiöstä olisi ehkä kannattanut rakentaa isompi tarina, jonka uusin ilmentymä syksyn Donkkari-keikat ovat.

En tiedä, onko kyseessä Suomessa uusi ilmiö, mutta ainakin tämän tason artistien keikoilla väitän näin olevan. Don huonot olisi voinut omistaa ilmiön. Sen sijaan syksyn keikat saivat muutaman maininnan lähinnä musiikkimedioissa.

Ensi kerralla viestintää kannattaa suunnitella pitkäjänteisemmin ja lähestyä sitä omaa tuotetta tai palvelua isommasta perspektiivistä. Tai sitten paluukeikkojen väliin tulee jättää noin 15 vuotta, jotta uutiskriteerit täyttyvät.

Tällä kertaa tosin en valita. Vaikka jos saisin valita, kuulisin mieluiten Don huonojen levyistä keikalla kokonaisuudessaan Kameleontin.

Tässä loppuun luonnollisesti Hyvää yötä ja huomenta -albumin nimikkokappale. Ja kyllä, se eturivin innokas tyttö olen minä lähes 20 vuotta sitten…

Mainokset

Tiedote ei ole kuollut

Viimeksi eilen minulta kysyttiin, kannattaako lehdistöviestintää – esimerkiksi tiedotteita – tehdä enää ollenkaan? Joka paikassa kun korostetaan sisällöntuotantoa omiin kanaviin ja sosiaalisen median roolia nopeassa tiedonvälityksessä. Vastaukseni siihen, kannattaako lehdistöviestintää edelleen tehdä? Totta hemmetissä kannattaa!

Olen itsekin sisältömarkkinoinnin puolestapuhuja, mutta teen työssäni myös hyvinkin perinteistä lehdistöviestintää. Menestyksekkäästi. Uudet kanavat ja keinot ovat tärkeitä, mutta niistä innostuessa ei ole mitään syytä heittää vanhoja roskikseen.

IMG_0154

Väitän, että valtaosan toimittajista tavoittaa edelleen paremmin sähköpostitse kuin somessa. Varsinkin, jos oma kohderyhmä sisältää muutakin kuin maan viisi suurinta mediaa, joissa väitän toimittajien someaktiivisuuden olevan muita medioita merkittävämpää. Eli kyllä, ihan perinteisiä tiedotteita kannattaa edelleen lähettää ihan perinteisesti sähköpostitse.

Tänä päivänä tiedotteet menevät usein mediassa jopa helpommin ja suoremmin läpi aiempaan verrattuna. Kun toimituksissa resurssit tiukkenevat, uutisten tekoon jää vähemmän aikaa. Tällöin hyvin kirjoitettu tiedote oikein kohdennettuna voi pelastaa toimittajan päivän ja päästä lähes sellaisenaan julkaisuun. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, onko se hyvä vai huono asia kaikissa tilanteissa.

Vaikka on totta, että toimittajia on aiempaa vaikea saada paikan päälle tapahtumiin tai tekemään haastatteluita, ei kasvokkaisten mediasuhteiden ylläpidosta kannata kuitenkaan kokonaan luopua. Panostetaan laatuun määrän sijaan. Jos asianne on oikeasti kohdemedialle kiinnostava, tapaaminen onnistuu kyllä.

Loppukevennyksenä Queenin muistutus siitä, että uusi ei aina ole parempi kuin vanha. Radio Ga Ga oli ylistyslaulu radiolle siinä vaiheessa, kun musiikkitelevision uskottiin tappavan sen sukupuuttoon. Toivottavasti Freddie Mercury on pilven reunalla iloinen siitä, että radio on edelleen voimissaan.