Konmaritin puhelimeni

Viikko sitten aloitin puhtaalta pöydältä. En täysin tarkoituksella, mutta silti. Uusi puhelimeni oli tyhjä sovelluksista. Mitkä asensin ensimmäisinä? Mitä en ole viikon aikana kaivannut?

Olen joulukuun ajan kahden työpaikan välissä. Jätin vanhan puhelimeni vanhalle työpöydälleni ja saan seuraavan aloittaessani uudessa työpaikassa tammikuun alussa. Välikuukaudeksi sain kaverilta lainaan iPhonen, joka on vanhempaa mallia kuin edellinen puhelimeni. Tämän seurauksena en voinut asentaa varapuhelimeen vanhan puhelimeni varmuuskopiota.

Jokainen sovellus on siis asennettava uudelleen. Jos niitä tarvitsen.

IMG_1204

Somesovellukset ensimmäisinä

Ennen kuin edes puhelinliittymä oli vaihtunut uuteen olin jo asentanut puhelimeen Facebookin, Twitterin, LinkedInin ja Instagramin. Ihan tavallisena päivänä en välttämättä olisi toiminut näin. Todennäköisesti olisin muuna päivänä kaivannut alkuun vain Facebookia.

Olin kuitenkin aamupäivän aikana julkaissut sekä Twitterissä että LinkedInissä postaukset viimeisestä työpäivästäni ja uutisen uudesta työpaikasta. Molemmat herättivät verkostossani reaktioita ja halusin olla mukana keskustelussa. Instagramiin taas päätyi vanhan työpaikan tilille kuva läksiäisistäni ja halusin nähdä sen ja sen herättämät reaktiot.

Illan aikana Facebook pakotti myös erikseen lataamaan Messengerin, jossa rullasi mieheni sukulaisten keskusteluketju joulun aikatauluihin liittyen.

Eipä sitä paljoa muuta tarvitsekaan

Viikkoa myöhemmin olen edellämainittujen lisäksi ladannut puhelimeen vain neljä lisäsovellusta.

  • Hotels.com-sovelluksen joulunajan hotellivarausta varten (päädyin tosin lopulta hoitamaan varauksen tietokoneella)
  • meditaatiosovelluksen Headspace
  • Whatsappin, koska yksi entinen kollega ei käytä Facebookia ja Messengeriä ja halusin tavata hänet nyt joulukuussa
  • Oikotie, koska isomman asunnon etsintä alkaa olla ajankohtaista

Muuta en ole ehtinyt vielä kaivata. Mielessä on käynyt Spotify, koska tavoitteena on koko joulukuun ajan kävellä joka paikkaan ja musiikki on mukava askelten tahdittaja. Olen myös vuosia vähän Foursquaren jäänteenä päivittänyt ravintolakäyntejäni yms Swarm-sovelluksella. Istuessani kahvilaan alkaa käteni siksi refleksinomaisesti hamuilla puhelinta käteen. Swarm on kuitenkin niin menneen talven lumia, että näen tämän nyt hyvänä mahdollisuutena vieroittautua ja lopettaa sen käyttö.

Saa nähdä, mitä ihmiskokeen toisella viikolla tapahtuu! Tiedossa on pari reissua keskustan ulkopuolelle, joten Reittiopasta on ehkä harkittava kävelemisen sijaan.

Viikko ilman liikennevälineitä on ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta helppoa. Kyllä eilen räntäsateessa ison ostoskassin kanssa teki mieli ottaa Rautatientorilta kotiovelle vievä bussi, kun se juuri ohikävellessäni lipui paikalleen odottamaan lähtöä. Tsemppasin enkä taipunut!

Mainokset

Avoin kirje Foodoralle

Foodora on loistava palvelu, joka on pelastanut meidän kotona useamman illan, kun väsyneet puolivuotiaan vanhemmat eivät ole jaksaneet kokata. Sosiaalisen median markkinoinnissa Foodoralla on harmi kyllä vielä paljon opittavaa.

