Uudelleenlanseeraus on haastava laji

Don huonot palaa keikkalavoille tänä syksynä. Nopealla googlauksella löysin aiheesta 3 mediaosumaa. Liian paljon, liian usein.

Väärinymmärrysten välttämiseksi faktat alkuun: Minulla on jo liput syyskuun Tavastian keikalle. Ostin ne heti lipunmyynnin alettua. Don huonot oli nuoruuteni merkityksellisin bändi.

Mutta silti: Edellisestä comebackistä on vain kaksi vuotta. Ja se oli jo toinen paluu. Jos nyt vertaa vaikkapa Ultra bran kesäkeikkoihin, niin puhutaan aivan eri tason huomioarvosta. Ultra brassa on taas uutuusarvoa, Donkkareissa ei.

IMG_0269

Vertaistan nyt tilanteen viestijän työssä tuttuun tilanteeseen: uutisoipa aina vaan uudestaan asiasta, joka pysyy samana.

Hyvä esimerkki on tuotteiden uudelleenlanseeraukset. Ei, se uusi pakkausväri ei tee vanhasta tuotteesta mediaseksikästä. Viestintään täytyy siis keksiä jotain lisäarvoa. Jos omassa tarinassa ei ole itsessään mitään uutta, se kannattaa liittää itseään isompaan ilmiöön.

Rakenna isompi ilmiö

Don huonojen tapauksessa tällainen ilmiö on maailmalla yleistynyt tapa soittaa konsertissa takavuosien hittialbumi kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa Hyvää yötä ja huomenta alusta loppuun. Yhtye kyllä kertoo asian tiedotteessaan, mutta ilmiöstä olisi ehkä kannattanut rakentaa isompi tarina, jonka uusin ilmentymä syksyn Donkkari-keikat ovat.

En tiedä, onko kyseessä Suomessa uusi ilmiö, mutta ainakin tämän tason artistien keikoilla väitän näin olevan. Don huonot olisi voinut omistaa ilmiön. Sen sijaan syksyn keikat saivat muutaman maininnan lähinnä musiikkimedioissa.

Ensi kerralla viestintää kannattaa suunnitella pitkäjänteisemmin ja lähestyä sitä omaa tuotetta tai palvelua isommasta perspektiivistä. Tai sitten paluukeikkojen väliin tulee jättää noin 15 vuotta, jotta uutiskriteerit täyttyvät.

Tällä kertaa tosin en valita. Vaikka jos saisin valita, kuulisin mieluiten Don huonojen levyistä keikalla kokonaisuudessaan Kameleontin.

Tässä loppuun luonnollisesti Hyvää yötä ja huomenta -albumin nimikkokappale. Ja kyllä, se eturivin innokas tyttö olen minä lähes 20 vuotta sitten…

Mainokset

Vuosi bloggausta – kootut opit

Vuosi sitten tähän aikaan, tällä lepakkokanavalla istuin yksin kotona, koska mieheni oli työmatkalla. ”Sinkkuviikon” aikana sain konkretisoitua jo jonkin aikaa mielessäni olleen blogin ajatusta kosketeltavammalle tasolle. Nyt vuotta myöhemmin, kun mieheni on samaisessa konferenssissa, ajattelin avata keskeisimpiä oppeja vuoden ajalta.

