About Aino Sten

Olen viestinnän ammattilainen, joka on viime vuosina hurahtanut sosiaalisen median mahdollisuuksiin. Vapaa-ajallani olen populaarikulttuurin suurkuluttaja . Ota yhteyttä: aino.sten(at)gmail.com

Konmaritin puhelimeni

Viikko sitten aloitin puhtaalta pöydältä. En täysin tarkoituksella, mutta silti. Uusi puhelimeni oli tyhjä sovelluksista. Mitkä asensin ensimmäisinä? Mitä en ole viikon aikana kaivannut?

Olen joulukuun ajan kahden työpaikan välissä. Jätin vanhan puhelimeni vanhalle työpöydälleni ja saan seuraavan aloittaessani uudessa työpaikassa tammikuun alussa. Välikuukaudeksi sain kaverilta lainaan iPhonen, joka on vanhempaa mallia kuin edellinen puhelimeni. Tämän seurauksena en voinut asentaa varapuhelimeen vanhan puhelimeni varmuuskopiota.

Jokainen sovellus on siis asennettava uudelleen. Jos niitä tarvitsen.

IMG_1204

Somesovellukset ensimmäisinä

Ennen kuin edes puhelinliittymä oli vaihtunut uuteen olin jo asentanut puhelimeen Facebookin, Twitterin, LinkedInin ja Instagramin. Ihan tavallisena päivänä en välttämättä olisi toiminut näin. Todennäköisesti olisin muuna päivänä kaivannut alkuun vain Facebookia.

Olin kuitenkin aamupäivän aikana julkaissut sekä Twitterissä että LinkedInissä postaukset viimeisestä työpäivästäni ja uutisen uudesta työpaikasta. Molemmat herättivät verkostossani reaktioita ja halusin olla mukana keskustelussa. Instagramiin taas päätyi vanhan työpaikan tilille kuva läksiäisistäni ja halusin nähdä sen ja sen herättämät reaktiot.

Illan aikana Facebook pakotti myös erikseen lataamaan Messengerin, jossa rullasi mieheni sukulaisten keskusteluketju joulun aikatauluihin liittyen.

Eipä sitä paljoa muuta tarvitsekaan

Viikkoa myöhemmin olen edellämainittujen lisäksi ladannut puhelimeen vain neljä lisäsovellusta.

  • Hotels.com-sovelluksen joulunajan hotellivarausta varten (päädyin tosin lopulta hoitamaan varauksen tietokoneella)
  • meditaatiosovelluksen Headspace
  • Whatsappin, koska yksi entinen kollega ei käytä Facebookia ja Messengeriä ja halusin tavata hänet nyt joulukuussa
  • Oikotie, koska isomman asunnon etsintä alkaa olla ajankohtaista

Muuta en ole ehtinyt vielä kaivata. Mielessä on käynyt Spotify, koska tavoitteena on koko joulukuun ajan kävellä joka paikkaan ja musiikki on mukava askelten tahdittaja. Olen myös vuosia vähän Foursquaren jäänteenä päivittänyt ravintolakäyntejäni yms Swarm-sovelluksella. Istuessani kahvilaan alkaa käteni siksi refleksinomaisesti hamuilla puhelinta käteen. Swarm on kuitenkin niin menneen talven lumia, että näen tämän nyt hyvänä mahdollisuutena vieroittautua ja lopettaa sen käyttö.

Saa nähdä, mitä ihmiskokeen toisella viikolla tapahtuu! Tiedossa on pari reissua keskustan ulkopuolelle, joten Reittiopasta on ehkä harkittava kävelemisen sijaan.

Viikko ilman liikennevälineitä on ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta helppoa. Kyllä eilen räntäsateessa ison ostoskassin kanssa teki mieli ottaa Rautatientorilta kotiovelle vievä bussi, kun se juuri ohikävellessäni lipui paikalleen odottamaan lähtöä. Tsemppasin enkä taipunut!

Mainokset

Parempi kertoa itse ensimmäisenä

Ruotsin kuningashuone joutui turvautumaan kriisiviestintään sunnuntaina estääkseen huhumyllyn.

Kriisiviestintä on pitkälti ikävien tilanteiden ennakointia ja ennaltaehkäisyä. Hyvin hoidettu kriisiviestintä ei näy ulospäin, sillä varsinainen mainekriisi onnistutaan välttämään.

Ruotsin kuningashuone pääsi testaamaan kriisivalmiuttaan viikonloppuna, kun prinsessa Madeleinen raskausuutinen uhkasi levitä julkisuuteen.