Unelmistani tuli totta, kun viime vuonna Helsingissä aloitti ei yksi vaan kaksi ruoan kotiinkuljetuspalvelua. Käytän molempia, mutta perheessämme suositaan Foodoraa kahdesta syystä: 1. Foodoran lähetit kulkevat pääosin polkupyörillä, kun taas Wolt käyttää enemmän autoja. 2. Woltista jäi paha maku suuhun työntekijöiden työehtoja käsittelevän artikkelin jälkeen eikä Woltin aiheesta tekemä FAQ täysin vakuuttanut minua. Ongelma saattaa olla asian turhan monimutkaisessa esittämisessä. Kiteytystä kehiin!

Koska lievästi suosin Foodoraa, olen tilannut heidän uutiskirjeensä ja seuraan brändiä Facebookissa. Turhauttavin tuloksin. Haluan tässä avoimessa kirjeessä ystävällisesti kannustaa Foodoraa parempaan some-viestintään.

IMG_0177

Lokalisointi on taitolaji

Viestinnän perusteella Berliinistä maailmalle levittäytyneen Foodoran viestintää tehdään hyvin keskusjohtoisesti. Some-viestintä perustuu pääosin kansainvälisiin #foodoracle-videoihin, joissa esitellään ravintoloita eri puolilta maailmaa. Visuaalisesti hienoja videoita. Ymmärrän täysin, että kun kansainvälinen organisaatio tarjoaa tällaisia, tuntuu helpolta ratkaisulta jakaa niitä sellaisinaan suomeksi käännetyn saatteen kera. Tästä seuraa kuitenkin useampia ongelmia:

1. Videoiden ja kuvien saatteet on selvästi käännetty sellaisenaan. Tämän näkee kuka tahansa viestinnän ammattilainen lauseisiin jääneistä anglismeista. Myöskään sisältöjen kulttuurisidonnaisuutta ei aina ole muistettu miettiä, mikä kävi ilmi naispuolista kokkia esitelleessä päivityksessä:

Vaikka hän on kolmen lapsen äiti, Rosy työskentelee ahkerasti yllättääkseen asiakkaansa ainutlaatuisilla italialais-japanilais-annoksilla. http://foodoracle.foodora.com/milan/

Julkaissut foodora 3. helmikuuta 2016

2. Onko sisältöstrategiaa mietitty vai käytetäänkö vain helpolla kv-tasolta saatuja videoita, koska niitä nyt sattuu olemaan? Miksi suomalaista kuluttajaa kiinnostaisi toisessa maassa sijaitsevan ravintolan esittely – useita kertoja päivässä? Tätä on Facebook-sivulla myös seuraajakunta ihmetellyt, esimerkiksi tämän päivityksen kommenteissa:

Chef Rott on ylpeä siitä, että työntekijät viettävät iltaa Saints & Sinners:ssä. Mutta tämä ei ole yllätys johtuen ravintolan hyvästä tunnelmasta. #foodoracle http://foodoracle.foodora.com/hamburg/

Julkaissut foodora 10. helmikuuta 2016

3.  Seurataanko julkaisutahdin ja tulosten yhtälöä? Facebook-sivulla päivityksiä julkaistaan useamman kerran päivässä, vaikka tykkäyksiä on todella vähän ja kommentteja vielä vähemmän. Tällaisella toiminnalla ammutaan omaa toimintaa nilkkaan, kun Facebookin algoritmi tulee rankaisemaan huonosta engagementista. Sitten kun teillä on jotain oikeasti kiinnostavaa sanottavaa, saattaa olla, etteivät seuraajanne näe sitä uutisvirrassaan lainkaan. Elleivät ole tilanneet kaikkia päivityksiänne. Ja tämän hetkisellä viestinnän tasolla suhtautuisin epäilevästi ihmisten innostukseen tilata kaikki päivitykset.

Myöskin uutiskirje ilmestyy useammin, kuin tilausvaiheessa luvattu kerran viikossa. Tämä saa ainakin minut herkästi kallistumaan unsubscribe-napin puoleen.

4. Kannattaisiko itse tuottaa suomalaista yleisöä eli asiakkaitanne kiinnostavaa sisältöä? Kyllä, siihen tarvittaisiin budjettia, mutta väittäisin sen kannattavan silti. Huomasin teidän hakevan yhteisömanageria, mikä on arvotettu yrityksessänne näköjään harjoittelijan hommaksi. Markkinointibudjetin lisäksi kannattaisi myös panostaa ammattilaisen palkkaamiseen.

