Samaistuminen herättää kiinnostuksen

Hesarin juttu siitä, miten Helsingin yrittäjävetoisina markkinoitujen ravintoloiden takana on usein iso yritys herätti paljon keskustelua.  Jutussa oli suora vertaus musiikkibisnekseen. Tästä minulle tuli mieleen juuri viime viikolla kollegalleni selittämäni muusikoiden toisen albumin syndrooma. Se menee näin:

Artisti työstää kappaleita debyyttialbumilleen useimmiten vuosia tullen muusikkona ja mahdollisella ikävällä päivätyöllä hädin tuskin toimeen. Kappaleissa heijastuu eletty elämä: ihmissuhteet, raaka työ, menestyksen ja itsensä löytämisen kaipuu, yksinäisyys ja ennen kaikkea arjessa selviytyminen. Jos debyyttialbumi on menestys, seuraa haasteellinen tilanne. Artistin elämä muuttuu kerta heitoilla ryysyistä rikkauksiin. Samalla muuttuvat kappaleiden teemat.

”Olen miljoonien ympäröimä ja ihailema, mutta silti voi niin yksin”, ”rahalla ei saa rakkautta”, ”sain kaiken minkä halusin, mutta SINÄ puutut”. Kuulostaako tutulta? Vaikka kappaleet saattavat olla erinomaisia, on tavallisen pulliaisen kasvavassa määrin vaikeampi niihin samaistua. Sitten ihmetellään, miksei toinen albumi olekaan ensimmäisen kaltainen menestys.

P1010504

Tarinankerronta herättää tunteita

Yrittäjätarinat toimivat, koska ne herättävät tunteita ja niihin voi samaistua. Voi miettiä, mitä itsekin voisi saavuttaa kovalla työllä. Olisiko minusta yrittäjäksi? Sen sijaan esimerkiksi Royal Ravintolat on kasvoton yritys, johon on aika lailla vaikeaa samaistua. Isoihin yrityksiin liittyy mielikuva riittävistä resursseista. Reippaita yrittäjiä taas haluaa tsempata ja auttaa: vaikkapa tuomalla rahaa heidän ravintoloihinsa. Varsinkin aloitusvaiheessa.

Menestyksen jälkeen samaistumispinta hälvenee. Samalla tavalla kuin minun on vaikea henkilökohtaisesti samaistua biiseihin, joissa itketään hotellihuoneen sviitissä Los Angelesissa gaalaillan jälkeen, on myös reippailla resursseilla menestyneen ravintolan tekemisen meininkiä vaikeampi tavoittaa. Se ei herätä tunteita.

Kärjistäen: muusikoiden ja kokkien olisi siis hyvä pysyä jatkuvassa start-up-tilassa, jotta yleisön mielenkiinto säilyisi.

Vastapainoksi todettakoon, että tällä hetkellä Suomessa suosiossa on musiikki, jossa paetaan todellisuutta bailaamiseen ja hienojen autojen kyytiin. Aivan kuten 1990-luvullakin. Laman ankeassa todellisuudessa ei kukaan halua kuunnella kertomuksia ankeasta todellisuudesta. Toivoa saa, että talouden elpymisen myötä myös syvällisempi musiikki tekisi paluun eetteriin. Sellaisen tahdissa söisin mieluusti trendikkään kasvisannokseni yrittäjähenkisessä kortteliravintolassa.

Tämä ei ole artistin toiselta vaan muistaakseni 13. albumilta, mutta tiivistää ajatukset rakkauden ja aitojen ihmissuhteiden korvaamisesta kuuluisuudella. Byhyy!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s