Hovi teki päätöksen julkistaa tieto heti: outona ajankohtana (sunnuntai-ilta) ja suunniteltua aiemmin (raskauden ensimmäisellä kolmanneksella). Miksi kriisiviestintätilanteissa on tärkeää kertoa totuus oma-aloitteisesti mahdollisimman pian?

IMG_0145

Tässä päällimmäiset syyt:

1. Jos sinä et kerro, joku muu kertoo.

2. Katkaiset huhuilta siivet.

3. Kun kerrot itse, pääset vaikuttamaan viestinnän kulmaan ja tyyliin.

Madeleine joutui nyt kertomaan uutisensa toivottua aiemmin, mutta välttyy samalla ”pyöristyykö vatsa” -otsikoilta kuvasarjoineen sekä kaverin kummin kaiman haastatteluilta, joissa olisi ruodittu koska hovi aikoo vahvistaa vuotaneet tiedot.

Toivottavasti Madeleine nyt saa rauhoitettua tilannetta ja keskityttyä olennaiseen. Tässä kuninkaallisia musiikillisia terveisiä: 

Uudelleenlanseeraus on haastava laji

Don huonot palaa keikkalavoille tänä syksynä. Nopealla googlauksella löysin aiheesta 3 mediaosumaa. Liian paljon, liian usein.

Väärinymmärrysten välttämiseksi faktat alkuun: Minulla on jo liput syyskuun Tavastian keikalle. Ostin ne heti lipunmyynnin alettua. Don huonot oli nuoruuteni merkityksellisin bändi.

Mutta silti: Edellisestä comebackistä on vain kaksi vuotta. Ja se oli jo toinen paluu. Jos nyt vertaa vaikkapa Ultra bran kesäkeikkoihin, niin puhutaan aivan eri tason huomioarvosta. Ultra brassa on taas uutuusarvoa, Donkkareissa ei.

IMG_0269

Vertaistan nyt tilanteen viestijän työssä tuttuun tilanteeseen: uutisoipa aina vaan uudestaan asiasta, joka pysyy samana.

Hyvä esimerkki on tuotteiden uudelleenlanseeraukset. Ei, se uusi pakkausväri ei tee vanhasta tuotteesta mediaseksikästä. Viestintään täytyy siis keksiä jotain lisäarvoa. Jos omassa tarinassa ei ole itsessään mitään uutta, se kannattaa liittää itseään isompaan ilmiöön.

Rakenna isompi ilmiö

Don huonojen tapauksessa tällainen ilmiö on maailmalla yleistynyt tapa soittaa konsertissa takavuosien hittialbumi kokonaisuudessaan. Tässä tapauksessa Hyvää yötä ja huomenta alusta loppuun. Yhtye kyllä kertoo asian tiedotteessaan, mutta ilmiöstä olisi ehkä kannattanut rakentaa isompi tarina, jonka uusin ilmentymä syksyn Donkkari-keikat ovat.

En tiedä, onko kyseessä Suomessa uusi ilmiö, mutta ainakin tämän tason artistien keikoilla väitän näin olevan. Don huonot olisi voinut omistaa ilmiön. Sen sijaan syksyn keikat saivat muutaman maininnan lähinnä musiikkimedioissa.

Ensi kerralla viestintää kannattaa suunnitella pitkäjänteisemmin ja lähestyä sitä omaa tuotetta tai palvelua isommasta perspektiivistä. Tai sitten paluukeikkojen väliin tulee jättää noin 15 vuotta, jotta uutiskriteerit täyttyvät.

Tällä kertaa tosin en valita. Vaikka jos saisin valita, kuulisin mieluiten Don huonojen levyistä keikalla kokonaisuudessaan Kameleontin.

Tässä loppuun luonnollisesti Hyvää yötä ja huomenta -albumin nimikkokappale. Ja kyllä, se eturivin innokas tyttö olen minä lähes 20 vuotta sitten…

Hyvä tarina tarvitsee päämäärän, niin myös viestintä

Jokin aika sitten Facebookin puolella Digitalist Network Developers -ryhmässä oli pitkä keskustelu, jonka timmellyksessä Petteri Kallio ja Jari Ullakko päätyivät vertaamaan vahvasti datavetoista sisältömarkkinointia datavetoisiin TV-sarjoihin. Petteri Kallio kirjoitti:

”…jotkut vahvasti datavetoiset sarjat kuten House of Cards ja Game of Thrones punovat juoniaan jotenkin loputtomasti ihan kuin etsien että mikä mahtaa olla se paras hahmo tai kulma mistä saisi seuraavan sarjan, spinoffin tai muuta myytävää. Silloin tarina kärsii. Sormusten herran tarina on se, että sormus viedään sinne saakelin Mordoriin. Mikä on tarina Game of Thronesissa. Ei ainakaan se peli valtaistuimesta. Mut saatko kiinni ajatuksesta?”