Ja kyllä, paikallista yrittämistä on: Uusista jakelualueista luonnollisesti viestitään ja aika ajoin tehdään nostoja uusista tai muuten kiinnostavista ravintoloista. Yksittäisten annosten kuvina nämä jäävät kuitenkin melko tehottomiksi päivityksiksi. Voisiko ravintoloista kertoa jotain enemmän? Voisiko niistä tehdä videoita ja haastatella ravintoloitsijoita? Voisitteko päästää asiakkaanne ääneen esimerkiksi kertomaan suosikkiravintoloistaan tai annoksistaan? Ainakin itse ottaisin mielelläni muilta vinkkejä vastaan, niin ei aina tulisi tilattua samoista paikoista samoja ruokia…

Ratkaisu löytyy asiakaslähtöisyydestä

Mitä siis ehdotan Foodoralle? Asiakaslähtöisyyttä.

Tässä kohtaa kannattaisi rauhassa istua alas ja miettiä, millaista sisältöä asiakkaanne arvostaisivat. Olette helpolla alalla: ruoka koskettaa jokaista ihmistä ja herättää tunteita. Viestintään sopivia tarinoita siis riittää! Kirjoitin vuosi sitten asiakaslähtöisestä kuluttajaviestinnästä nimenomaan ruokabrändien kohdalla Viestijät.fi-blogiin. Kiteytettynä asiakaslähtöinen kuluttajaviestintä luo kiinnostavia puheenaiheita, joihin tuote tai palvelu vastaa. Suosittelen tätä ajattelutapaa!

Asiakaslähtöinen kuluttajaviestintä luo kiinnostavia puheenaiheita, joihin tuote tai palvelu vastaa. Se tarjoaa elämyksiä, joihin kuluttajilla on mahdollisuus osallistua. Parhaimmillaan se herättää vahvoja tunteita.

Vaikken missään nimessä kehota kopioimaan kilpailijan kikkoja, kannattaa Woltin some-meiningistä kuitenkin napata inspiraatiota. Muutama huomio Woltin onnistuneesta tyylistä kiteytettynä yhteen päivitykseen:

Hyvät naiset ja miehet. Vain tänä perjantaina.WOLT JAKAA HELSINGISSÄ 150:LLE SATUNNAISELLE KOTIINKULJETUKSEN…

Julkaissut Wolt 19. helmikuuta 2016

Woltin tempaus jakaa ilmaisia ämpäreitä (jonottamatta!) on mainio. Ensinnäkin, huumoria on käytetty. Woltilla on oma, tunnistettava ja rento tyyli puhua somessa. Toisekseen, asia koskettaa paikallisesti: Jonotetaanko New Yorkissa tai Kööpenhaminassa ämpäreitä? Tuskin. Kolmanneksi, päivitys on ajankohtainen. Sellainen päivitys, jonka voisi julkaista milloin vain on harvoin yhtä osuva, kuin ajan hermoon osuva päivitys.

Rakas Foodora, päätän avoimen kirjeeni tähän. Arvostan palveluanne ja vilpittömästi toivon, että some-viestintänne yltäisi pian samalle tasolle. Joudun muuten valitettavasti luopumaan seuraamisestanne. Meidän asiakkaiden etu on se, jos Suomessa toimii kaksi kilpailevaa ruoan kotiinkuljetuspalvelua. Toivottavasti pysytte tasaväkisinä!

(Jos artikkelin Facebook-upotukset eivät näy, klikkaa kuvien päivämäärien kohdalla olevia linkkejä.)

Olisin halunnut loppukevennykseen Egotripin Polkupyörälaulun, mutta siihen ei ole videota. Linkataan sitten toinen mainio pyöräilylaulu eli Queenin Bicycle Race. Varokaa alastomia pyöräilijöitä eli videossa paljasta pintaa!

Anssi Kela on vuoden somestara

On se aika vuodesta, kun Some Awards etsii ehdokkaita. Itselläni tuli nopeasti ajateltuna mieleen vain yksi henkilö: Anssi Kela. Koska Some Awardsin perustelukenttä oli äärettömän lyhyt, kerron tässä neljä syytä, miksi Anssi Kela on mielestäni vuoden somestara. Näitä voi käyttää myös vinkkilistana menestykseen sosiaalisessa mediassa.