IMG_1269

  1. Julkaise blogisi vasta, kun siellä on riittävästi sisältöä. Omalla kohdallani tämä tarkoitti sitä, että kirjotin viikon aikana kolme blogitekstiä ennen kuin julkaisin blogin. Sain tästä paljon hyvää palautetta. Jotkut myös peräänkuuluttivat vielä enemmän sisältöä, mutta otin tämän motivaation kannalta ja pyrin alussa tuottamaan nopeasti lisää. Uskon, että monelta olisi jäänyt palaamatta blogiini, jos siellä lanseeraushetkellä olisi ollut vain yksi esimerkki tyylistäni.
  2. Pyri säännöllisyyteen. Kun olet käyttänyt ilmeisimmät ideasi, saattaa inspiraatiossa tulla taukoja. Tähän auttaa tavoite julkaisuaikataulun suhteen. Itselläni tavoite on ollut julkaista noin kerran kuussa. Jos kuukausi on kulunut, ja inspistä ei kuulu, pakotan itseni tyhjän paperin eteen. Yleensä kirjoitusflowta estänyt pato aukeaa kirjoittamalla. Kirjoita mitä tahansa, kunhan kirjoitat. Yleensä punainen lanka alkaa vähitellen muodostua ja edessäsi onkin julkaisukelpoinen tuotos.
  3. Älä kasaa itsellesi paineita. Jos pidät omaa blogia, miksi aiheuttaisit itsellesi turhaa stressiä? Tämä neuvo on vastakkainen edellisen kanssa, mutta tärkeä: jos ei tee mieli kirjoittaa, älä kirjoita! Jos sinulla on blogin suhteen selkeitä ja kunnianhimoisia tavoitteita (toisin kuin minulla), saattaa motivaatiosi ja paineesi olla korkeammalla tasolla kuin minulla. Itse panostan blogiini, mutta elämässäni on tällä hetkellä meneillään paljon tärkeämpiäkin asioita, joten jos taukoa bloggaukseen tulee, niin tulkoon.
  4. Muista jakaa sisältöäsi. Itsestäänselvää, mutta maininnan arvoista. Itse jaan tekstini aina Twitterissä, LinkedInissä ja Facebookissa päivityksinä. Lisäksi olen WP:ssä automatisoinut uuden tekstin julkaisun Google+:ssa – sinne ei muuten tulisi muistettua mennä. Tämän lisäksi julkaisen osan teksteistäni LinkedIn-bloggauksina (tästä lisää seuraavassa kohdassa). Kaikkia kanavia kannattaa kokeilla! Esimerkiksi itse ajattelin ensin, etten julkaise jokaista tekstiä Facebookissa, koska en ajatellut FB-tuttujani kiinnostavan viestintäasiat. Koska olin kuitenkin kertonut siellä blogista lanseerauksen yhteydessä, sain pian kyselyitä lisäteksteistä. Yllättävätkin kaverit arvostavat tekstejäni. Ja toisaalta onhan minulla FB-kontakteissa myös paljon viestintäalan ammattilaisia.
  5. Hyödynnä LinkedIn. Blogini lanseerauksen jälkeen LinkedIn mahdollisti bloggauksen alustassaan. Jos tämä mahdollisuus olisi aiemmin ollut olemassa, olisi tämä blogi saattanut jäädä perustamatta ja olisin tyytynyt LinkedInin blogialustaan. Ammatillisesti tämä on erinomainen tapa tavoittaa samanmielisiä. Itsekin seuraan blogitekstien tähden LinkedInissä useita henkilöitä, joita en muuten tunne. Huomaan myös omien tekstieni leviävän kauas omien verkostojeni ulkopuolelle. Itse en julkaise LinkedInissä kaikkia tekstejäni, koska osa on enemmän viihde- kuin viestintäpainotteisia. Näin siksikin, että LinkedIn-bloggauksen lukijamäärät eivät välttämättä tuo lisäliikennettä tähän blogiin. Eli jos oma tavoite on tuoda nimenomaan omaan alustaan lukijoita, on LinkedInissä linkin jakaminen toimivampi keino kuin koko tekstin uudelleenjulkaisu siellä.
  6. Nimeä blogisi tarkkaan. Blogia perustaessani pohdin tarkkaan eri vaihtoehtoja alustojen, domainien ja nimien suhteen. Tein omat päätökseni luettuani Tuija Aallon ajatuksia itsensä brändäämisestä verkossa. Minulla on onneksi harvinainen nimi, joten nimeni domain oli vielä vapaana ja nimeni kelpaa käyttäjätunnuksena myös some-palveluissa ilman kilpailua. Jos nyt googlaan itseni, löytyy tätä blogia ennen esittelyni työnantajani verkkosivuilla sekä LinkedIn-profiilini. Voin elää tämän tiedon kanssa, molemmat sivut ovat aktiivisempia kuin tämä blogi. On kuitenkin mukava huomata, että kolmantena osumana on jotain omaa: sivu, jossa saan esitellä itseni juuri siten, kuin itse haluan.