Itse olen aina ihaillut ennaltasuunniteltuja populaarikulttuurin tarinoita. Yksi klassikkoesimerkki on 1990-luvun scifi-sarja Babylon 5, jonka viisivuotinen tarina oli tuottaja-käsikirjoittaja J. Michael Straczynskin päässä tarkkana alusta saakka. Yksittäiset tv-sarjan jaksot veivät vahvasti tarinaa eteenpäin, vaikka toki kokonaisuudessa jonkin verran irrallisia täytejaksojakin oli.

Tällainen sarja vaatii toteutuakseen menestystä ja vannoutuneen fanipohjan. Riittämättömillä vakituisilla katsojaluvuilla pitkällistä tarinaa ei pysty kertomaan. Toinen tarvittava asia on tekijäjoukon pysyvyys.

P1050924

Tänä talvena moni iloitsi Gilmoren tyttöjen paluusta. Ehkä eniten asiasta iloitsi itse sarjan luoja Amy Sherman-Palladino, joka sai vihdoin kertoa tarinansa loppuun toivomallaan tavalla. Aikanaan Gilmore Girlsin viimeinen tuotantokausi tehtiin ilman sarjan alkuperäisten tekijöiden näkemystä eikä näin ollen loppunut alkuperäisen suunnitelman mukaan. Vasta 10 vuotta myöhemmin sarjan neliosainen jatkokausi sai päättyä niihin neljään sanaan, mitä Sherman-Palladino oli halunnut.

Toinen sarja, joka ei loppuun saakka seurannut luojansa visiota on Sinkkuelämää. Tuottaja Darren Star on avoimesti kertonut pettyneensä sarjan lopetustapaan ja pitäneensä sitä jopa petoksena sarjan alkuperäistä ajatusta vastaan. Mikä se alkuperäinen ajatus oli? No se, ettei nainen välttämättä tarvitse avioliittoa ollakseen onnellinen. Sarjan loppuvaiheilla ja tarinaa jatkaneissa elokuvissa tavoitellaan aika perinteisellä tavalla romanttista avioliittoa tekemään naisesta kokonainen.

Viestinnän pitkäjänteisyys vaatii suunnittelua

Mitä tästä kaikesta voi oppia organisaatioviestinnän näkökulmasta? Vuosien jatkuvuus avainihmisten pysyvyydessä voi organisaatiossa nimittäin olla mahdotota. Sen sijaan vannoutuneen fanijoukon pysyvyys on kyllä saavutettavissa oleva tavoite.

Kannattaakin miettiä, miten kaikessa tekemisessä pidettäisiin mukana se tärkein punainen lanka. Sen sijaan, että jatkuvasti tavoitellaan pikavoittoja, mieti viestinnän pitkää kaarta ja päämäärää. Tarjoamalla kaikille vähän kaikkea ei myöskään sitouteta pysyvää yleisöä.

Toki liika suunnitelmallisuus ei saa johtaa joustamattomuuteen. Straczynski kirjoitti Babylon 5 -sarjaan takaportteja eli vaihtoehtoja tiettyjen avainhahmojen tarinakaariin. Siltä varalta, että kaikki näyttelijät eivät pysyisi sarjassa mukana koko aikaa. Samalla tavalla viestintäsuunnitelmissa voi varautua toimintaympäristön muutoksiin vaihtoehdoilla.

Gilmore Girlsin alkutunnuksena soi ihana Carole Kingin Where you lead.

Kaiken maailman asiantuntijat

Yle Urheilu nimitti kaksi yleisurheiluasiantuntijaa. Itse en ole urheiluihmisiä enkä osaa arvioida heidän pätevyyttään, mutta arvostan heidän esittelyään Ylen verkkosivulla. TV-kanavilla ei nimittäin pahemmin ole tapana esitellä urheiluasiantuntijoitaan.

Kuten sanoin, en ole urheiluihmisiä. Joskus kuitenkin saatan katsoa esimerkiksi MM-tason jääkiekko- tai jalkapallo-ottelun. On raivostuttavaa yrittää arvailla, ketä ihmeen tyyppejä TV-studiossa erätauoilla istuu puhumassa. Heidät on nimittäin tapana esitellä niinkin informatiivisesti kuin ”Yle Urheilun asiantuntija”, ”MTV:n jääkiekkoasiantuntija” tai ”Nelosen asiantuntija”.