P1010351

Mainittakoon heti alkuun, etten ole erityinen Anssi Kela -fani. Pidän useista Kelan kappaleista, mutten esimerkiksi omista yhtään hänen albumiaan (kyllä, ostan edelleen levyjä). Olen hiljattain kuitenkin alkanut seurata Kelan Facebook-sivua, koska hänen mainiot päivityksensä näkyivät kavereideni myötä uutisvirrassani ja jäin koukkuun.

Nyt niihin somestara-perusteluihin:

  1. Somessa voi olla superaktiivinen myymättä tuotettaan liikaa. Kela päivittää  Facebook-sivuaan usein monta kertaa päivässä. Vaikka aiheena on useimmiten musiikki ja vielä useammin Kelan oma musiikki, ei hän tyrkytä ostokehotuksilla. Kelan somessa fiilistellään musaa yhdessä yleisön kanssa, ei heitä kauppaan käskien.
  2. Rohkeus kokeilla uusia kanavia ja keinoja kannattaa. Vierivä kivi ei sammaloidu. Kela nappaa keinovalikoimaansa uusimmat sometrendit ensimmäisten joukossa. Snäppäily ja live-videosessiot Facebookissa olivat Anssilla hallussa aikaisessa vaiheessa. Samalla Kela osaa valita itselleen sopivat tyylit viestiä. Jos joku kanava ei itselle sovi, on turha ns. lyödä kuollutta hevosta, kuten englanniksi sanotaan.
  3. Vilpittömyys on vaikuttavaa. Anssi Kela ei ota itseään liian vakavasti ja on somessa vilpittömän hauskaa seurattavaa. Tätä mieltä lienee jokunen muukin, sillä mies ylitti hiljattain Facebookissa 40,000 seuraajan rajan. Vilpittömyyden vaikutusvallasta osoitus oli myös syyskuussa Kelan hyvin henkilökohtainen päivitys koskien pakolaistilannetta. Kirjoitusta jaettiin yli 56,000 kertaa ja siitä tykkäsi reilut 14,000 henkilöä. Kommentteja oli tuhansia. Kirjoitus poiki myös konkreettisia tuloksia Kelan linkittämien avustusjärjestöjen keräyskassoihin.
  4. Sosiaalinen media on sosiaalinen. Niin yksinkertaista, että tämän toteaminen tuntuu hölmöltä. Kuitenkin harmillisen moni sosiaalisessa mediassa toimiva taho ei edelleenkään ole ymmärtänyt sosiaalisuutta sosiaalisen median ytimeksi. Anssi Kela on. Hän ei ilmoittele asioita norsunluutornista vaan on aidossa vuorovaikutuksessa seuraajiensa kanssa. Hän myös arvostaa fanejaan. Yksi osoitus tästä on parhaillaan käynnissä oleva haaste, jossa Kela pyytää videoita uusista versioista omista kappaleistaan. Palkintona ei ole turhaa krääsää vaan oikeasti musisointiin kannustava 9000 euron arvoinen kitara.

Loppuun linkitettäköön kappale, jonka kuultuani en meinannut uskoa korviani. Aiemmin minulle melko yhdentekevä Anssi Kela iski suoraan kasaripoppiksen parissa kasvaneeseen sydämeeni:

Mene siitä, mistä aita on matalin

Olen seurannut ehkäpä vuoden verran Live Nation Finlandin Facebook-sivua. Olen jo pitkään miettinyt, kerrotaanko sivulla koskaan mistään muusta, kuin One Direction -yhtyeen kesäkuisesta Helsingin keikasta. Tänään minun piti käydä selaamassa sivun aikajanaa tarkistetaakseni asia.

Kyllä, Live Nation Finland julkaisee Facebookissa paljon erilaisia päivityksiä liittyen erilaisiin tapahtumiin. Lokakuusta lähtien (kun Suomen kaikka julkistettiin) on sivulla kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa kerrottu jotakin One Directioniin liittyvää. Eikä pelkästään Helsingin konserttiin. Kiertueen alusta saakka sivulla on julkaistu tunnelmia keikoilta eri puolilla maailmaa ja haastettu seuraajia arvailemaan, mitä biisejä Helsingin keikalla tullaan kuulemaan. Sivulla on myös kerrottu tärkeistä yhtyettä koskevista saavutuksista, kuten siitä, että 1D:n jäsenten keskinäinen twiitti on yksi kaikkien aikojen jaetuimpia.