Lopuksi vähän tilastotietoa:

Jos luet tätä blogia, tiedät nimeni. Sen kunniaksi yksi viime vuosikymmenten parhaista James Bond -tunnareista: Chris Cornellin You Know My Name.

Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat hyppäsivät some-kohuun

Markkinointikampanjoiden lanseerauksen alla on aina syytä pysähtyä miettimään, miten kampanjasi tullaan mahdollisesti tulkitsemaan ja millaisia riskejä se mahdollisesti sisältää. Käytännössä mitä harmittomimman tuntuiselle kampanjalle olisi hyvä laatia pienimuotoinen kriisiviestintäsuunnitelma. Vähintäänkin Q&A haastavien kysymysten varalle.

Elokuvayhtiö Paramount markkinoi hiljattain Twitterissä uuden Teenage Mutant Ninja Turtles -elokuvan Australian ensi-iltaa. Ensi-iltapäivä Australiassa on syyskuun 11. ja päivämäärä on korostettu mainosjulisteessa.

Paramount on sittemmin poistanut oman alkuperäisen twiittinsä, mutta muiden käyttäjien kommentteja aiheeseen on yhä nähtävillä ja kerätty useille uutissivuille. Erityisesti amerikkalaiset suhtautuvat syystäkin herkästi päivämäärään 9/11. Paramount päätyi esittämään anteeksipyynnön ja poistamaan kysessä olevan kuvan kaikesta markkinointimateriaalista.

IMG_0121 2

Kohu voi olla myös kohtuuton: Kaksi tornia

Tapaus muistutti vuonna 2004 käydystä keskustelusta koskien elokuvaa Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (The two towers). Kyseessä oli elokuvasarjan toinen elokuva, joka pohjautui J.R.R. Tolkienin vuonna 1954 julkaistuun samannimiseen teokseen.

Vuonna 2004 New Yorkin terrori-iskuista oli kulunut vasta kolme vuotta ja World Trade Centerin kaksoistorneihin suunnattu isku oli ymmärrettävästi vielä tuoreena mielessä. Silti elokuvan nimen aiheuttama kohu julkaisupäivän alla tuntui kohtuuttomalta. Elokuvalla ei luonnollisestikaan tarkoituksella viitattu tuoreisiin historiallisiin tapahtumiin, sillä nimi juonsi juurensa 1950-luvulla julkaistusta kirjasta. Tässä kohtaa nimenmuutosta vaatinut adressi oli mielestäni kohtuuton.

En löytänyt verkkohauilla mitään tietoa minkäänlaisesta kannanotosta asiaan ohjaaja Peter Jacksonin (jota henkilökohtaisesti syytettiin hienotunteisuuden puutteesta nimivalinnassa) tai elokuvayhtiö New Line Cineman puolesta vuodelta 2004. Joskus täysin älyttömien syytösten edessä kannattaa olla hiljaa ja pidättäytyä osallistumasta keskusteluun.

Kahden tornin tapauksessa elokuvien (ja kirjojen) suuri ja aktiivinen fanijoukko auttoivat asioiden asettamisessa mittasuhteisiin. Verkkokeskusteluissa nimenmuutosvaatimukset argumentoitiin kumoon. Teinimutanttikilpikonnatkin ovat kuluttajille tuttu brändi, mutteivät tunnu herättävät samanlaisia intohimoja puolustaa asiaa. Elokuvantekijät ja -markkinoijat olivat siis tässä tapauksessa omillaan eivätkä voineet juuri muuta kuin pyytää anteeksi.

Ja toivottavasti oppivat jatkossa testaamaan markkinointimateriaalit ennakkoon erilaisilla yleisöillä sekä valmistautumaan lanseeraukseen kriisiviestintäsuunnitelmalla.

Loppukevennykseksi on pakko heittää vuoden 1990-luvun TMNT-elokuvien kakkososan eli Teinimutanttininjakilpikonnat 2: Mönjän salaisuus ääniraidalta Vanilla Icen Ninja Rap. Go ninja, go ninja, GO!