On totta, että kyseiset asiantuntijat tuppaavat olemaan kyseessä olevan urheilulajin (entisiä) huippuja. Näin ollen lajin aktiivisille seuraajille he ovat tuttuja. Mutta entä me satunnaiset katsojat? Ilmeisesti meillä ei ole merkitystä, koska asiantuntijoiden taustoja, titteleitä, nykyisiä työnantajia tai ylipäätään mitään lisätietoa ei nähdä tarpeelliseksi esittää.

Jos nyt otetaan esimerkiksi juuri yleisurheiluasiantuntijaksi nimitetty Jarkko Finni. Sen sijaan, että hänen nimensä alla ruudussa lukee ”Yle Urheilun asiantuntija”, voisiko siinä lukea ”entinen MM-tason 10-ottelija ja valmentaja”? Pidempi teksti, joka varmastikaan kata koko hänen pätevyyttään. Mutta aika paljon informatiivisempi kuin pelkkä ”asiantuntija”, eikö totta?

p1000288

Asiantuntijuudella on arvonsa

Asiantuntijoista tuli mieleen toinen mieltäni jo pitkään painanut TV-kanavien tapa:

Kun ministeritasolta pari vuotta sitten kommentoitiin kaiken maailman dosentteja, oli media valppaana puolustamassa tutkijoita ja tiedemiehiä. Poliittisen päätöksenteon tueksi tarvitaan tietoa. Olen jo vuosia miettinyt, miksi median omiksi asiantuntijoiksi aiheesta kuin aiheesta kuitenkin riittävät omat toimittajat?

Sain opiskeluaikana Yle-vierailulla tähän sen suuntaisen vastauksen, että koska toimittajat seuraavat päivät pitkät tiettyjä aiheita, ovat he näiden aihepiirien asiantuntijoita. Miksi siis lähteä esimerkiksi yliopistolle asti kysymään samaa asiaa mahdollisesti vuosia työkseen tutkineelta? Kaikella kunnioituksella toimittajille: tieteellä, tutkimuksella ja aidolla asiantuntijuudella on arvonsa. Vaikka kollegan haastattelu pienen työmatkan sijaan onkin kustannustehokasta.

Loppukevennykseksi mietin Antti Tuiskun Mä hiihdän -videota. Kyseinen video ja biisi ei kuitenkaan ole läheskään yhtä hyvä kuin Tuiskun aiempi urheiluaiheinen (tavallaan) pläjäys:

 

Facebook on kuollut, kauan eläköön Facebook

”Ei siellä enää kukaan käy”, sanotaan. Kyllä muuten käy. Väitän, että Facebookin kuoleman julistaminen on vahvasti ennenaikaista. Facebookin käyttö ei ole loppunut, se vain muuttaa muotoaan.

On varmasti totta, että nuoret ja trendikkäimmät somehipsterit eivät enää käytä Facebookia. Osa ei vain enää kirjaudu sisään, osa ei koskaan kokenut profiilinluontitarvetta ja hurjimmat rohkelikot jopa poistavat profiilinsa.

Luvut kertovat kuitenkin, että valtaosa suomalaisista edelleen paitsi ylläpitää profiilia Facebookissa, myös käy siellä säännöllisesti.

”Ei siellä ainakaan kukaan enää tee päivityksiä”, sanotaan. Totta, henkilökohtainen arjen avautuminen on vähentynyt. Jopa siinä määrin, että asia huolestuttaa Facebookia. Jos ihmiset lopettavat tunteita herättävien päivitysten tekemisen, palvelu muuttuu brändien mainospaikaksi ja menettää käyttäjänsä. Eihän kukaan halua lukea lehteä, jossa on pelkkiä mainoksia. Ja jos taas kuluttajat katoavat, katoavat myös mainostajat. Siihen loppuisi Facebookin tarina.

Vaikka arjen avautumiset ovat vähentyneet, ei Facebook ole sisällöstä tyhjä. Ihmiset käyttävät palvelua ehkä hieman eri tavalla kuin ennen. Seuraava osio ei perustu tutkimukseen vaan on puhtaasti tarinatodiste omasta kokemuksestani.

Työn ja perheen yhteensovittaminen

Yritin pitkään rajata somessa työ- ja yksityiselämää. Erityisesti Facebookin halusin pitää vapaa-ajan turvasatamana. Viimeisen vuoden aikana olen joutunut osin luopumaan periaatteistani, koska työelämä rynni Facebookiin ja vauhdilla. Siis markkinointiviestintäalan työelämä, on varmasti paljon ammatteja, joita tämä ei kosketa.