//

One Directionin kuulumiset ovat suositumpia Twitterissä kuin Yhdysvaltain presidentin, way to go boys!

Posted by Live Nation Finland on 18. tammikuuta 2015

Jos ylläpitäisin Live Nation Finlandin Facebook-sivua, minäkin menisin siitä, mistä aita on matalin. Poikabändeillä ja tällä hetkellä niistä suosituimmalla One Directionilla on maailman aktiivisimmat fanit. Poikabändifanien omaa luokkaansa olevasta aktiivisuudesta kertovat heidän järjestämänsä tempaukset sekä se, että jos missä tahansa musiikkialan kilpailussa missä tahansa päin maailmaa on yleisön äänestyksellä määräytyvä kategoria, sen voittaa One Direction.

Miellyttämällä tätä aktiivista joukkoa Live Nation Finland saa sivuilleen hyvää aktiivisuutta ja sitoutuneisuutta. Oi, niin kadehdittu orgaaninen näkyvyys Facebookissa paranee, kun päivityksiin reagoidaan ja kaltaiseni sivun seuraajat muistavat seuraavansa kyseistä sivua. Joskus todella kannattaa mennä siitä, mistä aita on matalin.

IMG_0161

Asialla on toki kääntöpuoli: Jos minua seuraajana ei 1D voisi vähempää kiinnostaa, saattaisin lopettaa Live Nation Finlandin seuraamisen kokonaan, koska mielikuvani on se, ettei sivulla muusta puhuta. Tätä mielikuvaa ei auta se, että nopean silmäilyn perusteella sivun kakkossuosikkiaihe on söpöpoika-artisti Cody Simpson, joka uponnee pitkälti 1D:n kanssa samaan kohderyhmään.

Kuten aina someviestinnässä, on Facebookissa valittava massojen tavoittamisen ja erilaisten kohderyhmien puuhuttelun välillä. Toivon, että kesäkuun 1D-keikan hehkutuksen myötä Live Nation Finland saavuttaa Facebookin osalta tavoitteensa, eikä samalla menetä muista kuin söpöpojista kiinnostuneita tapahtumien ystäviä seuraajalistoiltaan.

Onko jatkuva One Direction -tykitys saanut minut lopettamaan Live Nation Finlandin FB-sivun seurannan? Ei, koska kuten minut tuntevat hyvin  tietävät, poikabändimusiikki on (ei niin) salainen paheeni. Loppukevennyksenä iloinen kesänodotusbiisi:

Häsärit: harrasta maltilla oikeissa kanavissa

Hashtag, aihetunniste, häsäri, häsä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Monelle aihetunnisteet aiheuttavat päänvaivaa. Missä tilanteissa niitä pitäisi käyttää ja kuinka monta on sopiva määrä? Käsittelen tässä ensisisijaisesti aihetunnisteiden käyttöä Twitterissä.

Twitterissä yhden viestin rajallinen pituus rajoittaa onneksi myös aihetunnisteiden määrää. Silti moni käyttää niitä enemmän kuin tarpeeksi. Omasta kokemuksestani hyödyllisimpiä ovat tapahtumiin liittyvät aihetunnisteet, siis esimerkiksi seminaariin, jalkapalloturnaukseen tai TV-ohjelmaan. Hyvä tapahtumajärjestäjä myös antaa tapahtumalle suositellun häsärin ja promoaa sitä väsymättä. Usein nimittäin promoamisesta huolimatta ihmiset keksivät itse omasta mielestään loogisia häsäreitä ja käyttävät niitä tarkistamatta ns. virallista kantaa asiaan. Tällöin kyseisen aiheen seuraaminen vaikeutuu, koska kaikki keskustelun osallistujat eivät käytä samaa aihetunnistetta.

