Tee tarinatekoja — Case Air New Zealand

Video tekee kovasti tuloaan merkkinointiviestintään. Se on oiva keino käyttää tarinankerrontaa viestinnän keinona: herättää tunteita ja koukuttaa kuuntelemaan. Mutta kuinka moni Suomessa videoviestintään tarttunut tekee tarinatekoja?

Kun mietin, millaisia markkinointiviestinnän videoita muistan Suomessa nähneeni, tuntuu niistä suurin osa jollakin tapaa irrallisilta. Ja kyllä, vertaan nyt epäreilusti kansainväliseen huipputasoon.

IMG_0145

Otetaan esimerkiksi lentoyhtiö Air New Zealand. Yhtiö on jo vuosia tehnyt markkinointiyhteistyötä Taru sormusten herrasta ja Hobitti-elokuvien tuotttajien kanssa. Yhteistyö on luontevaa, koska elokuvasarjat on kuvattu Uudessa-Seelannissa ja alueen matkailu on saanut sitä myötä hyvää nostetta.

Kaikki elokuvasarjojen osat on julkaistu joulumarkkinoille. Samoin syksyyn on ajoittunut aina edellisen elokuvan DVD-julkaisu. Se, että elokuvien oman markkinoinnin lisäksi kumppanit käyttävät elokuvien teemoja markkinoinnissaan on erinomainen win-win-tilanne.

Air New Zealand on muun muassa maalannut Smaug-lohikäärmeen kuvan koneensa pyrstöön. Eniten huomiota näin digitaalisen viestinnän aikakautena ovat kuitenkin saaneet YouTube-videot.

 

Uusin video on turvallisuusvideo, joka on tehty tarinan muotoon. Videossa vilahtaa elokuvien näyttelijöitä, hahmoja ja tosifanien DVD-ekstroilta tunnistamia taustavoimia. Samalla kerrataan lentomatkan turvallisuusohjeet. Idea ei ole uusi — vuonna 2012 lentoyhtiön ensimmäinen Hobitti-aiheinen markkinointivideo oli myös turvallisuusvideo — mutta toimiva.

Miten tämä nyt sitten eroaa tekojen tasolla suomalaisista YouTubessa julkaistuista markkinointivideoista?

Siten, että kyseiset turvallisuusvideot ovat olleet oikeasti käytössä Air New Zealandin lennoilla.

Jos verrataan vaikka Finnairin sinällään ansiokkaisiin Muumi- ja Marimekko-aiheisiin kampanjoihin, mielestäni niissä oltaisiin voitu mennä vielä pidemmälle. Ihan kelpoja markkinointikampanjoita, mutta mahdollisuuksia kokemuksellisempiin tekoihin olisi enemmänkin. Sama koskee kaikkia nyt muistamiani kotimaisia, viihteellisiäkin markkinointivideoita. Ne ovat jääneet kampanjoinnin tasolle, kun niistä olisi voinut olla teoiksi asti. Moni brändi ja yritys on oikeilla jälijillä, mutta vielä yksi askel eteenpäin veisi markkinoinnin ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Voin vain kuvitella, miltä Uuteen-Seelantiin lempielokuviensa maisemiin suuntaavasta lentomatkustajasta tuntuu lähtöhetkellä kokea koneessa Keski-Maahan sijoittuva turvallisuusvideo!

ps. Pöllin tämän tekstin otsikon AC-Sanaforin blogiin osittain samalla otsikolla kirjoittaneelta Anne Kalliomäeltä. Kiitos Annelle inspiraatiosta tarinatekoihin!

Hiljattain julkistettiin, että ohjaaja Peter Jackson on pyytänyt LOTR-elokuvissa Pippiniä näytellyttä Billy Boydia tekemään viimeisen Hobitti-elokuvan tunnuskappaleen. Boyd onkin lahjakas muusikko ja odotan tunnuskappaletta innolla. Odotellessamme voimme kuunnella hänen Beecake-yhtyeensä aiempaa musiikkia:

Mainokset

Miksi Neumann ei puhuttele Motörhead-faneja?

Motörhead julkaisi Facebook-sivuillaan kuvan, jossa keskimmäisenä kolmesta herrasta komeilee Neumann. Siis kyllä, Dingosta tuttu Neumann. Lähestulkoon jokaisen sivun suomalaisen seuraajan reaktio asiaan oli tiivistettynä ”WTF?!”.

Kyseisessä päivityksessä on kyse Motörheadin oluen lanseerauksesta. Kyseinen juoma on pian saatavilla erinäisistä marketeista Suomessa. Sinällään hienoa, että markkinoinnissa on haluttu puhutella suomalaista kohderyhmää paikallista julkkista hyväksikäyttäen.

Miksi yleisö ei reagoikaan halutusti?

Mieleeni on jäänyt kerran ProComin tilaisuudessa kuulemani anekdootti erään merkittävän suomalaisen brändin some-viestinnästä ulkomailla. En mainitse firmaa, koska en ole varma tarinan julkisuudesta (vaikka se avoimessa seminaarissa kerrottiinkin). USA:ssa brändin paikallinen viestintätoimisto oli päättänyt nostaa Facebook-sivulla esiin suomalaisen urheilusankarin, moninkertaisen olympiavoittajan Matti Nykäsen oikein kuvapäivityksen kera. Viestintäjohtaja sai pikaisesti soittaa Amerikkaan ja selittää, miksi kyseinen urheilusankari ei nyt kuitenkaan edustanut sitä Suomi-kuvaa, mitä brändi halusi välittää.

Neumannin kuvassa Motörheadin sivuilla on jotain samaa, vaikkei b(r)ändi sitä heti tajunnutkaan, vaan yleisö. Neumann ei vastaa fanien Suomi-kuvaa, eikä puhuttele heitä. Moni kommentoikin sivulla, että odotti bändin olutta, mutta ”Neumann pilasi sen”. Fanina on todella vaikeaa sulattaa sitä, jos ihailun kohde epäonnistuu yleisön puhuttelussa. Hyvän brändin pitäisi herättää samansuuntaisia intohimoja, kuin hyvän bändin.

P1110754

Älä oleta, tarkista

Viestintännässä ulkomaille kannattaa aina hyödyntää paikallisia toimijoita (kotimaasta koordinoiden). En usko siihen, että mikään yritys tai toimisto pystyisi menestyksekkäästi viestimään oman maansa rajojen ulkopuolelle — ainakaan pitkällä tähtäimellä. Niinkin lähekkäin sijaitsevat maat kuin Suomi ja Ruotsi ovat yllättävänkin erilaisia, kun tarkastellaan markkinointiviestinnän onnistumisen avaimia. Puhumattakaan kulttuuriltaan selvästi päälisin puolinkin erilaisista maista.

Nykänen-casesta voimme kuitenkin myös oppia sen, ettei paikallisen toimiston kannata antaa puuhata pelkästään omien oletustensa pohjalta. Yritys itse tuntee brändinsä parhaiten ja myös sen, mihin se halutaan yhdistää ja mihin ei.

Pidä mielessä:

  1. Puhuttele kohdeyleisöäsi heidän tyylillään
  2. Paikallisuus on valttia viestinnässä
  3. Tarkista, tarkista, tarkista

Jottei tästä nyt jää sellainen kuva, etten arvostaisi Neumannia, nostetaan tähän loppuun Dingon video. Dingo oli ensimmäinen musiikillinen idolini ja rakastan heidän musiikkiaan edelleen. Kyllä asia vain on niin, että jos jotain bändiä fanittaa jo alle kouluikäisenä, on ihastuksesta kai mahdotonta koskaan kasvaa pois. Eikä tarvitsekaan.