Tällä hetkellä monet alan parhaat verkostoitumisryhmät ovat Facebookissa. Niitä myös siirtyy sinne lisää, koska ihmiset ovat lopen kyllästyneitä LinkedInin kökköön käyttöliittymään ja haluavat alustan, jossa ryhmäkeskustelu oikeasti toimii. Facebookissa alan yrityssivuja seuraamalla pysyy myös oivallisesti ajan tasalla. Puhumattakaan tapahtumien livestriimeistä ja videoista, joita ainakin itselleni on huomattavasti koukuttavampaa jäädä FB-virrassa katsomaan kuin esimerkiksi Twitterissä.

p1110150

Ryhmät, sivut ja tapahtumat ovat myös vapaa-ajalla Facebookin suola. En löytäisi itseäni yhdestäkään mielenkiintoisesta kaupunkikulttuuritapahtumasta ilman Facebookia ja olisin esimerkiksi kesällä jäänyt vailla ilmaisia puistojoogia. Lapsellani ei myöskään olisi kohtuuhintaisia vaatteita ilman naapuruston kierrätysryhmää, enkä olisi leiponut hänelle apinaevästä sormiruoaksi ilman vertaistukea ja jaettuja reseptejä. Puhumattakaan siitä, miten kätevä yhteydenpitokanava FB on lapsen Ruotsin sukulaisiin.

Facebook ei ehkä ole trendikäs tai nuoria tällä hetkellä innostava. Se on kuitenkin äärimmäisen kätevä ja omalla tavallaan aktiivinen kanava. Ja yrityksille edelleen paras somekanava silloin, kun halutaan tavoittaa suuri yleisö tavallisia suomalaisia.

Väitän muuten, että valtaosa Facebook-profiilinsa viimeisen vuoden aikana poistaneista tulee palaamaan palveluun kolmen vuoden sisällä. Mistä lyödään vetoa?

Yksi mahtavimmista Facebookin kautta löytämistäni jutuista tänä vuonna oli ilmaiset perjantai-iltapäivän joogat Konepajalla. Yksi joogatunti pidettiin The Doorsin musiikin tahtiin. Parempaa tapaa aloittaa viikonloppu saa etsiä.

Samaistuminen herättää kiinnostuksen

Hesarin juttu siitä, miten Helsingin yrittäjävetoisina markkinoitujen ravintoloiden takana on usein iso yritys herätti paljon keskustelua.  Jutussa oli suora vertaus musiikkibisnekseen. Tästä minulle tuli mieleen juuri viime viikolla kollegalleni selittämäni muusikoiden toisen albumin syndrooma. Se menee näin:

Artisti työstää kappaleita debyyttialbumilleen useimmiten vuosia tullen muusikkona ja mahdollisella ikävällä päivätyöllä hädin tuskin toimeen. Kappaleissa heijastuu eletty elämä: ihmissuhteet, raaka työ, menestyksen ja itsensä löytämisen kaipuu, yksinäisyys ja ennen kaikkea arjessa selviytyminen. Jos debyyttialbumi on menestys, seuraa haasteellinen tilanne. Artistin elämä muuttuu kerta heitoilla ryysyistä rikkauksiin. Samalla muuttuvat kappaleiden teemat.

”Olen miljoonien ympäröimä ja ihailema, mutta silti voi niin yksin”, ”rahalla ei saa rakkautta”, ”sain kaiken minkä halusin, mutta SINÄ puutut”. Kuulostaako tutulta? Vaikka kappaleet saattavat olla erinomaisia, on tavallisen pulliaisen kasvavassa määrin vaikeampi niihin samaistua. Sitten ihmetellään, miksei toinen albumi olekaan ensimmäisen kaltainen menestys.

P1010504

Tarinankerronta herättää tunteita

Yrittäjätarinat toimivat, koska ne herättävät tunteita ja niihin voi samaistua. Voi miettiä, mitä itsekin voisi saavuttaa kovalla työllä. Olisiko minusta yrittäjäksi? Sen sijaan esimerkiksi Royal Ravintolat on kasvoton yritys, johon on aika lailla vaikeaa samaistua. Isoihin yrityksiin liittyy mielikuva riittävistä resursseista. Reippaita yrittäjiä taas haluaa tsempata ja auttaa: vaikkapa tuomalla rahaa heidän ravintoloihinsa. Varsinkin aloitusvaiheessa.