Joskus oman aihetunnisteen muodostaminen voi olla haastavaa, jos haluamasi aihetunniste on jo varattu. Olen itse esimerkiksi useamman kerran intoutunut twiittaamaan ProCom ry:n tapahtumissa käyttäen häsäriä #procom. Tämä ei ole ProCom ry:n itse käyttämä ja suosittelema aihetunniste, vaan se on #procomry. Ihmisten opettamisessa ei auta muu kuin kertaus, kertaus, kertaus.

P1230344

Pidä aihetunnisteiden määrä hallittavana

Olen innokas amerikkalaisten TV-laulukilpailujen katsoja. American Idol ja The Voice ovat laulajatasollaan pilanneet minulta kyvyn katsoa niiden suomalaisia versioita. Suomalaisista yksikään ei pääsisi alkukarsintoja pidemmälle USA:ssa. Tai no, muutamia poikkeuksia on.

Erityisesti American Idolissa aihetunnisteiden käyttö on lähtenyt täysin käsistä. Melkein jokaiselle musiikkiesitykselle on oma häsärinsä, jota promotaan ruudussa. Siis sekä kilpailijoiden esityksille että vieraileville tähdille tai tähtituomareiden esiintymisille tyyliin #jloonidol Jennifer Lopezin (JLo) esiintyessä.

Lisäksi myös ohjelman vitsiosuuksille on omat aihetunnisteensa. Tätä on käytetty myös yleisön aktivointikeinona. Esimerkiksi tänä vuonna ohjelmassa naureskeltiin tuomari Harry Connick Jr:n tunteita paljastamattomalle pokerinaamalle. Ennen mainoskatkoa saatettiin näyttää visailunomaisesti pätkä Harrysta katsomassa jotain kilpailuesitystä aiemmista jaksoista ja kysyttiin ”katsooko Harry tässä hyvää vai huonoa lauluesitystä?”. Sekä huonolle että hyvälle vaihtoehdolle annetttiin oma aihetunniste. Mainoskatkon jälkeen näytettiin ruudussa barometrinä yleisön veikkaus ja paljastettiin oikea vastaus. Hauskaa ja helppoa.

The Voicessa joillain tuotantokausilla on myös pidetty pikaäänestyksiä Twitterissä. Kun kaksi kilpailijaa on ollut pudotusuhan alla, on yleisö saanut yhden mainoskatkon ajan äänestää Twitterissä kumpi pelastetaan. Äänestysaika on ollut hyvin lyhyt.

Twitter-äänestys on hyvä idea, mutta varoisin itse tässä kohtaa hyvin lyhyitä äänestysaikoja ja yleisön ohjeistuksen onnistumista. Voicessakin juontaja on joutunut useaan kertaan huomauttelemaan, että ”äänestysaika ei ole vielä alkanut ja äänenne menevät siis tällä hetkellä hukkaan”.

Lisäksi useiden aihetunnisteiden kanssa kokonaisuus saattaa hajota käsiin ja keskustelijat eivät enää käy samaa keskustelua yhdellä tunnisteella. Useiden häsäreiden kanssa kannattaa siis olla maltillinen.

Rajoita aihetunnisteet yhteen kanavaan

Aihetunnisteet toimivat parhaiten Twitterissä ja Instagramissa. Facebookissa niiden käyttö tuntuu edelleen hakevan muotoaan. Asiaa ei auta se, että moni ihminen jakaa täysin saman päivityksen moneen eri kanavaan välittämättä kanavien eroavaisuuksista. Kontekstistaan irroitetut häsärit aiheuttavat hämmennystä Facebookissa erityisesti niissä ihmisissä, jotka eivät ole löytäneet Twitterin iloja. Myös LinkedInissä Twitter-päivitykseen tarkoitetut häsärit näyttävät aikalailla orvoilta.

Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että rikon itse tässä peräänkuuluttamiani tapoja jakamalla Instagram-kuvani usein Facebookiin Instgram-häsärien kera. Sori kaverit, mutta kaikkea ei jaksa tehdä kahteen kertaan!

Pääsääntöisesti kannatan kuitenkin ajatusta siitä, että jokainen päivitys tehtäisiin kuhunkin sosiaalisen median kanavaan erikseen kyseisen kanavan ehdoilla ja tyylillä. Vaikka asia olisi sellainen, että se haluttaisiin suhteellisen samanlaisena jakaa kaikissa kanavissa. Mutta siis ei Twitter-häsäreitä Facebookiin ja LinkedIniin, please!