Menestyksen jälkeen samaistumispinta hälvenee. Samalla tavalla kuin minun on vaikea henkilökohtaisesti samaistua biiseihin, joissa itketään hotellihuoneen sviitissä Los Angelesissa gaalaillan jälkeen, on myös reippailla resursseilla menestyneen ravintolan tekemisen meininkiä vaikeampi tavoittaa. Se ei herätä tunteita.

Kärjistäen: muusikoiden ja kokkien olisi siis hyvä pysyä jatkuvassa start-up-tilassa, jotta yleisön mielenkiinto säilyisi.

Vastapainoksi todettakoon, että tällä hetkellä Suomessa suosiossa on musiikki, jossa paetaan todellisuutta bailaamiseen ja hienojen autojen kyytiin. Aivan kuten 1990-luvullakin. Laman ankeassa todellisuudessa ei kukaan halua kuunnella kertomuksia ankeasta todellisuudesta. Toivoa saa, että talouden elpymisen myötä myös syvällisempi musiikki tekisi paluun eetteriin. Sellaisen tahdissa söisin mieluusti trendikkään kasvisannokseni yrittäjähenkisessä kortteliravintolassa.

Tämä ei ole artistin toiselta vaan muistaakseni 13. albumilta, mutta tiivistää ajatukset rakkauden ja aitojen ihmissuhteiden korvaamisesta kuuluisuudella. Byhyy!

Aino Ruikka on nyt Aino Sten

Vaihdoin nimeni. Samalla muuttuu tämän blogin nimi, yhteystietoni sekä käyttäjänimeni kaikissa sosiaalisen median kanavissa.

Nimeni vaihtui hääpäivänäni 9.7.2016. Nimenvaihdokseen liittyy paljon työtä, mm. kaikenlaisten virallisten korttien (pankkikortit, ajokortti, mitä näitä nyt on) uusiminen. Henkilökohtaisesti priorisoin kuitenkin nimenvaihdoksen Facebookissa. Toisena seurasi sähköpostiosoite. Nyt vuorossa on tämä blogi.

IMG_0397

Kuva: Otto Turunen

Muutokset blogissa olivat lopulta paljon vähätöisempiä kuin olin odottanut. Uusi domain, tai siis kaksi, koska halusin omistaa sekä fi- että com-osoitteet. Uusien domainien yhdistäminen WordPressissä olemassaolemaan blogiin oli helppoa. Lopuksi vain ensisijaisen osoitteen muutos muotoon ainosten.fi. Ja tietysti sisällölliset muutokset, jotka tässä tapauksessa olivat pieniä.

Tämän postauksen otsikon tarkoituksena on jatkossa auttaa ihmisiä löytämään minut, jos joku esimerkiksi sattuisi googlaamaan Aino Ruikkaa, jota siis ei enää ole olemassa. Muita vinkkejä löydettävyyden helpottamiseen otan ilolla vastaan!

Tästä sitten kanava kerrallaan kertomaan tätä uutista. Niin ja taloyhtiötä voisi pyytää poistamaan nimen Ruikka kotiovestamme. Ehkä sitten on niiden pienten käytännön asioiden, kuten tärkeiden korttien vuoro!

Loppukevennyksenä biisi, joka jossain määrin kuvailee tämänhetkisiä tunnelmiani, kun ensimmäinen kirjekuori uudella nimellä on tipahtanut postiluukusta. Kuka minä olen?

Uutiskirjeen lähetyksessä tärkeintä on lista

Olin poissa työpaikaltani viime vuoden elokuusta huhtikuun alkuun. Tänä aikana sähköpostitilini poistettiin kokonaan käytöstä. Kun se avattiin uudelleen, olivat sitkeimmät sissit pitäneet minut listoillaan lukuisista virheilmoituksista huolimatta. Heidän kannattaisi olla huolissaan.

Jokaisen uutiskirjeitä lähettävän tahon tulisi säännöllisesti tarkkailla ja siivota lähetyslistaansa. Vanhentuneet osoitteet ovat maineriski ja niiden takia käyttämäsi lähetyspalvelu voi jopa poistaa sinulta oikeuden lähettää uutiskirjeitä. Uutiskirjeesi luokitellaan roskapostiksi.

Odotin alkua puhtaalta pöydältä

Vanhempainvapaalle jäädessäni työsähköpostini poistettiin käytöstä kokonaan. Lähtiessäni en poistanut itseäni erinäisten uutiskirjeiden tilaajalistoilta. Oletin, että niiden lähettäjät viimeistään puolen vuoden jälkeen huomaisivat pommittavansa tyhjää sähköpostitiliä.

Valtaosan kanssa näin kävikin ja olen nyt töihin palattuani alkanut uudelleen seuraamaan mielestäni relevantteja uutiskirjeitä. Sähköpostini paistatellessa ensimmäisinä viikkoina tyhjyyttään iskivät nyt pyytämättä saamani postit silmään räikeällä tavalla. Kuten myös uutiskirjeet, joiden listoille olen ilmeisesti päätynyt nyt kun sähköpostiosoitteeni on tavallaan upouusi. Ostolistoja kenties? Ne ovatkin sitten taas oma surullinen lukunsa, josta kannattaa lukea lisää esimerkiksi Tuloksen blogista.

Pyytämättä ja yllätyksenä sekä yli kahdeksan kuukauden ajan poissa käytöstä olleeseen sähköpostiosoitteeseen uutiskirjeitä vastaanottaneena esitänkin vetoomuksen kaikille uutiskirjemarkkinoijille: Tarkistakaa listanne! Jos ette vastaanottajien huomionnin takia niin vähintäänkin oman maineenne ja jatkossakin toimivan uutiskirjemarkkinoinnin takia.

IMG_0246

Uutiskirje ei toimi kaikissa tilanteissa

Modernina ihmisenä päätin tänä keväänä mieheni kanssa lähettää hääkutsumme uutiskirjeenä. Kirjeessä ohjattiin tekemään ilmoittautuminen häitämme varten luodulla verkkosivulla. Kaikkihan pystyvät tilaamaan ja vastaanottamaan uutiskirjeitä, klikkaamaan linkkejä lukeakseen lisätietoja ja ilmoittautumaan verkkolomakkeella?

Juu ei. Väärinkäsitysten, epäonnistuneiden tai huomiotta jääneiden lähetysten määrä oli käsittämätön. Tilanne sai minut vahvana (hyvän) sähköpostimarkkinoinnin kannattajana vakavasti kyseenalaistamaan sen toimivuutta. Jos läheisten odottaman viestin perillesaaminen ja toivotun toiminnan (ilmoittautumisen) aikaansaaminen on näin vaikeaa, miten mikään yritys saa viestejään läpi sähköpostitse?

Onneksi hyvää sähköpostimarkkinointia tekevissä yrityksissä sen kannattavuutta mitataan ja toimintaa parannetaan saadun datan pohjalta. Yksittäisen tapahtuman ollessa kyseessä näin ei valitettavasti voinut tehdä. Tulevana lauantaina odotamme jännityksellä mieheni kanssa, montako sellaista vierasta paikalle ilmaantuu, jotka luulevat ilmoittautuneensa, mutta joille emme ole varanneet ruokaa ja juomaa. Sormet ristiin, että kaikki mahtuvat sisään!

Valitettavasti tähän kappaleeseen ei näytä löytyvän kunnollista musiikkivideota, mutta linkitän tämän silti. Korni kuin mikä, mutta harvoin voi hihkaista näin! Tosin myöhässä, koska hääni ovat nyt lauantaina eikä viikon päästä…

Yleisöäänestys, joka lähti käsistä

Miten saada omalle projektille huomiota sosiaalisessa mediassa? Yksi hyväksi todettu tapa on järjestää omaan tuotteeseen tai palveluun liittyvä yleisöäänestys. Silloin on kuitenkin oltava valmis ottamaan yleisön neronleimaukset vastaan.

Jos organisaatiosi on nimeltään NERC ja julkisin varoin toteuttamasi toiminta tunnettuudeltaan heikkoa suuren yleisön keskuudessa, saatat haluta lisätä ihmisten tietoisuutta hyvästä työstäsi. NERC, koko nimeltään NERC – the Natural Environment Research Council, on Iso-Britanniassa toimiva ympäristöntutkimuslaitos. Noin kuukausi sitten organisaatio pamahti koko kansan huulille yhdessä yössä.

NERC rakentaa parhaillaan uutta tutkimusalusta, jonka on tarkoitus tulevaisuudessa tehdä uraauurtavaa tutkimusta arktisilla alueilla. Alus on valtava panostus ja maksaa noin 200 miljoonaa puntaa. Maaliskuun puolivälissä NERC avasi sivuillaan yleisöäänestyksen, jossa yleisöltä kerätään ehdotuksia laivan nimeksi. Ylivoimaisesti suosituin ehdotus laivan nimeksi on Boaty McBoatface. Ehdotuksen tultua julkisuuteen yleisöäänestys lähti totaalisesti käsistä ja mm. kaatoi äänestyssivut.