 

Loppukevennyksenä kaikista American Idol -voittajista oman suosikkini Phillip Phillipsin debyyttisingle parin vuoden takaa. Edelleen ainoa tosi-tv-voittaja, jolta olen ostanut kaksi albumia.

Tartu hetkeen — ja julkkiksiin

Viime aikoina maailmantähdet ovat viihtyneet Helsingissä ja sen ravintoloissa. Osa heistä on jakanut Instagramissa kuvia itsestään Helsingissä, osaa taas on osattu käyttää palveluntarjoajien markkinoinnissa. Mielestäni tässä ollaan nykypäivän markkinoinnin ytimessä: hetkeen tarttumisessa.

P1010507_2

Talvella Uusi Sherlock -sarjan Benedict Cumberbatch vieraili Katajanokalla Johan & Nyström -kahvilassa. Mitä kahvila teki? Pyysi hänet yhteiskuvaan baristan kanssa. Tuloksena satoja jakoja ja tuhansia tykkäksiä Facebookissa, sekä useita artikkeleita ainakin verkkomedioissa.

Pari kuukautta myöhemmin tuore Oscar-voittaja Jared Leto vieraili Suomessa bändinsä 30 Seconds to Marsin kanssa. Lounasaikaan hän vieraili Kalliossa Silvoplee-ravintolassa. Kuvan mukaan hän nautti raakasuklaakakusta. Väitän, että tämä kasvisravintola sai muutaman uuden asiakkaan, joka ei muuten olisi löytänyt tietään Toiselle linjalle.

Helsinki City Tourist Information nappasi myös hiljattain osansa Steven Tylerin tempauksista kaupungilla. Jos kaupungin markkinoinnissa ulkomaalaisille voi hyödyntää videomateriaalia siitä, että Helsingin kaduilla voi törmätä maailmantähteen katusoittajana, niin jakoon vaan!

Kaikkiin edellämainittuihin tapauksiin tarvitaan roppakaupalla onnea. Maailmanluokan julkkis ei ihan joka päivä satu tupsahtamaan tontillesi, sopimaan juuri sinun markkinointiteemoihisi ja vielä antamaan lupaa yhteiskuvaan tms. Mutta pointtini onkin enemmän tässä: markkinointiviestinnän sisältösuunnitelma on hyvä olla, mutta älä ripustaudu siihen. Kun jotain yllättävää, kiinnostavaa tai hassua tapahtuu: jaa se. Yleisösi ilahtuu ja todennäköisesti jakaa viestiäsi eteenpäin.

Osallistuin eilen ASML:n Asiakkuus 2014 -tapahtumaan. Yksi päällimmäisenä mieleeni jääneistä asioista oli Kati Sulinin toteamus, että Fazerin markkinointiviestinnässä asiakkaille tarjotaan tietoa, viihdettä ja palvelua. Tilanteen mukaan ja tarvittaessa samaan aikaan. Liian monelta viihde unohtuu. Se on kuitenkin usein se reaktion aikaansaaja, huomion kiinnittäjä, tunteen herättäjä ja sitouttaja.

Vinkit:

  1. Suunnittele, mutta tartu tilaisuuksiin nopeasti.
  2. Julkaise kuva tai video hyvästä tilanteesta, vaikka kuvanlaatu ei olisi täydellistä.
  3. Tavoittele tunnesidettä. Tilaisuuden tullen hyödynnä ihmisten tunnesidettä julkkikseen.
  4. Älä aliarvioi ihmisten tunnesiteitä julkkiksiin.

 

Lopuksi avaudun omasta tunnesiteestäni Jared Letoon. En ole nähnyt hänen elokuviaan ja osaan nimetä vain yhden 30 Seconds to Marsin biisin. Minuun hän teki vaikutuksen vuonna 1994 TV-sarjassa Niin sanottu elämäni (My So-Called LIfe). Sarjan katsojaluvut jäivät aikanaan liian pieniksi ja sen tarina loppui yhteen tuotantokauteen, mutta sitä on jälkikäteen kiitelty realistisuudestaan. Se innoitti sitä seuranneita teinisarjoja vakavampaan ja jopa tummasävyisempään tyyliin.