Miettikää nyt: ”Tutkimusalus RSS Boaty McBoatface pyytää rantautumislupaa.”, ”Tässä puhuu tutkimusalus RSS Boaty McBoatfacen kapteeni…”, ”RSS Boaty McBoatface on tehnyt mullistavan löydöksen pohjoisnavalla…” ”Ei, me emme ole vitsi, olemme äärimmäisen tärkeää tutkimustyötä tekevän RSS Boaty McBoatfacen miehistö.”

IMG_3427

Kilpailuun on ehdotettu myös aluksen teemaan liittyviä vakavia nimiä, kuten David Attenborough ja Henry Worsley, vastaavilla aluksilla kun on ollut tapana kantaa tutkimusmatkailijoiden tai muiden merkittävien henkilöiden nimiä. Kilpailun verkkosivulla nimiehdotuksille ei aseteta rajoituksia, mutta kampanjan lehdistötiedotteessa mainitaan, että nimen toivotaan liittyvän aihepiiriin ja se voisi olla esimerkiksi tutkijan, tutkimusmatkailijan tai arktisiin alueihin liittyvän maamerkin nimi.

Vakavastiotettavista nimistä RSS Henry Worsley on tätä kirjoittaessa äänestyksessä kolmantena vajaalla 15,000 äänellä. Toisena on RSS Poppy-Mai. Poppy-Mai on vakavasti sairas vauva ja nimiehdotuksella kerätään tietoisuutta varainkeruukampanjalle. RSS Poppy-Mailla on tällä hetkellä reilut 32,000 ääntä. Paljonko ääniä Boaty Mc Boatfacella on tällä hetkellä? Yli 117,000. Sivulla on ehdotettu nyt myös runsaasti muita huumorinimiä kuten Pingu, Usain Boat ja I like big boats and I can not lie, mutta mikään niistä ei ole yltänyt lähellekään Boaty McBoatfacen suosiota.

Huumoriin on hyvä vastata huumorilla

NERC on suhtautunut saamaansa huomioon huumorilla. Koko homma on yksi suuri brittiläinen vitsi, johon brittiläinen organisaatio osaa ottaa kantaa sarkastisesti. Kriisikokouksia on kulissien takana kuitenkin varmasti käyty. NERC on myös haastatteluissa muistuttanut, ettei yleisöäänestys yksin määrää aluksen nimeä. NERC pidättää oikeuden valita saaduista ehdotuksista alukselle sopiva nimi. Alleviivaten sanaa ”sopiva”.

Kun yleisöäänestys huhtikuun 16. päivä päättyy, tulee moni varmasti pettymään, jos NECR ei lopulta pysty kuitenkaan suhtautumaan asiaan niin huumorilla, että laivan nimeksi tulisi Boaty McBoatface. Todennäköisesti laiva saa ”vakavan” nimen. Toivottavasti kuitenkin nimi Boaty McBoatface voisi lukea aluksessa esimerkiksi jonkinlaisessa erikoiskyltissä tai nimen alapuolella ikäänkuin lempinimenä. Tämä jää nähtäväksi. Joka tapauksessa valtaosa briteistä tietää nyt todellakin, mikä on NERC.

Kaikille yleisöäänestyksiä järjestäville muistuttaisin tästä opetuksena kolmesta asiasta:

  1. Pidätä itselläsi oikeus päättää lopullinen voittaja
  2. Pidätä itselläsi oikeus myös jättää julkaisematta loukkaavia tai muuten epäsopivia ehdotuksia verkkosivullasi
  3. Suhtaudu vitsiniekkoihin huumorilla!

 

Edit 7.5.2016: NERC tiedotti eilen antavansa tutkimusalukselle nimen RSS David Attenborough. Kiitoksena yleisön nimiehdotuksista he kuitenkin antavat Boaty McBoatfacelle oman ”aluksen”. RSS Attenborough tulee kantamaan pienempiä kauko-ohjattavia sukellusveneitä ja yksi näistä saa nimekseen Boaty McBoatface. ”Boaty” tulee keräämään tärkeää tutkimusdataa syvältä meren uumenista. Vaikka osa ihmisistä on somessa ”menettänyt toivonsa demokrariaan”, on vastaanotto päätökselle pääosin ollut ymmärtäväinen. Viestinnällisesti hyvä ratkaisu siis.

Loppukevennykseksi biisi, joka ei kerro laivasta. Ei, Anna ei ole laivan nimi.